Olin tänään seuraamassa Suomi-areenan keskustelutilaisuutta EU–Venäjä–Suomi – yhteistyötä vai vastakkainasettelua?
Juontajana oli kokenut diplomaatti Heikki Talvitie. Hän on joviaali ja asiantunteva herrasmies, joka kaiken lisäksi osaa lohkaista hauskan jutun sopivaan paikkaan.
Mutta.
Jostain syystä Heikki Talvitie pitää naisia ilmeisen vähäpätöisinä keskustelijoina. Kaksi esimerkkiä:
- Kun Talvitie esitteli yleisölle Suomi–Venäjä-seuran uuden puheenjohtajan Paula Lehtomäen, hän sanoi ”seuran johtajiston kaunistuneen yhdessä yössä”.
- Kun yleisön joukosta naishenkilö pyysi puheenvuoroa, Talvitie totesi ”Jahas, nyt tulee naiskysymys.”
En aivan tarkkaan ymmärrä, mitä tekemistä Paula Lehtomäen ulkonäöllä on puheenjohtajuuden kanssa. Enkä myöskään ymmärrä, miksi naiset olisivat jotenkin erilaisia keskustelijoita yleisön joukossa.
Sovitaanko niin, että kukaan ei ennusta saati arvota toisen tekemisiä sillä perusteella että hän on nainen? Tai sillä perusteella että hän on vuonna 1939 syntynyt diplomaatti?
Niin, tätä naisasiaa on enemmänkin taas ilmassa. Kokomuuksen valitessa uutta puheenjohtajaa Ylen poliittinen toimittaja yllättyi Paula Risikon toisen kierroksen paikasta kovin, ja kysyi Risikon kampanjapäälliköltä että ”oliko Risikon poliittisilla ansioilla vaikutusta tähän”. Kampanjapäällikkö vastasi viisaasti että ”toivoa sopii että se vaikuttaisi eniten valinnassa”. Kyllä meillä pikkurouvilla on vielä oma paikkamme tässä maassa.
Ilmeisesti toimittajat YLEssä saavat edelleen työpaikan muilla kuin toimituksellisillä ansioilla. Tai sitten toimittajalla on vain osa puoluekentästä hallinnassa.
Aikansa lapsi-perustelu on ihan ymmärrettävä kun kuvataan seniiliä, tässä yhteydessä sivistymätön oppimiskyvytön vanhus.
Tosin kaikki miehet taitavat jossain tämänlaisessa asiassa tehdä väärin vaikka on yritystä oikeaan, kuten Bengt Holmström sanoi vuoden 2013 suomiareenassa.
Aivan, juuri tuollaisen kuvan vanha ihminen antaa tuontyyppisillä kommenteilla itsestään. En minä ainakaan osaa vanhan höppänän puheista ottaa itseeni ja olla naisena verisesti loukkaantunut. Sillä tekisin vain itsestäni narrin.
Kepulaista Mari Kiviniemeä taisi joku Keskon dirika kutsua ”kokovartaloministeriksi”. Miehillä siihen rinnastettava titteli varmaankin on ”kokovartalomulkku”. Kuvaavaa siinäkin mielessä, että naiset luokitellaan helposti ulkonäön, miehet sisäisten ominaisuuksien mukaan.
Talvitien olen tavannut muutaman kerran jo ajat sitten. Joviaali heppu, mutta jo silloin krooninen tytöttelijä.
Eikös kokovartalomulkku ole nimenomaan kehon ulkopuolinen kuvaus, eikä sisäinen ominaisuus? 😉
Kyllä minä noille vanhoilta papoilta nuo seksistiset kommentit hyväksyn. He ovat kasvaneet aikuisiksi niin kovin toisenlaisessa maailmassa, missä me nyt elämme.
Minäkin tavallaan hyväksyn, samasta syystä kuin sinä.
Ongelma vain on se, että jokin nuorempi voi ottaa mallia tuosta papasta. Katleenakin kertoo ihailleensa Talvitien tiettyjä kiistattomia taitoja, mutta kiinnitti huomiota tällaisiin lähes huomaamattomiin lausahduksiin. Sellaisilla kuitenkin luodaan asenneilmapiiriä ja tapaa käyttäytyä. Luultavasti yleisössä joku vielä naurahtelee tällaisille lohkaisuille, jolloin ne saavat hyväksyntää osakseen.
Onneksi nuorempi sukupolvi vitsailee tähän tapaan vähemmän kuin vanhemmat.
Hyväksytkö vanhoilta papoilta ja mummoilta myös rasistiset kommentit? Maailma muuttuu ja kaikkien on muututtava sen mukana. Jokainen voi privaatisti ajatella miten haluaa, mutta julkisuudessa on syytä pitää suuta soukemmalla. Jos joku käyttäisi n-sanaa mustista, nousisi älämölö, mutta naisiahan saa vähätellä ihan vielä vuonna 2014.
Kommenttisi myötä tajuan, että minulla oli huono sanavalinta: en hyväksy, mutta pystyn ymmärtämään. Syynähän on erilaisessa ajassa kasvaminen.
