Janne opetti minulle taannoin termin every-day carry eli EDC.
EDC tarkoittaa siis sellaista pakkausta, joka ihmisellä kulkee mukana päivittäin. Nyt ei tarkoiteta kännykkää ja lompakkoa, vaan kompaktia pakettia, jossa on tietyt tarvittavat asiat.
(Ennen kuin luet pitemmälle, katso edellinen postaukseni silloisesta päivittäispakkauksestani vuodelta 2014. Nyt sinulla on vertailukohta.)
Itse asiassa kätevä esimerkki EDC:stä on meikkipussi. Siinä on tietyt päivän aikana tarvittavat asiat tiiviissä pakkauksessa. Vastaava paketti on usein kiertävillä puhujilla ja kouluttajilla: pienessä pussissa tai laukussa ovat laturit, adapterit, koulutusmatskut ja esimerkkituotteet.
EDC-termin ongelmana on se, että jenkeissä jotkut sisällyttävät siihen käsiaseen. Siksi hieman vierastan EDC-termiä ja yritän opetella puhumaan lean-näkökulmasta. Puhun mieluummin vaikka liinipakkauksesta tai päivävarustuksesta.
Jokainen valitsee tietenkin päivittäispakkauksen sisällön oman tarpeensa mukaan. Keskimäärin ottaen maaseudulla kulkevan metsurin pakkaus on taatusti varusteiltaan erilainen kuin Manskua kulkevalla markkinointipäälliköllä.
Enivei, kurkataanpa miten olen kehittynyt vuodesta 2014. Kaikkia kuvia kannattaa klikata isommiksi. Kuvat eivät ole kauniita, mutta niistä näet rojuni.
Tuossa on liinipakkaukseni. Avataan se ja katsotaan, mitä löytyy sisältä:
Liinipakkauksessa on
- side ja pikkuhousunsuoja
- taskupeili (halkaistu lapsen vanhasta Barbie-peilistä, jossa oli turhaan suurentava puolikas)
- huulirasva
- nenäliina (yleensä käytetty, mutta vaihdoin kuvaa varten puhtaan)
- kokoon taitettavat sakset
- lyhyt kuulakärkikynä
- pieni peltirasia, jossa on ksylitolipastilleja ja ibuprofeenia (btw, jälkimmäisiä syö Janne useammin kuin minä)
- pieni eväs kuten myslipatukka tai kuten tässä, lentokoneesta varastettu eväskeksi
- halpa Tigerista ostettu muovitasku, josta löytyy lisää tavaraa.
Avataanpa se muovitaskukin:
Sisältä löytyy
- pari kosteuspyyhettä tai desinfioivaa pyyhettä (mieluummin ensiksi mainittuja)
- lasten särkylääke
- rakkolaastareita ja tavallisia laastareita
- pumpulipuikkoja
- hakaneuloja
- pinnejä
- hammasvälin puhdistin (pakko tsekata ennen puhekeikkaa persiljat pois hampaiden välistä)
Liinipakkaus kulkee mukanani aina, jopa silloin kuin poikkean lähikaupassa. Tosi usein tulee yhtäkkiä tilanne, jossa tarvitsee kynää, laastaria tai nenäliinaa, eikä minun silloin tarvitse lähteä etsimään niitä.
Entä sitten digipakkaus? Puhe- ja koulutuskeikoilla mukanani kulkee tämä:
Korkataan sekin:
Ja puretaan kaikki pöydälle:
Kovakuorisessa paketissa on sisällä kaikki tarpeellinen ict-roju:
- vara-akku
- nappikuulokkeet
- vga-adapteri
- usb-laturin pistoke
- pienessä muovirasiassa Apple Pencilin adapterit ja varakärki
- usb-johdot Applen rojuille ja muille (johdot ovat tarkoituksella erivärisiä, jotten sotke niitä toisiinsa)
Lisäksi koulutuskeikoilla kulkee mukana penaali. Siellä on paksut fläppitussit, pari yliviivaustussia spiikkikorteille, siisti mustekynä signeerauksiin sekä se Apple Pencil. Olen liian laiska ottaakseni penaalistani kuvaa. Osaatte varmasti kuvitella peruspussukan, jossa kynät ja tussit kulkevat.
