Kuvitellaanpa, että olisin 62-vuotias Harri, jolla on kristillis-konservatiivinen tausta ja joka vihaa homejuustoa ja ulkomaanmatkoja. Asun pienellä paikkakunnalla, olen naimisissa Maisan kanssa, meillä on kolme lasta ja ensimmäinen lapsenlapsi tulossa.
Minusta homot olisivat vastenmielisiä, perverssejä, ällöttäviä ja luonnonoikkuja. Ajatuskin miesseksistä saisi kylmät väreet selkänahkaani ja kitkerän maun kielelleni.
Olisin kuitenkin sen verran fiksu, että tajuaisin mielipiteeni olevan painokelvoton, ellen perustele sitä. Vaikka Tom of Finland ja Freddie Mercury saisivat oksennuksen suuhuni, en voisi argumentoida kantaani ”fiiliksellä”.
Niinpä minun täytyy kehittää tasa-arvoiselle avioliittolaille vasta-argumentteja, jotka ovat olevinaan rationaalisia. Keksin siis seuraavia:
- Pian kaksi veljestä haluaa naimisiin lemmikkihamsterinsa kanssa!
- Miehen ja naisen avioliitto on lapsen etu!
- Raamattu kieltää homouden!
- Raamattu on yhteiskuntamme arvopohja!
- Avioliitto on aina ollut miehen ja naisen välinen!
- Mitä siitä tulee, jos kaikki vain homoilevat. Kohta ei lapsia synny enää ollenkaan!
Näissä keksimissäni argumenteissa on harmillisesti se ongelma, että ne ovat virheargumentteja tai nojaavat väärään tietoon.
- Ensimmäinen on kaltevan pinnan argumentti. (Jos homoseksi johtaisi sukurutsaan, niin eikö silloin myös heteroseksi johda homoseksiin? Kannattaisiko kieltää myös heteroseksi?)
- Toinen on tutkitusti väärää tietoa: lapsi tarvitsee rakastavan ympäristön, mutta se voi koostua yhtä hyvin yksinhuoltajasta kuin kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä.
- Suomen laki ei pohjaudu Raamattuun, vaan eduskunnan päätöksiin. Monessa kohtaa Raamattu on ristiriitainen, eikä se sovellu nykylainsäädännön pohjaksi.
- Nykymaailmassa Raamattu ei enää ole läheskään kaikkien suomalaisten arvopohja. (Puhumattakaan siitä, että miksi juuri Raamattu olisi yhteinen totuutemme. Miksei Kalevala tai Koraani?)
- Viides on perinteisiin vetoaminen.
- Kuudes on yleistys. Se, että tasa-arvoinen avioliitto sallitaan kaikille, ei tarkoita sitä, että valtaosa väestöstä ”ryhtyisi homoiksi”. Eihän Harrikaan sitä tekisi.
Jos olisin Harri, en silti pystyisi hyväksymään näitä vasta-argumentteja. Kukaan ihminen ei pysty järjellä käsittelemään asiaa, johon hänellä on äärimmäisen vahva negatiivinen tunne.
Yksikään ihminen ei pysty vakuuttamaan Harrille, että homejuusto on hyvää. Järkiargumentit homejuuston puolesta menevät hukkaan, koska olen absoluuttisen varma siitä, että homejuusto on pahaa. Yökkäysrefleksi kertoo sen minulle, ja sitä on mahdoton ylittää järjellä.
Niinpä minulla on kaksi vaihtoehtoa:
- Harri pysyy kannassaan, mutta hän puhuu siitä vain samanmielisten kesken. Tieteelliseen ja julkiseen väittelyyn hänestä ei ole.
- Harri pysyy kannassaan, ja hän tuottaa julkisuuteen tunnepohjaisia argumentteja ja yrittää epätoivoisesti mitätöidä vasta-argumentit.
Minulla, Harrilla, ei ole muuta vaihtoehtoa, koska mielipiteen muuttaminen on psykologisesti mahdotonta. Homejuusto on ällöttävää, ja homous myös.
