Pidän itseäni fiksuna ihmisenä. Silti havaitsin taas omassa suhtautumisessani nolon aukon. Taas.
On nimittäin helkutin helppo sanoa populistisesti, että ”mä en jaksa tyhmiä ihmisiä”. Sillä saa nyökkäyksiä niiltä muilta, jotka pitävät itseään fiksuina. (Kukaan meistähän ei koskaan kuulu tyhmien joukkoon.)
Miksi ihmeessä en muka kestä ”tyhmiä”? Jaksanhan heitäkin, jotka ovat ihan oikeasti älyllisesti kehitysvammaisia. Miksi en jaksa muka heitä, jotka sijaitsevat vain hitusen ÄO-asteikon puolivälin alapuolella?
Piirsin oikein kuvan suhtautumisestani, ja siinä näkyy ammottava logiikka-aukko.
Ajattelutapani on tollo, epälooginen ja naurettava.
Enkä muuten ole ainoa, jolla on itse aiheutettuja pseudo-ongelmia ”tyhmien” kanssa.
Saattaa olla, että sietättömyyden kohde ei olekaan tyhmät ihmiset, vaan heidän tyhmä käytöksensä, tyhmät päätöksensä ja tyhmät mielipiteensä.
Ongelma ei tällöin aina olekaan tyhmyydessä, vaan ”sosiaalisessa etiikassa”. Ne ”sentään suhteellisen älykkäät” ovat niin kaltaisia kanssasi, että koet, että he voisivat olla riittävän älykkäitä, kunhan _edes_ _hieman_ _yrittäisivät_! Yrittämisen puutteesta on kyse… ja se on sentään Suomessa häpeä.
Hypoteesin validoi se, että ongelmaa ei ole sellaisten ihmisryhmien suhteen, joilla selvästi yrittäminen ei voisi tuoda apua.
MattiV, tuo on validi pointti. Älykkyyshän ei tietenkään kasva yrittämällä, mutta voi olla, että ajattelen tiedostamattomasti jotenkin noin.
MattiV on asian ytimessä. Mua taas hivenen ärsyttää nämä älykkäät ihmiset, jotka närkästyy muiden ihmisten tyhmyydestä. Monesti ympärillä olevistani ihmisistä olen havainnut tuota ärsyyntymistä, suurin syy ei ole ihmisen tyhmyys vaan se että toinen lajitoverin mielipide edustaa aivan vastakkaista ”älykkään” kaverin mielestä.
Toisaalta pidän tälläistä ärsyyntymisen käyttäytymismallia varsin ymmärrettävänä monestakin syystä. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, jolle samassa mielipiteessä/käytöksessä etc. eläminen on tärkeää.
Kannattaa kuitenkin kasvattaa omia hermojaan ja pitää ärsytys omien korvien välissä, sillä kyllä ”tyhmälläkin” on usein arvokasta sanottavaa.
Tuli tätä käyrää katsoessa mieleen nuo ÄÖ-testit, nehän mittaavat eritavoin älykkyyttä, ja sen puuttumista. Logiikka on jos et suorita, jotain osaa oikein(=älykkäästi) saat tyhmyys pisteen(=menetät älykkyys pisteen). Todellisessa testissä pitäisi olla myös käänteisiä kysymyksiä eli tyhmyys-kysymyksiä. Valitettavastiälykkäät ihmiset eivät vain taida osata laatia tyhmyys kysymyksiä.
Epa, mä olen ihan samaa mieltä siitä, että toisten nk. tyhmyydestä ei pitäisi ärsyyntyä yhtään. Se on yhtä idioottia kuin ärsyyntyä toisen lyhyydestä, harmaantuneisuudesta tai liian pienistä silmistä.
”If you hate a person, you hate something in him that is part yourself. What isn’t part ourselves doesn’t disturb us.”
– Hermann Hesse, Demian
Mika, uskon tuohon Hermann Hessen ajatukseen täysin. Todennäköisesti minua häiritsee ajatus siitä, että yhtä lailla joku minua älykkäämpi tyyppi ärsyyntyy vuorostaan minun tyhmyydestäni. Se ei ole yhtään mukava ajatus.
Sinun tyhmyydestäsi on itse asiassa hyvinkin helppo ärsyyntyä. Kirjaviisaudesta en tiedä, mutta se on sosiaalista tyhmyyttä. Fiksu ihminen ei pidä tarpeellisena sitä, että vuosikausia nokkapokkailee toisille ja nimittelee heitä ties miksi ja suhteutuu heihin alentuvasti. Ei myöskään sitä, että korostaa omaa älykkyyttään. Sellainen ihminen on sielultaan juntti.
