Älykäs ihminen pystyy halutessaan keksimään liudan perusteluja tolkuttomallekin asialle.
Avainsana on ”halutessaan”. Älykkyys on nimittäin piirre, jota voi käyttää täysin päättömästi. Älykäs ihminen löytää kyllä perustelut sille, miksi musta on valkoinen, jos hänellä on jostain syystä tarve todistaa tällainen asia.
Tärkeämpää onkin se, millaisten arvojen pohjalta älykkyyttään käyttää.
- Jos älykkäällä lapsella ovat arvot pielessä, hän saattaa kiusata koulukavereitaan, koska sanallinen piiskaaminen on hänelle kovin helppoa. Tällaiselle lapselle valta ja vallankäyttö ovat arvoja sinänsä, eikä toisten lasten hyvinvointi paina vaa’assa mitään.
- Sen sijaan jos älykkäällä lapsella arvot ovat kunnossa, hän voi käyttää tarmoaan kiusaajien taltuttamiseen. Tällaiselle lapselle ihmisarvo ja tasa-arvo ovat tärkeitä toimintaperiaatteita.
Jos siis joku on älykäs, se ei ole sinänsä plussaa eikä miinusta, eikä sen pohjalta voi arvioida ihmistä suuntaan eikä toiseen.
Älystä tulee meriitti tai murhe vasta sen myötä, millaisten arvojen ajamiseen sitä käyttää.
Postauksen asia on hyvä, mutta esimerkki on huono, sillä olen nyt agumentoinnin ansiosta ihan varma, että eduskuntaan todella kannattaisi valita elefantteja — ainakin mieluummin kuin ****** ********* tai ******* **********.
Tai erityisesti ***** *****!
Varokaa äänestämästä myös ***** ***********.
Kiitos Katleena! Ajatus oli toki tuttu, mutta näin napakasti en ole sitä nähnyt ennen esitettävän.
Kiitos itsellesi! Mullekin tämä ajatus on itsestään selvä, mutta silti näkee omituisia oletusarvoja älystä puoleen ja toiseen.
Yhden mielestä ”älykäs ihminen on kylmä” ja ”älykkäällä ei ole sosiaalisia taitoja”, ja toisen mielestä ”älykäs ihminen on aina hyvää seuraa”. (Nauran kummallekin oletusarvolle.)