Tilanne tosin muuttuu sukupolvien myötä. Harrit jäävät väistämättä ajan myötä vähemmistöön, koska nuorempien polvien suhtautuminen seksuaalisuuteen on tiedostavampaa ja neutraalimpaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee menemään läpi ennemmin tai myöhemmin.
Mutta siihen asti homejuusto on ällöttävää, ja homous myös.
* * *
(Edit 21.7.2015 klo 10.25: erotin argumenteista kolmos- ja neloskohdat erilleen. Ne olivat aiemmin samassa bulletissa.)
Hyvä pointti!
Tästä tulee mieleen internet-foorumeilla käydyt pariutumis-/markkina-arvoteoriakeskustelut, joissa jotkut miehet argumentoivat näin:
1) Naiset kertovat haluavansa mukavia, kohteliaita ja älykkäitä miehiä.
2) Minä olen tuollainen mies.
3) Kaikkien naisten tulisi loogisesti ajatellen haluta juuri minua. (Arvatenkin eivät halua, mistä sitten johtuu katkeruutta)
Vaikka kohta 2) olisikin totta, argumentointi on turhaa. Ihmisen tunnepuolen vakuuttaminen loogisilla argumenteilla ei vain toimi. Kun ei vain tunnu siltä, niin ei tunnu.
Eri asia sitten, että ihmiset voivat kyllä muuttaa näkemyksiään – en tosin tiedä, mikä toiminta tässä takana on. Ehkä niin, että ihminen pääsee jonkin asian (kuten homojen) tunneperäisestä ajattelusta järkiperäiseen ajatteluun ja toteaa, että vaikka homot ovatkin hänestä edelleen ällöttäviä, mikään ei pakota häntä itseään homoilemaan.
Kiitos Jussi! Näinhän se on: tunnetta on turha yrittää muuttaa järkiargumenteilla. Jos jonkun ajattelumaailma on ”yäk, homot”, hän ei muuta kantaansa meidän perusteluidemme vuoksi.
Sen sijaan ehkä meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen porukkaan, jonka kanta on muotoutumatta. Jos ihminen yhä arpoo suhtautumistaan tasa-arvoiseen avioliittoon, hän ehkä kuuntelee järkipuhetta.
Sekin on erikoista, että vaatii jotain kiellettäväksi sen takia, ettei itse pidä siitä. Ymmärrän ihan hyvin sen, että homous ja homostelu tuntuvat ällöttäviltä. Eihän sille mitään voi. Ei ruoastakaan voi väkisin pitää.
Kuitenkaan subjektiivinen ällöttävyyden kokemus ei ole mikään syy kieltää mitään muilta. Eikä tietenkään mitään saa myöskään pakottaa muille vain siksi, että sattuu itse tykkäämään siitä.
Tismalleen. Jos maailma toimisi minun subjektiivisen ällöttävyyskokemukseni mukaan, kieltäisin valkoiset muovituolit terasseilta, duckface-kuvat, reikäiset kalsarit ja sukat sandaaleissa.
7. Avioliitto on kristillinen instituutio (liittyy kohtii 3 ja 4).
– Missään muissa kuin juutalais-kristillisessä kulttuurissahan ei ole koskaan solmittu avioliittoja.
8. Homoliitto vie heteroliitoilta arvon.
– Tämä on niin älyvapaa väite etten kykene edes keksimään siihen mitään muuta vasta-argumenttia kuin hirmuisen huutonaurun.
Noin ylipäätään en voi käsittää, että vielä 2000-luvulla on olemassa niin pervoa porukkaa että miettivät päivät päästään muiden seksielämää. Ja vielä tekevät itsestään naurettavia kertomalla sen kaikelle kansalle ääneen.
Marchie, erinomainen täydennys. Harri keksii kyllä muka-argumentteja sitä mukaa kuin edellisiä kumotaan.
”Noin ylipäätään en voi käsittää, että vielä 2000-luvulla on olemassa niin pervoa porukkaa että miettivät päivät päästään muiden seksielämää. Ja vielä tekevät itsestään naurettavia kertomalla sen kaikelle kansalle ääneen.”
Tuota noin, etkö tämä täsmää yhtälailla tähän ”tasa-arvoista” eli sukupuolineutraalia avioliittolakia ajavaan porukkaan?