Teksteissäsi on ollut aina tietty sävy, minkä takia esim. minä en voi lukea niitä monesti tulematta itse huonolle tuulelle. Ikävä kyllä tunnistan silti itsessäni samoja piirteitä, mutta pidän tekstejä silti varoittavana riivinrauta-besserwisser-esimerkkinä.
Puhumattakaan siitä, että inhoan itse kaikkea turhanpäiväistä höpölöpöä…
Pauliina, olitpa ilkeä. Meidän kahden sosiaalisella tyhmyydellä on eroa:
Minä olen pisteliäs omalla nimelläni isoja yrityksiä ja tunnettuja nimiä kohtaan, koska haluan vaikuttaa yhteiskuntaan. Haluan kitkeä pois huonon journalismin, kaksinaamaisen politikoinnin ja yrityshuijaukset. Pureva sarkasmi on yksi retorinen keino, jota kohdistan epäeettisiin toimijoihin.
Sinä olet nyt ilkeä anonyyminä puskan takaa ja kiukuttelet minulle. Teit juuri itse sen, josta minua syytät. Kutsuit minua ”sosiaalisesti tyhmäksi”, ”sielultani juntiksi” ja ”riivinrauta-besserwisseriksi”. En usko, että itse olen koskaan ollut noin ilkeä toiselle yksilölle. Voit toki kaivaa esille todisteet blogista, jos olet eri mieltä.
Olisi kiva tavata sinut livenä kahvilla. Voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen katleena (a) eioototta.fi, niin soitaan treffit. Jutellaan ja tutustutaan paremmin. Tarjoan mielelläni kupillisen.
Olen yksi niitä harvinaisia, jotka pitää itseään siihen tyhmien joukkoon kuuluvana. Suurin osa muista ihmisistä pitää minua käsittääkseni ihan keskivertona, mutta itse ajattelen olevani paitsi hidas tajuamaan asioita, myös sen verran tyhmä, etten aina tajua, vaikka rautalangasta väännettäisiin.
Tulen toimeen tämän asian kanssa huumorilla eli nauran itselleni avoimesti ja myönnän, että lyö taas vähän tyhjää tai että molemmat aivosoluni jahtaavat toisiaan tms.
Tiedostin että nuorempana olin älykäs ja sellaisen testin käytyäni olinkin sitten tyhmempi kuin kaikenmaailman nerot. Nyt odotan milloin minulla todetaan parantumaton alzheimer, menetän kaiken. Se että pärjää arkipäivänä ja vähien ihmissuhteiden kanssa saa riittää.
Mäkään en kestä! En kestä tyhmiä, en kestä sinänsä ihan älykkäitä ihmisiä, jotka sanovat tyhmiä asioita, en kestä näsäviisastelijoita, enkä ihmisiä, jotka eivät vaivaudu sanomaan mitään mistään kiinnostavasta vaan höpöttävät joutavanpäiväisyyksiä, en ihmisiä, jotka esittävät tietävänsä vaikkeivät ole perehtyneet, enkä ihmisiä, jotka puhuvat erikoisalastaan tai -harrastuksestaan, josta kukaan muu ei tiedä. Ja siis kuulun sentään omastakin mielestäni kuuteen seitsemästä edellä mainitusta ryhmästä.
Hirveän ärsyttäviä on myös ihmiset, jotka ei osaa lukea ajatuksia, ja toisaalta ihmiset, jotka kuvittelee osaavansa lukea ajatuksia ja on ihan että ”arvaan kyllä mitä ajattelet”.
Kovaa on tämä ihmiselo. Sellaisina päivinä pitää paeta esimerkiksi kirjoihin. Vaan annas olla, eikös joku henkilöhahmokin sitten ole raivostuttavan typerä!
Vakavammin: Erot ihmisten älykkyydessä, kiinnostuksen kohteissa, tietämyksen laajuudessa tai syvyydessä vaikuttavat tietysti niin, että viestintää pitää ajatella. Ymmärtääkö tuo toinen? Tai pitkästyykö se nyt? Joudunko itse pinnistelemään, tai herranähköön jopa kuuntelemaan, mitä toinen on itse asiassa sanomassa, enkä vain arvailemaan? Että keskellä arkea pitäisi ruveta kommunikoinnin valtateiden joukkoliikennematkustajasta tutkimattomien keskustelukorpien parkouristiksi, ei kai sentään.
Aamen. Hyvin sanottu.
