Minulla on tapana säästää aikaa tekemällä kahta asiaa yhtä aikaa. Joskus se onnistuu, joskus ei.
Bussissa hoidan sähköpostit kännykällä, junassa teen töitä läppärillä ja taksissa meikkaan. Valmennusten tauoilla tsekkaan vastaajaviestit ja sähköpostit kännykällä. Powerpoint-yhteenvetoa tehdessä katson välillä sähköpostit.
Kun puhun puhelimessa ei-tärkeää puhelua, saatan tehdä myyntiseurantaa tietokoneella. Kun teen palkkailmoitusta, syön lounasta.
Tietenkin vilkuilen myös aika ajoin, kuinka moni on lukemassa blogiani.
Olen huolestunut tästä multitaskingista. Olen varma, että keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan olisi tehokkaampaa – ja ennen kaikkea terveellisempää.
Näistä aikaa säästävistä tavoista on vaikea luopua, koska olen niistä riippuvainen. Minulla on jokin sisäinen uskomus siitä, että aikaa ylipäätään voi säästää. (Miten muka? Miten hiivatissa säilön huomista varten vartin, jonka säästin tänään syödessäni lounasta koneen ääressä?)
Minulla on myös uskomus siitä, että olen tehokas. (Jos jätän nämä tavat, en ole enää tehokas. Olenko sitten enää Katleena?)
Päätin tänään bussissa aloittaa muutoksen pienin askelin, ja olin matkan loppupuolen tekemättä mitään. En vilkaissut kännykkään, en haparoinut käsiini ilmaisjakelulehteä enkä soittanut puhelua.
Bussimatkan puolikas kesti seitsemän minuuttia, ja keksin matkalla noin kymmenen ajatusta siitä, mitä voisin tehdä juuri sillä hetkellä. Jätin kuitenkin tekemättä, ja sain vastineeksi idean blogitekstiin.
Junamatkalla petyin pahasti, kun en saanut yhteyttä verkkoon kännykällä enkä nettitikulla. Blogiteksti jäi tekemättä, ja nyt kirjoitan tätä yöllä.
Hieman on siis vielä petraamista.
Tämä on niin tuttua. Kaikkein pahinta on news feedeihin koukuttuminen, koska tuntuu välillä siltä, että kaikessa pitää olla mukana ja seurata. Että tietoa on niin paljon ja tehtävää vielä enemmän.Tästä kitisin yhdessä vaiheessa oman blogini tiimoilta: http://markoteras.com/2008/12/01/today-i-hate-blogs-and-the-20/Tulin siihen tulokseen, etten ota näistä paineita, luen sen verran mitä jaksan ja jos jää yli, niin ”Mark as Read” on ainakin Google Readerissa hyvä nappula. Ammatillisesti olen sitä mieltä, että juttujen taso ja työntaso kärsii ehdottomasti tällaisesta seilaamisesta ja multitaskingistä. Uskonkin, että henkilö joka ymmärtää aikataulutuksen arvon pärjää tässäkin. Kun ei ota liikaa paineita. 🙂
Kiitos Marko kommentista ja blogini seuraamisesta! Kävin lukemassa blogitekstisi, ja niinhän se tosiaan on: tiedon tulva sekä kiehtoo että sitoo.Ehkä ihmiskunnan aivot tottuvat multitaskingiin muutaman tuhannen vuoden kuluessa?Sitä odotellessa – ei auta muu kuin karsia ja keskittyä.