Oletko ikinä tutustunut kannattajien ja vastustajien argumentteihin? En ole koskaan kuullut kenenkään vaativan että homojen pitää päästä naimisiin koska seksi. Sen sijaan olen usein kuullut että homojen ei pidä päästä naimisiin koska seksi.
Marchie, tismalleen näin. Kukaan ei toivottavasti aja tasa-arvoista avioliittolakia seksin vuoksi. (Sitä kai on tarjolla ihan muutenkin.)
Sen sijaan tasa-arvoista avioliittolakia ajetaan siksi, että yhteiskuntamme olisi tasa-arvoisempi.
Sitä ajetaan ihan sen vuoksi, että saadaan tuhottua avioliittokäsitys miehen ja naisen välisestä liitosta ”avoimeksi” ja ”neutraaliksi” kuka-haluaa-kimppakivaa-liitoksi. Kuten itsekin sanoit, eihän mitään rakkaus-poliisia ole Suomessa ollut ennenkään, homot ja heterot ovat saaneet ihan rauhassa rakastaa ja puuhastella pedeissään mitä haluavat.
Poliittisilla päätöksillä haetaan siis muuta kuin tasa-arvoa tässä tapauksessa.
Ja kyllä, tämä koskee minua henkilökohtaisesti.
Niin sinuakin, ethän muuten siitä bloggaisi.
Henna Maria, älä liioittele. Tasa-arvoisella avioliittolailla ei olla hakemassa ”kuka-haluaa-kimppakivaa-liittoja”. Tuolla ilkeilylläsi alennat homoseksuaalit ihmisiksi, jotka eivät ollenkaan kykene kahdenväliseen suhteeseen vaan hyppivät sängystä toiseen päivittäin.
(Se on sitten eri asia, että Suomeen voitaisiin hyvin luoda lainsäädäntö myös polyamorisiin suhteisiin. Se ei kuitenkaan ole tämän lain aihe, vaan se on omaa mielikuvitustasi.)
Tasa-arvoinen avioliittolaki hakee nimenomaan tasa-arvoa:
1) Homoparin lapsilla (joita siis on olemassa jo nyt) tulee olla täysi mahdollisuus periä molemmat vanhempansa, ei vain biologista.
2) LBGTI-ihmisten liittoja on voitava kutsua avioliitoksi. Ei ole mitään järkeä luoda kahta erillistä lainsäädäntöä ja byrokratiakuviota vain siksi, että jotkut haluavat jostain absurdista syytä pitää homoliitot ja heteroliitot erillään. Miksi niin haluaisimme?
3) Jos yhteiskuntamme kohtelee seksuaalisia vähemmistöjä poikkeusryhmänä, emme voi kutsua sitä tasa-arvoksi. Vertauksen vuoksi: miltä tuntuisi savolaisista, jos he eivät saisi mennä naimisiin, mutta heille tarjottaisiin ”savioliittoa”? Ajatus on absurdi, ilkeä ja perusteeton.
Saanko Kattis antaa rakentavaa palautetta?
Kirjoituksen isoin ongelma on se, että se tekee vaikeaksi kaiken järkevän keskustelun. Vihjaat, että koska argumentit vastaan ovat surkeita, taustalla on lähes väistämättä jotain synkkää asenteellisuuttta, psykologinen häiriö tms. Lisäksi oikeasti kompleksia asiaa käsitellään ikään kuin hyvin yksinkertaisena.
Osoitat, kuinka rakentamasi argumentit sortuvat erinäisiin virheisiin. Onko vaaraa, että myös oma kirjoituksesi syyllistyy samaan? Ajattelen lähennä kaivon myrkyttämistä ja olkinukkeja.
Mun mielestä yhteiskunnallisesti vastuullisen blogistin – mitä eittämättä olet – tehtävä olisi pohtia ja näyttää, miten edetään tilanteessa, jossa isosta asiasta vallitsee erimielisyys. Nyt vastauksena on lähinnä se, että väärää mieltä olevat kuolevat pois.