Kuitenkin tosiaan ihmisen pitäisi kyetä muuttumaan, ainakin käytökseltään vaikkei ajattelultaan. Vanhoille se vain joskus taitaa olla työläämpää – mutta ei mahdotonta.
Noo… Jos kuulen jonkun ikäihmisen käyttävän n-sanaa tai käyttäytyvän muuten tavalla, joka oli hänen nuoruudessaan hyväksyttävää, mutta ei ole enää, pidän häntä vanhana pappana ja suhtaudun sen mukaisesti. Vanhoja ihmisiä tulee kunnioittaa ja kunnioittamiseen kuuluu, että ei sano ihan mitä ajattelee, vaan ottaa esimerkiksi tökerötkin kohteliaisuudet kohteliaisuuksina.
Nyt menee naisista hieman ohi, mutta kommentoinpa kuitenkin. Myöskään musta ei ole korrekti ilmaisu kaikkialla maailmassa, vaikka me täällä Suomessa niin luulemmekin. Afroamerikkalainen ystäväni sanoi loukkaantuvansa, jos amerikkalainen kuvailisi häntä mustaksi. Minut hän kuitenkin armahti, koska katsoi etteivät eurooppalaiset välttämättä käytä musta-sanaa rasistisesti. Hänen mielestään korrektimpaa olisi ainakin amerikkalaisten kohdalla käyttää sanaa afroamerikkalainen, jos väri on tuotava esiin. Ihan ei selvinnyt pitäisikö euroopassakin käyttää sanoja afroranskalainen, afrosuomalainen jne.
No, siis kun tuntemattomasta tummaihoisesta missä tahansa päin maailmaa ei näe, onko hän USA:sta, Suomesta, Somaliasta, Ranskasta tai Marokosta, niin vähän vaikea on ruveta siinä sitten tuollaisia hienouksia miettimään. Tuntemani somalipojat taas ovat sitä mieltä että afrosuomalainen on ihan typerä sana. Suo siellä, vetelä täällä.
Onko muuten se pelkkä urbaanilegenda, että joku toimittaja olisi kysynyt Nelson Mandelalta, millaista on olla Etelä-Afrikan ensimmäinen Afroamerikkalainen presidentti?
Olen aikaisemmassa elämässäni pyörinyt hetkisen diplomaattimaailmassa. En siis diplomaattisena tarkkailijana vaan diplomaattien tarkkailijana. Työyhteisö on suunnilleen yhtä hierarkinen kuin armeijassa. Kun diplomaattinen käytös yleisessä kielenkäytössä tarkoittaa jotain hienovaraista kieli keskellä suuta olemista, niin todellisuudessa diplomaattien käytös tuppasi olemaan jotain ihan muuta. Ylempien nuolemista, alempien (etenkin naisten) pompottamista ja vähättelyä sekä poissaolevien selkään puukottamista. Talvitie on tämän karriäärin kasvattama. Täytyyhän sen näkyä jotenkin hänekin käytöksessään.
Jee, kiitos kaikille aktiivisesta keskustelusta! Olen ollut telttaolosuhteissa nyt reilun viikon, joten en ole päässyt juttelemaan kanssanne.
Ilmeisesti yli 60-vuotias miesdiplomaatti on opiskellut ja tehnyt työelämänsä siinä ympäristössä, jossa nainen on ollut statisti ja ulkomuotonsa tuote. Tätä taustaa vasten Talvitien kommentit ovat ymmärrettäviä – joskin auttamattoman vanhanaikaisia ja kiusallisia hänelle itselleen.
Siis mitä ihmettä. Eikö naista saa enää kehua kauniksi? Eikö saa sanoa naiskysymys? Haloo…Kyllä minä ymmärrän. että suomalainen nainen haluaa olla enemmän jätkä kuin lady mutta tämä on kyllä liikaa. Jos Heikki olisi tuolin tarjonnut naiselle, tai nostanut naiselle hattua ulkona kohdattaessa olisiko ollut suuri ja anteeksi antamaton loukkaus? Mihin hittoon tämä maailma on menossa???
Kimi, saat toki kehua ketä tahansa kauniiksi, jos se on kyseisessä tilanteessa relevantti ominaisuus. Ulkonäön kommentointi on oleellista esimerkiksi missikisoissa ja mallikatselmuksissa. Tai jos joku kysyy sinulta, miltä hän näyttää, on kohteliasta kehua kysyjää kauniiksi tai komeaksi.
Mutta asiayhteyksissä kun kyse on subtanssiosaamisesta, ulkonäön kommentointi on epärelevanttia ja halventavaa. Miksi Talvitie ei kehunut Lehtomäen asiantuntemusta vaan vain kauneutta?
Pahinta on, että ulkonäön kehuminen kohdistuu jostain syystä vain naisiin. Kun Niinistö tuli presidentiksi, olisi ollut naurettavaa uutisoida ”Suomi sai komean presidentin”. Sen sijaan naisen ulkonäköä saa muka jostain syystä kommentoida.