Ja mitä näille paketeille tehdään iltaisin? Ne tietty täytetään. Vara-akku menee lataukseen, ja lastaan päivittäispakkaukseen sieltä kulutetut ksylitolit ja nenäliinat.
Oleellista on pakkausten kehittäminen. Olen esimerkiksi jättänyt lusikan pois, koska ruokakauppojen rahkapurkeissa on nykyään aina lusikka kiinni. Samoin hdmi-liitin karsiutui, koska löysin ohhoh yllättäen vuoden vanhasta läppäristäni hdmi-aukon. Seuraava hankinta taas on vastamelukuulokkeet, koska nappikuulokkeiden läpi pääsevät junan kuulutukset ja kanssamatkustajien sekoilut.
Oijoi, kuinka paljon säätämistä onkaan lähtenyt pois. Anteeksi, onko täällä koulutustilassa parempia tusseja? Missäköhän täällä laukunpohjalla on se adapteri? Helkutti, vara-akku unohtui kotiin. Onko kellään lainata kynää? Nuttura irtoaa, missä on pinni? Kenkä hankaa, rakko tulee.
Seuraavassa postauksessa kerron vielä pari perheen lean-innovaatiota. Sitten onkin aika mennä leanille iltapalalle.
EDC tarkoittaa myös kännykkää ja lompakkoa, jos ne kulkevat aina mukana. Maailman tyypillisin EDC taitaakin olla avaimet, kännykkä ja lompakko. (Tosin sen kantajista monikaan ei tiedä kantavansa EDC:tä.) Erillinen tasku/pussi taas on ”EDC pouch” tms.
Enkä sanoisi asetta päivittäin kantavia idiooteiksi. Se on kulttuurikysymys. Monelle veitsi on erittäin luonteva esine kannettavaksi mukana, toisille se on vaarallinen ase.
Mä näen ehdottomasti veitsen ja käsiaseen eri asioina. Veitsi on monikäyttöinen alkaen appelsiinin kuorimisesta ja nippusiteen aukaisemisesta päätyen umpisolmun avaamiseen ja suklaapatukan puolittamiseen.
Käsiaseen mä ymmärrän silloin, jos liikutaan villieläinalueella, mutta yli-innokas aseen kantaminen kaupunkialueella on yleensä täysin turhaa.
Uskon, että sä näet ne eri asioina, kuten n. 99 % suomalaisista. (eikä kukaan kai väittänytkään niiden olevan sama asia)
Se turhuuskin on kulttuurikysymys. Suomessa käsiaseen kantaminen varmasti onkin turhaa ja yli-innokasta. Kaikkialla muualla ei. Erot lähtee jo suhtautumisesta itsepuolustukseen. Toisaalla on oikeus puolustautua hyvinkin rajuilla toimenpiteillä ja jopa etupainotteisesti. Toisaalla taas kuuluu soittaa hätäkeskukseen ja ottaa kiltisti turpaan, kunnes poliisi tulee paikalle. Enkä ainakaan nyt ota kantaa siihen, kumpi on parempi.
Tuosta(kin) syystä EDC on kulttuurisidonnainen asia. Muillakin vaihteluväleillä kuin metsurista markkinointipäällikköön. Ja tietysti se vaihtelee myös yhdellä henkilöllä tilanteen mukaan. Oletan, että Skeitin ja Kattiksenkin EDC:t on erilaiset. Arvasinko oikein?
Joo, ilman muuta pakkaukset vaihtelevat tarpeen ja yksilön mukaan. Mulla päivittäispakkaukset vaihtuvat reissuittain. Tuo Marimekon musta pussukka kulkee mukana aina, mutta Skeitillä on lisäksi puukko, otsalamppu, Spork-lusikka-haarukka ja juomapullo. Sen sijaan Kadlin Vilkkusilmällä on takorautaiset jousisakset, pellavanarua, takorautaiset pinsetit, puulusikka, savituoppi ja puukko.
Itsehän todellakin kantaisin kooltaan soveltuvaa käsiasetta EDC:nä jos se olisi laillista. 😉 Tässä on tietty kysymys kulttuurieroista, ja Suomessa se olisi vähän ylimitoitettua.