Tekstisi on kirjoitettu usein pilke silmäkulmassa, huumorilla höystettynä. Niitä on mukava lukea. Joten on myös mahdollista, että luin vakavissani tekstiä, joka ei ollut vakavaksi tarkoitettu. Jos näin on, my bad.
Mutta kun fakta ON, että argumentit vastaan OVAT surkeita ja säälittäviä.
Jason, ilman muuta saat. Arvostan kovasti mielipidettäsi.
Kirjoitukseni pointti ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ryhtyä argumentoimaan tasa-arvoisen avioliittolain puolesta (vaikka sitä kyllä teen muissa yhteyksissä).
Lähinnä halusin kuvata ”Harrin” tapauksen kautta erään psykologisen reaktion ja ajatusmallin, jota näkee melko paljon. Ihminenhän etsii vastenmielisyyden tunteelleen järjellistä selitystä, koska se ikään kuin oikeuttaa paremmin tuntemaan niin kuin ihminen tuntee.
Siitä olen aivan varma, että sinä et samastu Harriin millään lailla. Tasa-arvoisen avioliittolain kritisoijia on montaa sorttia. Harri on vain yksi heistä – joskin Harri on kiusallisin ja näkyvin tapaus.
”Tilanne tosin muuttuu sukupolvien myötä. Harrit jäävät väistämättä ajan myötä vähemmistöön, koska nuorempien polvien suhtautuminen seksuaalisuuteen on tiedostavampaa ja neutraalimpaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee menemään läpi ennemmin tai myöhemmin.”
Näin varmasti on. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että historiallinen jatkumo ei ole mikään konservatismista liberalismiin vääjäämättä johtava polku, vaan ennemminkin kuin heiluriliike.
Toisin sanoen, hyvin mahdollisesti joskus tulevaisuudessa ihmiset kampanjoivat samalla kiihkeydellä kaikkia näitä nykyisiä liberaaleja arvoja vastaan, joita juuri nyt ”tiedostavissa piireissä” pidetään absoluuttisena hyvänä.
Vähän niinkuin antiikin varsin vapaamielinen aikakausi antoi tietä keskiajan ”noitien” polttamiselle ja uskonsotiin lähtemisille. Ja tämän jälkeen alkoi taas vapaamielisempi kausi, joka sittemin kääntyi 1800-luvulla varsin tiukkapipoiseksi meiningiksi, joka toisen maailmansodan jälkeen kääntyi taas vapaamielisempään suuntaan…
Santeri, näin varmasti on. Me tulemme näkemään meidän elinaikanamme liberalisoitumisen, mutta vastaliike tullee vasta meidän jälkeemme. Toivottavasti se on lievä; ainakaan 1800-luvun tiukkapipoisuus ei ollut niin paha kuin keskiajan tietämättömyys.
En menisi laittamaan rahojani sen puolesta, että vastaliike tulee vasta jälkeemme.
Kautta Euroopan on nähtävillä samankaltaisen konservatismin nousu, mikä aikoinaan kumpusi 1800-luvun aatemaailmasta 1900-luvun alussa, ja sittemmin ajoi karille – tunnetuista syistä – toisessa maailmansodassa. Ja miksipä ei olisi, sillä sille on sosiaalinen tilaus.
Huomattava osa länsimaisista ihmisistä ei ole koskaan jakanut leimallisesti vasemmistoliberaalia maailmankuvaa, eivätkä he nähdäkseni tule niin tekemään vastaisuudessakaan. He ovat vain enenevässä määrin poliittisen korrektiuden ja median huomion ulkopuolella samaan tapaan kuin vasemmisto oli radikaalioikeiston dominoimissa maissa etenkin 1920-40 -luvuilla.
Median luomaan illuusioon uudesta uljaasta arvoliberaalista maailmasta tuudittautuminen voi toimia jonkin aikaa, samaan tapaan kuin kylmän sodan aikana osa ihmisistä oli vilpittömän vakuuttuneita sosialismin vääjäämättömästä maailmanlaajuisesta voittokulusta, mutta kuinkas sitten kävikään?
Joo, tulevaisuutta on vaikea arvata, mutta keskimäärin ottaen nuoret polvet ovat liberaalimpia kuin vanhempansa.