Yksi selitys tähän on nk. mount stupid -ilmiö: http://i.imgur.com/cNFqi.jpg
Juuri tuossa kyseissä älykkyyden kohdassa ihmiset ovat ärsyttävimmillään. Ei vielä ”tarpeeksi älykäs”, mutta ei niin tyhmä, että tällaisen ihmisen voisi jättää huomiottakaan. Lisäksi, Dunning – Kruger -efektin ansiosta nämä hieman yksinkertaiset ihmiset eivät ymmärrä olevansa vähän yksinkertaisia tasoaan, vaan luulevat olevansa erittäin fiksuja: https://en.wikipedia.org/wiki/Dunning%E2%80%93Kruger_effect
Yhdistettynä Mount Stupid -efektiin tämä tuottaa ihmisiä, jotka osaavat perustella mielipiteensä – mutta eivät esimerkiksi ymmärrä, että näiden perustelut eivät ole loogisia tai kestä kriittistä tarkastelua. Se myös tarkoittaa, ettei näille ihmisille voi todistaa, että he ovat väärässä, koska mikään todiste ei kelpaa, tai sitten keksitään joku uusi selitys sille ”totuudelle”.
Väitänpä, että esimerkiksi rasisteissa hyvin suuri osa on juuri tällaisia ihmisiä…
Aaaa, tuo mount stupid -kuvaaja on kyllä osuva.
Olen miettinyt tätä asiaa viime päivinä, oli mukava löytää tämä ketju (googlettamalla ”tyhmiä”). Alkuperäiseen kysymykseen mulla syntyi yksi mahdollinen vastaus. Tyhmää, tai ketä tahansa ihmistä, on vaikeaa sietää silloin kun hän on päätynyt asemaan johon hänen älynsä ei näy riittävän. Kuvitellaanpa että tapaat ihmisen, joka joko – päättää minunkin asioistani,
– tekee muita ihmisiä koskevia tärkeitä päätöksiä,
– johtaa lapseni opettajakuntaa,
– saa hyvää palkkaa (jonka minä ehkä maksan veroina tai tuotteen hinnassa), tai
– on muuten hyvässä asemassa ja arvostettu
osoittautuu lähemmässä keskustelussa paljon yksinkertaisemmaksi kuin olit kuvitellut hänen asemansa perusteella, tai vaikkapa yksipuoliseksi tiedoiltaan tai näkemyksiltään: SE raivostuttaa.
Jos taas näen tyhmähköksi tietämäni ihmisen vaikkapa haravoimassa, niin se ei ärsytä läheskään yhtä paljon: hänen tyhmyytensä ei siinä tehtävässä aiheuta haittaa kai juuri kenellekään.
Marjaana, osuva tiivistys. Silloin tosiaan raivostuttaa, jos tyhmä ihminen on älyään vaativammassa tehtävässä. (Tulee mieleen kansanedustaja, joka ei tajua, että evoluutio on tapahtunut ja totta.)
Tuo sulkeissa oleva kommentti nosti kyllä karvat pystyyn. Ajattelet tyhmyydeksi sitä, että kansanedustaja ei usko evoluutioon.
Onko sulla jotakin perusteluja tämän kannan läpiviemiseen?
Käsittääkseni aiheesta käydään edelleenkin vääntöä tiedepiireissä ja molemmat ääripäät edustavat tiettyjen uskomusten sarjaa.
Tyhmyyttä on tietämättömyys, tyhmyyttä on myös se, kun luulee tietävänsä, eikä tiedä kuitenkaan.
Minä en käy väittämään todeksi jotakin, josta minulla ei ole esittää riittävästi faktaa…ei ole tarvetta lähteä syyttämään vastapuolen edustajaa tyhmyydestä. Sehän osoittaisi vain taitamattomuuttani käsitellä sosiaalisia tilanteita, joissa ajatuskuviot eivät vastaa omaa näkemystäni.
Kansanedustajassa (olettaen että vaalit ovat rehelliset ja että hän todella edustaa kansaa) on hyvä rinnastus tai yhteys häntä äänestäneeseen otantaan kansasta. Toisaalta kansanedustaja voi sumuttaa tyhmyytensä suoltamalla suustaan jotain epäkoherenttia kohinaa. Itselleni voisi olla helpompi elämä jos en huomaisi tätä tai näkisi sen läpi. Helpompaa olisi jollen huomaisi kaikenlaista urpoutta maailmassa ja en tosiaankaan sitä etsi. Helpompaa olisi olla rehellisesti tyhmä urpo.