Joo, olisi se aika ylimitoitettua Suomessa, ja on se ylimitoitettua usein myös jenkeissä. Siellä kuolee hurjat määrät lapsia ampuma-aseonnettomuuksiin, kun ihmisillä on kotonaan turhaan aseita.
Sen toki mä ymmärrän, jos ammatti vaatii käsiaseen kantamista.
(Ja ensikertalaislukijoille siis tiedoksi, että mä olen metsästäjäperheestä ja tykkään aseista ja ampumisesta. Mä en vain näe syytä sille, miksi asetta pitäisi kuljettaa varan vuoksi julkisella paikalla.)
Mitä toi lean-termi oikein tarkoittaa? Mistä se tulee? Viittaat siihen vähän niinkuin EDCn synonyymina ilman asekonnotaatiota. EDC on kyllä tuttu käsite, mutta toi lean ei soita mitään kelloja.
Lean on bisnestermi, joka on lähtöisin Toyotan tehtailta. Siinä on ajatuksena prosessien sujuvoittaminen ja turhan työn karsiminen. Klikkaa edellisestä postauksesta Sari Torkkolan kirjaan johtavaa linkkiä, niin löydät enemmän tietoa termistä.
(Lisäsin vielä linkin suoraan leanin Wikipedia-määritelmään.)
Ihanaa – luulin olevani lähes yksin maailmassa päiväpakkauksineni! Kukaan ystävistäni ei moisia harrasta. Postauksesi innoittamana aion siivota ja päivittää hyvin palvelleen monitoimipussukkani ja ehkä jopa hankkia kokonaan uuden pussukan jo reikäisen ja kauhtuneen tilalle. Se on sen ansainnut:)
Päiväpakkaus on fiksun ihmisen merkki. 🙂 Paljon kivempaa on hoitaa pieni laastarointi tai yllätysmenkat itse kuin lähteä kyselemään, oisko kellään laastaria tai siteitä lainata.
Minulla on ollut samanlainen pussukka mukana jo pitkään. Itselläni tuohon pakkaukseen kuuluu kuulokkeet, pieni linkkuveitsi jossa on myös kuulakärkikynä, kolme tamponia, yksi särkylääke, hammaslankaa, silmälasipyyhe (olen rillipää), pihkavoidetta joka ihmeaineen tavoin hoitaa kaiken rohtuneista huulista hyttysenpuremiin ja pieniin haavoihin, korvatulpat sekä tosi näppärä Tigerista hankittu taskuharja jossa on myös peili mukana. Laastarit puuttuvat, ne pitää lisätä. Voisin myös harkita noita pinnejä, hakaneuloja ja hiuslenksuja. Välipalakeksi ja kosteuspyyhkeet olisivat myös aika hyvä juttu.
Työpäivän aikana pussukaan menee myös ripsiväri, huulipuna ja huultenrajauskynä.
En voisi olla ilman tätä pakkausta, se kyllä helpottaa arkea huomattavasti.
Oijoi, onpas mahtavaa vertailla näitä! Noi korvatulpat olisivat vuorostaan mun päivittäispakkaukseeni tosi hyvä lisä.
Unohdin mainita hammaslangan, pyyhekumin, lyijykynän ja käsilaukkukoukun. Etenkin tuo viimeinen on yllättävä arjen pelastaja, inhoan sitä jos joudun laittamaan laukun lattialle tms.
Aaa, se koukku muuten on hyvä lisä. Jos olisin käsilaukkusuunnittelija, tekisin laukkuun integroidun koukun.
Mä oon jotenkin kuvitellut, että kaikilla kulkee mukana päiväpakkaus (tai vaihtoehtoisesti samat kamat joka laukussa), tai naisilla nyt ainakin. Äiti on opettanut, että aina pitää olla mukana side, nenäliina, kampa, peili, huulipuna, varasukkahousut…
Se on varma, että jos johonkin lähdet ilman pakkaustasi, niin taatusti sille tulisi käyttöä! Mistä tulikin mieleeni, että oman pakkaukseni viimeiset laastarit tuli viikonloppuna käytettyä, täytyy lisätä uusia.