En ole kovin kummoinen historian tuntija, mutta eikö liberaaliuden ja konservatiiviuden heiluriliike ole pienentynyt skaalaltaan? Antiikin jälkeen ei ole tullut (vielä) yhtä vahvaa elostelukulttuuria ja toisaalta keskiajan jälkeen ei (vielä) ole tullut yhtä vahvaa tieteen vihaamisen kautta. Vai kuvittelenko vain?
”Joo, tulevaisuutta on vaikea arvata, mutta keskimäärin ottaen nuoret polvet ovat liberaalimpia kuin vanhempansa.”
Aika kova väite heittää perustelematta.
Esim. suhtautuminen uskottomuuteen on tiukentunut kovasti vuosikymmenien mittaan. (tieto peräisin Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulalta).
Toisaalta tuo on yksittäinen anekdootti. Sen sijaan jos katsoo laajempaa tendenssiä (kirkosta eroamisten määrä, tasa-arvoisen avioliittolain kannatus, sääntö-Suomen vastustuksen määrä, paineet kannabiksen vapauttamiseksi, paljaan pinnan määrä viihdeteollisuudessa), niin konservatismi arvona on tällä hetkellä vähemmistössä.
Sen verran oikaisisin, että noitia poltettiin uuden ajan alussa, ei keskiajalla. Noitavainot ovat kyllä keskiajan perintöä, mutta ajallisesti sijoittuvat uudelle ajalle.
Hyvä tarkennus, kiitokset!
Minusta on ällöttävää, että teet kaltaisestani ihmisestä (mies, n. 60) olkiukkoa.
Rauli, kysymyksessä ei ollut olkiukko, koska en yrittänyt argumentoida mitään.
Sen sijaan kysymyksessä oli tapauskertomus. Olet kenties tavannut näitä Harreja: he vastustavat kaikkea, mikä on heille vierasta, ja yrittävät sitten keksiä argumentteja oman tunteensa verifioimiseksi.
Joo, mutta miksi nimi on Harri ja ikä 62? Olen itsekin tämän asian kimpussa artikkelia tekemässä ja huomaan, että argumenteissasi ole mitään uutta. Sen sijaan on ällöttävää, että tyypittelet ”keskimääräisen” homoliittojen vastustajan. Kannattajia on vanhemmissa miehissä (kuten minä) ja vastustajia on nuoremmissa kaupunkilaisissa naisissa, joista yksi kirjoitti jopa Uuden Suomen palstoille.
Rauli, tämä oli vain yksi tarina. Kerro sinä sellainen tarina, jossa homoliiton vastustajana esiintyy 26-vuotias nainen, kaikin mokomin.
Tosiasia kuitenkin on, että Harrin spekseihin mahtuu tuhatkaupalla ihmisiä. Homoliiton vastustajissa on runsaasti suurten ikäluokkien miehiä, jotka asuvat maaseudulla tai pienessä kaupungissa. Kaikki eivät tietenkään sellaisia ole (kuten Jason tuossa ylempänä), mutta tunnistat taatusti itsekin tämän arkkityypin.
Katleena, kirjoitat loistavasti, niinkuin (lähes) aina. Siksi onkin surullista, että sorrut samaan ansaan, jota kritisoit muissa.
Kirjoituksesi pointti ei muuttuisi mitenkään, vaikka ensimmäinen kappale kuuluisi lyhykäisyydessään ” Kuvitellaanpa, että vihaisin homejuustoja.” Kaikki muu on tarpeetonta ja leimaavaa.
Voi hyvin olla, että 62-vuotiaista pienellä paikkakunnalla asuvista miehistä useampi inhoaa homoja kuin 68 000 asukkaan kaupungissa asuvista 35(?)-vuotiaista naisista. Mutta siitä huolimatta niissä 62-vuotiaissa jne. on paljon niitä, jotka eivät inhoa homoja. Ja he saavat sinulta leiman otsaansa. Homofoobikkoja löytyy myös 35-vuotiaissa naisissa, asuivat he missä vain. Niinkuin meissä kaikissa on homofoobikkoja, homotykkääjiä ja homoneutraaleja, olimme sitten minkä tahansa nimisiä, ikäisiä, sukupuolisia tai paikkakuntalaisia.