”Olen miettinyt tätä asiaa viime päivinä, oli mukava löytää tämä ketju (googlettamalla ”tyhmiä”). Alkuperäiseen kysymykseen mulla syntyi yksi mahdollinen vastaus. Tyhmää, tai ketä tahansa ihmistä, on vaikeaa sietää silloin kun hän on päätynyt asemaan johon hänen älynsä ei näy riittävän. Kuvitellaanpa että tapaat ihmisen, joka joko – päättää minunkin asioistani,
– tekee muita ihmisiä koskevia tärkeitä päätöksiä,
– johtaa lapseni opettajakuntaa,
– saa hyvää palkkaa (jonka minä ehkä maksan veroina tai tuotteen hinnassa), tai
– on muuten hyvässä asemassa ja arvostettu
osoittautuu lähemmässä keskustelussa paljon yksinkertaisemmaksi kuin olit kuvitellut hänen asemansa perusteella, tai vaikkapa yksipuoliseksi tiedoiltaan tai näkemyksiltään: SE raivostuttaa.
Jos taas näen tyhmähköksi tietämäni ihmisen vaikkapa haravoimassa, niin se ei ärsytä läheskään yhtä paljon: hänen tyhmyytensä ei siinä tehtävässä aiheuta haittaa kai juuri kenellekään.”
Tuossa tekstissä aikalailla spekulaatio kohtaa totuuden, kuunnelkaa tätä ihmistä. Graxxi
Tyhmien ihmisten tyhmyyden seuraukset maailmassa sitä luokkaa, ettei tyhmiä ja vieläpä vapaaehtoisesti tymiä, pinnallisia, minäkeskeisiä, tiedosta/faktasta piittaamattomia henkilöitä saata arvostaa. Inhoan tyhmyyttä (en tarkoita henkisesti sairaita ihmisiä, vaan terveen kirjoilla kulkevia idiootteja).
Turhaudun monestikin samoin kuin sinä. Sitten yritän muistuttaa itselleni faktat: enhän minä voi tietää, kenellä on jokin vamma tai sairaus, joka saa hänet toimimaan niin kuin hän toimii. Minulla ei siis ole oikeutta erotella oman fiilikseni mukaan ”oikeasti idiootteja” ja kärttyillä heille.
Hyvin puhuttu! 🙂
Ja jos mukaan lasketaan myös henkiset kolhut, niin jokainenhan meistä on jollain lailla vajaa. Kenellä tahansa voi olla jokin paha kokemus, joka saa hänet toimimaan niin kuin hän toimii.
Elämän koulussa tuo opetuksen taso on muutenkin aika epätasainen. Luulen, että monelle jää tyhmä toiminta päälle ihan siksi, että silläkin on pärjäillyt eikä muutakaan osaa.
Älykkäät ovat yleensä tosi ärsyttäviä osaavat heittäytyä onnettomiksi,osaamattomiksi,niillä on kaikki ”tuntosarvet”ulkona koko ajan,ne kyttäävät,yrittävät kerätä suunnattomasti tietoa ympäristöstä,ihmisistä,se kaikki sitten säilötään omaan käyttöön,vastaisen varalle,miettivät toisten asioita,yrittävät manipuloida,usein ovat tosi laiskoja,älykkyydessä on paljon negatiivista.viihtyvät yksin,niillä ei ole kavereita.rikkaalla älyköllä tosin on ne siipiveikot,joita luulee kavereiksi.
Kiitos Masa kommentista! Kuulostaa siltä, että sulla on henkilökohtainen kurja kokemus yhdestä tai kahdesta älykkäästä ihmisestä, ja nyt sä yleistät huonon kokemuksesi koskemaan kaikkia älykkäitä.
Huomaathan, että älykkään ihmisen otsassa ei lue ”olen älykäs”? Käytännössä siis sun paras kaveri tai läheisin sukulainen saattaa olla Mensassa tai Mensa-kelpoinen. Hän ei vain ole koskaan kertonut sulle siitä, koska hän pelkää kiukkuasi.
En ehdi nyt ryhtyä kumoamaan kaikkia vääriä käsityksiäsi, mutta tässä muutama lisäpointti:
* Älykkyys ei korreloi mitenkään ”kyttäämisen” tai ”manipuloinnin” kanssa. Kuka tahansa voi kytätä, ja manipuloijalta taas vaaditaan erityisesti tunneälyä ja tunnetaitoja, ei suoranaisesti älykkyyttä.
* Usein älykäs ihminen ei ”mieti toisten ihmisten asioita”, koska ajatteluenergia suuntautuu abstrakteihimpiin teemoihin. Erityisesti introvertit älyköt eivät juuri vahdi muita, koska heidän aivonsa askartelevat isompien pulmien tai työhaasteiden kanssa.
Tuolta voi muuten tehdä itsekin Mensan nettitestin, jos aihepiiri kiinnostaa: http://www.mensa.fi/wordpress/?page_id=27
Ja täällä vielä harhaluuloja älykkyydestä: https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/8-harhaluuloa-alykkaista-ihmisista-mensan-varapuheenjohtaja-vastaa