Joo, tämä tuli mullekin yllätyksenä: kaikilla ei ole mukanaan perusasioita kuten kynää ja laastareita.
Joo-o, ihmiset ihmettelee usein, kun mulla on aina valmiina kynä. Tietenkin on! Ja toki kuulakärkikynä ja lyijytäytekynä eri tarkoituksia varten. Mulla ei ole erillistä pakkausta, mutta käsilaukussa (repussa) on aina tietyt jutut: nenäliinoja, siteitä, kangaskassi, kuulokkeet, korvatulpat, laastaria, silmälasipyyhe, pyyhekumi, täyttölyijyä, kynsiviila, kampa, huulirasva, särkylääkettä ja peili. Ja tietenkin lompakkokännykkäavaimet. Lisäksi pidän mukana työlätkää, koska sen kerran kun se unohtui, kaikki oli varsin vaikeaa. Vaikka lätkä varastettaisiin, sillä ei pääse työpaikalle ilman koodia. Tämä on äidiltä opittu. Sukkahousuja tai meikkejä ei ole, kun en käytä. Salmiakkia sen sijaan aika usein on.
Mulla muuten päivittäispakkauksen koko on kasvanut työnkuvan muuttumisen myötä. Aiemmin en meikannut, mutta nykyään kun esiinnyn enemmän, meikkipussi on tullut kuvaan mukaan.
Noista kynistä: kysypä Jarmolta tuolta ylempää, montako kynää se tarvitsee. 😀 Mä aina pilkkaan sitä kynäfetissistä, ja se uhkaa luututa mun rastoilla asfalttia.
Hehe, itekin kannoin ennen enemmän eri kyniä, mutta totesin sitten että normaalielämässä kaksi riittää. Punakynää tekisi mieli pitää mukana, voisi viilata pilkkuja… Ja munkin työni alkaa muuttua koko ajan enemmän esiintymispainotteiseksi, jotenka varmaan voisi vähitellen opetella peittämään finnejä (jotka toisaalta voisivat vain lakata olemasta, eikö, olen kohta 30?).
Mä opettelin meikkaamaan vasta 32-33-vuotiaana, joten sulla on hyvin vielä aikaa. 😀
Ja siis jos on sellainen adhd-vaatefiilistelijä kuten mä, jonka pitää lähteä joka päivä eri laukun tai kangaskassin kanssa ulos, nää pelastaa noin satamiljoonaa unohdusta. (Kaikki sanoo että pitäisi edellisenä iltana pakata laukku seuraavaa päivää varten. Mut kun ei onnistu, kun ei voi tietää mikä fiilis vaatteista on seuraavana päivänä! )
😀 😀
Mä aina yritän aloittaa tällaisen pidon, mutta oon niin epäjärjestelmällinen, että homma kosahtaa aina muutaman päivän jälkeen. En laita tavaroita takaisin paikalleen enkä muista täydentää. En tiedä miten saisin johdettua itseäni paremmin.
Auttaisko kännykkähälytys? Mä itse olen superhuolimaton ja hajamielinen, mutta itsen johtamisesta on kyllä ollut apua. Mä yritän aina kiinnittää huomioni siihen iloon ja hyötyyn, kun olen saanut jonkin lean-jutun toimimaan ja pääsen nauttimaan tuloksista.
Pieni tarkentava kysymys: millä nimellä tuota digipussia myydään ja mistä niitä saa?
Oi helkutti, kunpa tietäisin. Sain tuon lahjaksi yhteistyökumppanilta. Siinä oli vara-akku ja kasa erilaisia adaptereita. Heitin turhat adapterit menemään ja täytin pakkauksen muulla digiroinalla.
(Olen juuri mökillä, ja digipussi on aitassa. Kurkkaan valmistajan nimen, kun olen taas pakkauksen äärellä.)
Todella mielenkiintoista pohdintaa. Tuli törmättyä tähän blogiin, kun ehdin lisätietoja Arjen Lean -kirjasta, joka samaa aihepiiriä pohtii.
Jee, kiitokset ja tervetuloa mukaan!