Ja tiedät hyvin, ettei ole ”vain yhtä tarinaa”. Jokainen tarina ottaa kantaa, jokainen tarina on ase. Tai sitten se on aivan turhanpäinen tarina.
Ja sanotaan varmuudeksi, etten ole 62-vuotias, eikä nimeni ei ole Harri. Olen mies, mutten sille mitään voi. Asun Suomen suurimmassa kunnassa. Ja oli oma suuntautumiseni mikä tahansa, niin ystävistäni löytyy sateenkaaren kaikkia värejä.
Asun kyllä samassa kaupunginosassa, missä aikanaan äänestettiin eniten – muutama prosentti enemmän kuin muualla – Tony Halmetta. Ja kun en itse häntä äänestänyt, niin minua ärsytti, kun media leimasi kaupunginosani asukkaat Halmeen kannattajiksi.
Rauha hänen muistolleen.
Kiitos Katleena hyvästä kirjoituksesta.
Haluaisin kuitenkin lisätä sen verran, että Harrin on kyllä mahdollista päästä ällötyksensä yli. Tässä, kuten muissakin väestöryhmiin kohdistuvassa rasismissa, on kyse yleensä siitä, että ei tunne vihan tai inhon kohdetta. Homous, ihonväri tms. koetaan pelottavana koska harhaiset mielikuvat.
Jos ja kun Harrille saataisiin positiivisia ja hyviä kokemuksia siitä, että homot ovat ihmisiä siinä missä muutkin, olisi hänen ehkä mahdollista ymmärtää, että kyseessä ei ole kauhistus, vaan ihan normaali ominaisuus siinä missä vaikka se, että mieltymys tiettyyn silmien väriin.
Sitä kuinka Harri saataisiin tutustumaan ihan tavallisiin homoihin onkin sitten hiukan haasteellisempaa, enkä osaa sitä tässä äkkiseltään ratkaista.
Jukka, hyvin sanottu.
Oma edesmennyt appiukkoni vihasi ruotsalaisia, vaikka ei ollut koskaan tavannut yhtäkään. Lopulta hän oppi pitämään ruotsalaisista, koska joku sukulaistyttö meni sellaisen kanssa naimisiin, ja heppu olikin ihan mukava. (No shit, sanoisi tähän Watson.)
Minä opin pitämään homejuustosta, kun sitä oli piilotettu pitsaan hitusen ja pieninä muruina.
Mitenköhän Harrin kaltaiset änkyrät saisi tutustumaan homoihin? Tai miten vähemmistöjä saisi piilotettua pitsaan?
Harri mahdollisesti (tai todennäköisesti) jo tuntee homoja, tietämättään. Kohtalon ironiaa on, että mitä avoimemmin hän tuo esiin mielikuvaansa homojen ällöttävyydestä, sitä vähemmän nämä haluavat kertoa Harrille homoudestaan. Joten Harri jatkaa entiseen malliin, eikä näe kaikkia ihmisiä ympärillään.
Eve Johanna, kiitos oivaltavasta kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Osuit tismalleen oikeaan. Harrin lähipiirissä oleva LGBTI-ihminen ei voi tulla kaapista, eikä Harrilla ole näin ollen mitään mahdollisuutta ymmärtää erilaisuutta lähellään.
Yksi osa Harrien ongelmaa on Saarakkalan kirjoitus ”mitä tehdä homolle uimahallin suihkussa”. Tämän luettuaan Harri toteaa ”jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään nii homot tulee uimahalliinki”. Ja sitähän Harri ei halua koska aiemmin homot ei oo uimahallisa käyny, tai ainakaan kukaan ei oo siitä Harrille kertonu.
Ja näin Harrin maailmankuva jatkaa kutistumistaan, sen sijaan että Saarakkala ois kertonu Harrille homojen käyneen uimahallisa jo ties kuin kauan ilman Harrin altistumista homoseksille tai muuttumista homoksi.
Maiskis, tismalleen näin.