Ulkonäkö on asiantuntijayhteyksissä on sivuseikka. Fiksu ihminen ei ryhdy kuvailemaan, onko asiantuntija kaunis, ruma, pitkä, lyhyt vai puujalkainen tai kolmisilmäinen. Sen sijaan hän voi kuvailla tämän osaamista ja perehtyneisyyttä.
Kimi, sinulta taisi mennä pointti nyt ohi.
Niinhän se taisi. 🙂
Katleena, mä niin rakastan tätä sun blogia, koska sä olet paljon kauniimpi kuin muut bloggarit. Sun ajatukset on niin freesejä, koska sä olet niin kaunis. Mut mitä mä teen, ku oon tutustunu yhteen mieheen, ja se kiinnostais mua kamalasti, mutta se ei oo kyl lukenu pitkää matikkaa koulussa? Eikä se oo ees humanisti? NImim. auta mua, oi kaunis viikinkiprinsessa!
Oi Tiina, ite oot ihku ja raxu ja hassupöhköhali. Sä oot kaunis ja mä oon iha kaamee. Vizi jos mä oisin niinku sä.
Kyllä mä luulen et se mies kiinnostuu susta väkisinki ku sä meikkaatki niin ihanasti ja käytät glitterii.
Haha multa itteltaki venäjällä asuvalta tais mennä koko postauksen pointti ohi 🙂 No kyllähä naisen kysymä kysymys on naiskysymys, ei minkää muunkaan oo 🙂 Mitä ihmettä siinä sanavalinnassa on vikana? Eihän sitä oo kutsuttu koirankysymykseks 😀
Täällä venäjällä ei ainakaa kellekää tuu mielee kiinnittää huomiotaa sellasii juttuihin:) Jos pidät jotai naista kauniina nii miksei sitä saa sanoo iha suoraan? Ei sehä missää nimess automaattisesti tarkoita pitämistä sitä naista typeränä ja epäfiksuna! Samoin jos haluaa kehuu joku miehen ulkonäköö niin ei kelläkään miehistä oo mitää vastaan!
Naisen esittämä kysymys on kysymys, ihan samalla tavalla kuin miehen esittämä kysymys. Ei sitä erikseen tarvitse määritellä. Ja yksityiselämässä voi tosiaan naista sanoa kauniiksi, mutta paneelikeskustelussa, jossa kaikki ovat omissa rooleissaan asiantuntijoina, ulkonäön kommentoiminen millään tavalla ei kuulu asiaan. Ei kukaan sano Erkki Tuomiojastakaan että sieltähän se meidän rispaantunut ulkoministerimme tulee. Ulkonäkö ei ole oleellinen asia tehtävien hoidossa eikä sitä kommentoida. Piste.
Ja mitä Venäjään tulee, niin ehkä sieltä ei kannata lähteä hakemaan mallia minkään maailman tasa-arvokysymyksiin.
Oon kovasti tasa-arvoisuuden puolesta, muttei olekaan siitä nyt kyse! Miksi, millä perusteella joku yks ihminen voi päätellä ja vieläpä määritellä joku toisen toimesta mitä sen toisen pitäis sanoo tai mitä ei? Annetaanpa asiantuntijoille halutessaa puhuu iha vapaasti kunha niide mielipiteet meitä tosissaa kiinnostaa! Suostun siihe et negatiiviset kommentit on epäkohteliaita kuten esim sanoo ulkoministeria rispaantuneeks, mut jos sanoo sitä esim kauniiks nii eipähä siinä oo pienintäkää moittee sijaa!
Tottaha Venäjä eioo iha mukava paikka elää, monesta syystä. Voin sitä iha asiantuntijana väittää ku oon lähes koko ikäni tääll asunu 🙂 Mut yks plussapuoli tääll on ainaki sen, ettei tää maa pode mitää epäjärkevää ylifeminismiä.
Pidän kovasti Suomesta ja Suomen ihmisistä, kulttuurista, kielesta ja aidosti välitän siitä mihi tää hyvä maa oikeesti on menos semmosen feminismin ansiosta, voi haloo…
Juri, kehuminen ei ole aina kehu, vaan se voi olla myös silkkiin verhottu loukkaus.
Otetaanpa esimerkki:
Sinä pidät esitelmän. Esitelmän jälkeen kysyt kaveriltasi, miten esitelmä meni. Kaverisi vastaa: ”Sun housut olivat tosi siistit.”
Kun kaverisi kehuu ulkoasuasi, hän samalla vihjaa, ettei esitelmäsi sisältö ollut kovinkaan kummoinen.
On itsestään selvää, että kehu ei ole aina kehu. Tämän voit havaita vaikkapa niinkin pienestä havaintoaineistosta kuin maailmankirjallisuudesta. Kautta aikojen ihminen on tiennyt, että kun kehuu sivuseikkaa Y, voi rivien välissä vähätellä isompaa asiaa X.
Tämän vuoksi kun kyse on substanssiosaamisesta, ei voi kommentoida toisen osapuolen ulkonäköä – edes kehuvin sanankääntein.