Kannattaa muistaa, että kaikki lainsäädäntö on enemmän tai vähemmän arvopohjaista eikä rationaalista päätöksentekoa. Arvoja on vaikea saada kumottua faktoilla ja argumentoinnilla.
Noin rationaalisesti ajateltuna kaltevan pinnan argumentilla on paikkansa siinä, että ne osoittavat, että jonkinlainen kalteva pinta on havaittavissa, ja sen, että johonkin kohtaan sitä kaltevaa pintaa on vedettävä täsmällinen raja (esmes. sopimuksissa ja lainsäädännössä). Varsinainen kädenvääntö käydään siitä rajan paikasta. Siinä sitten hiotaan niitä sanamuotoja ja määritelmiä.
Yleistyksellä on myös oma arvonsa. Ne voivat osoittaa, että mihin suuntaan yhteiskunta aikaa myöten liikahtaa, kun muutos johonkin asiaan tehdään ja asia saa sosiaalisen hyväksynnän. Jos esimerkiksi päätetään, että tietty verosuunnittelu on hyväksyttyä, niin yleistys ei olekaan niin kaukaa haettu, että mitäs sitten, kun kaikki vähän suunnittelevat veroja (oho, tuli yhtäkkiä mieleen Kreikka). Yhden ihmisen kohdalla liikahdus on pieni, mutta tilastollisesti ja/tai kumulatiivisesti sen vaikutus voi olla sosiaalisen hyväksynnän myötä iso. Yleistyksen ei tarvitse olla mallia ”sittenhän kaikki” vaan se voi myös olla ”sittenhän entistä suurempi osa”.
Nämä nyt siis ihan asiasta riippumatta.
Ltiilika, olet ihan oikeassa: kaltevan pinnan argumentilla ja yleistyksellä on joskus paikkansa.
Tässä tilanteessa näin ei kuitenkaan ole.
Itse näen, että tässä tilanteessa ”kalteva pinta” ei ole suora taso, vaan siinä on selkeä kulmakohta. Kulma menee terveydessä. Jos jokin suhde aiheuttaa toiselle osapuolelle haittaa (pedofilia, eläimiin sekaantuminen), sitä ei tietenkään laillisteta. Niinpä on absurdia esittää homoliittojen johtavan eläinliittoihin ja lapsiliittoihin, koska terveyden vaarantuminen on absoluuttinen erottava tekijä.
Yleistyskin on viisas joissain tilanteissa: ”jos kaikki roskaisivat niin kuin sinä, tämä katu olisi hirveässä kunnossa”. Sen sijaan yleistys ei toimi tässä tapauksessa, koska yksikään hetero ei muutu homoksi mallin perusteella (niin kuin ei yksikään homo muutu heteroksi mallin perusteella).
Mutta hyvä kun otit asian esille: niin sanotut virheargumentit ovat joskus täysin valideja argumentteja.
Mä näen asian niin että ihmissuhteessa – minkälaisessa tahansa – olennaisia ovat molemminpuolinen suostumus ja tasavertaisuus, ja näistä ehdoista molempien tulee täyttyä. Muuten mennään metsään vaikka molemmat olisivat esim. nelikymppisiä.
Seksuaalissävyisessä suhteessa aikuisen ja suojaikärajaa nuoremman alaikäisen suhde ei yleensä ole tasavertainen (lapsi on käytännössä aina alisteisessa asemassa aikuiseen nähden). Tällöin on perusteltua olla hyväksymättä tällaista suhdetta. Eläimen ja ihmisen seksuaalisuhde ei ole koskaan tasavertainen (miten eläin ilmaisee tahtonsa ymmärrettävästi?) Tällaisenkaan suhteen hyväksyminen ei ole perusteltua.
On myös ongelmallista, että laillisissakaan suhteissa ei aina olla tasavertaisia. Nainen (tai mies!) voi olla hellan ja nyrkin välissä. Toinen voi suojaikärajoista huolimatta käyttää toista hyväksi. Toinen voi olla taloudellisesti riippuvainen, tai kansalaisuuden saaminen riippuu siitä onko avioliitto kantasuomalaisen kanssa ollut riittävän pitkä (vaikka esim. kielikokeen läpäisisi leikiten). On valtava kirjo asioita, jotka tekevät puolisoista epätasavertaisia, olivat nämä mitä sukupuolta tahansa.
On pakko hyväksyä se, että kaikkia epäkohtia ei voida sulkea pois. Mutta se ei ole myöskään peruste ylisuojelulle tai joidenkin suhteiden diskriminoinnille. Voisimme toki elää yksityiselämään tunkeutuvassa poliisivaltiossa. Mutta kuka sellaista haluaa?
mä jaksan yhä edelleen hämmästellä sitä, miksi seksi ja rakkaus ylipäätään sotketaan avioliittoon, joka kuitenkin – alunperin ja loppuviimeksi – on varallisuusoikeudellinen oikeustoimi. perinteiden perään huutelijat voivat vaikka perehtyä siihen, että esim. suomessa avioliitot olivat aiemmin valtaosin sukujen välisiä sopimusliittoja, joilla oli tarkoitus yhdistää esim. sopivia maita ja mantuja. mun päähäni ei siis mitenkään mahdu yksikään harrimainen peruste, jolla tasa-arvoista avioliittolakia vastustetaan.
Tismalleen.
Terve. Minusta tuohon mihin annoint vain kaksi vaihtoehtoa Harrille on olemassa velä kolmas, eli se miten minä itse heterona toimin kirjoituksissani. Hyväksyn sen että heterouteni saa aikaan sen, että koen homoseksin katsomisen vastenmieliseksi, mutta en yleistä sitä metafyysiseksi argumentiksi (homoseksuaali voi koke heteroseksin samoin). Vietillä ja halulla ei voi perustella arvollisia periaatteita kuten homosaation julistajat tekevät. Siinä 3. vaihtiehtoni.
Erinomainen täydennys. Lopun kaiken kyseessä ovat arvot, ja sen pohjalta tasa-arvoinen avioliittolaki syntyi: yhteiskunnassamme tasa-arvo koettiin tärkeäksi arvoksi.
Tunteen ja metafysiikan sekoittaminen on suuri onnettomuus ihmiskunnassa. Että tunteille annetaan pyhä ja transsendentti syy. (Valistus on yrittänyt parhaansa tehdäkseen asialle jotain, mutta nyt sekin tuntuu olevan haasteiden edessä.)
Eli jos siis vaikka sitten esimerkkinä juuri homoseksin vastenmielisyys (kuten siis itse sen koen) todistuksena sen laadullisesta ja transsendentista tuomittavuudesta jonkin metafyysisen agentin toimesta. Siinä luonto ja jumala yhdstetään villisti kuin tuosta vain.
”Minulla on oikeus tunteisiini!” Tuo julistus saa minut aina varuilleni. Kyllähän niihin oikeus on mutta niistä ei pidä tehdä johtopäätöksiä arvollisten hierarkioiden suhteen, niistä ei pidä muodostua foucaultilaisia episteemejä ikään kuin.
Kyllä nuo kohtasi jossa kirjaat argumentaation löysyyden osuvat oikein. Ainut johdonmukainen (ei tietellisesti validi) perustelu tunteen ja totuuden yhteydestä on metafyysiseen agenttiin viittaaminen. Kun itse keskustelin helluntalaisen tuttuni kanssa avioliittolaista, pääsimme yhteismmärkseen paradoksaalisesti sanallistamalla kielipeliemme absoluuttisen eron. Hänelle homoseksuaalisuus oli luonnotonta koska jumala oli luonut luonnon, minulle se oli määrällistä vähemmistöä (ei siis laadullista) koska luonto ei voinut itselleni uskonnottomana olla eettinen kategoria vietin ja halun kohdalla. Luonto ei siis voinut olla metafyysinen agentti minulle mutta kyllä hänelle.
Ei minua uskonnollisuus häiritse vaan sen (myös tiedostamaton ja vilpitön) pukeminen tieteelliseen kieleen.
Siis:
pääsimme YHTEISYMMÄRRYKSEEN paradoksaalisesti sanallistamalla kielipeliemme absoluuttisen eron.
(tabletin näppäimistö on ärsyttävä)