Katson silloin tällöin Diiliä. Kovin usein en kykene, koska Hjallis Harkimolta tulee tämäntyyppisiä naisvihaisia yleistyksiä:
Sähän kantelet kuin naiset.
ja
Ei noi naiset pysty olemaan keskenään tappelematta.
En muista sanatarkkoja sitaatteja, mutta tähän suuntaan Hjallis ajattelee ja viestii. Ehkä nämä kommentit voisi jotenkin ymmärtää vitsinä (huonona sellaisena), mutta Hjallis tuntuu latelevan niitä tosissaan. On kumma juttu, kuinka hänen naistyöntekijänsä jaksavat työskennellä moisen misogyynin kanssa.
Olen sen verran tosikko, etten kerta kaikkiaan jaksa sukupuoleen liittyviä yleistyksiä ja vastakkainasetteluja. Aivan kuin yksi sukupuoli olisi parempi kuin toinen.
Vastaavanlaista sontaa pääsee myös joidenkin naisten suusta.
Miehiin ei voi luottaa.
tai
Ei ne miehet osaa järjestää seminaareja.
Varmasti on olemassa kantelevia naisia ja epäluotettavia miehiä. Toisaalta on olemassa myös kantelevia miehiä ja epäluotettavia naisia.
Sukupuoleen liittyvät yleistykset kertovat enemmän puhujasta kuin sukupuolten aidoista ominaisuuksista.
Mä olen ohjelmista saanut kuitenkin käsityksen, että Hjallis arvostaa kuitenkin naisia ja etenkin naisia työntekijöinä. Mielestäni nuo lausahdukset on sellaisia, mitkä tuota ohjelmaa tehdessä ovat vain muotoutuneet ja jääneet käyttöön, tai sitten yleisen elämänkokemuksen tuomaa juttua. Ja tottahan se on. Ei ole ainuttakaan kautta ollut missä naiset ei olis käyttäytyneet just niinkuin Hjallis viittaa. Ja mun kokemuksella työelämästä, noin se valitettavan usein menee. Pätevät, upeat naiset, riittävän monta samaan porukkaan, niin jo se alkaa se juoniminen, selän takana puhuminen ja ihme kälkätys. Yksikin mies sekaan niin homma siistiytyy, ainakin vähän.
Mikä lie siinä on. Tytöillähän on jo muksusta asti se, et parhaita kavereita on vain yks, ja kolmistaan ei voi leikkiä jne, tuleeko porukassa joku henkinen kilpailuasetelma niin voimakkaana, että fiksut naiset alkaa käyttäytyä ko hölmöt?
Minähän tunnetusti rakastan naisia, mutten kerta kaikkiaan kestä niitä hirveän montaa samassa porukassa 😀
Vielä surullisempaa kuin mies joka solvaa naisia tai nainen joka solvaa miehiä on ihminen, joka solvaa omaa sukupuoltaan. Esim. nainen joka toteaa että naiset ei osaa ajaa autoa.
Mä olen kyllä mielestäni nähnyt sitä juonittelua ja juoruilua joka kaudella myös miesten joukkueissa. Ihan kuin kimeällä äänellä pidetty kälkätys kiinnittäisi ihmisten huomion paremmin. Korvillehan se onkin ärsyttävämpää, mutta miehet osaavat sen ihan yhtä hyvin, vaikka tekevät sen matalammalla äänellä. Viittaan esimerkiksi tämän iltaiseen jaksoon, jossa Marion yritti pelastaa itsensä kantelemalla muista. Siis oikeesti?!
Uskon vahvasti siihen, että ennakkoluulomme ohjaavat myös ympäristöämme. Jos suhtaudun johonkin ihmisryhmään jo valmiiksi negatiivisesti, kyseinen ryhmä todennäköisesti myös käyttäytyy negatiivisesti minua kohtaan.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Itse en ole koskaan huomannut, että minua vastaan olisi työyhteisössä juoniteltu tai että olisin huomannut olevani jossain kuppikuntasodassa. Päinvastoin, olen saanut tehdä töitä upeitten naisten ja miesten kanssa.
Äitini on ollut töissä naisvaltaisessa työyhteisössä koko ikänsä. Hän viettää vapaa-aikaansakin työkavereidensa kanssa, eikä hänkään ole koskaan törmännyt Susannan kuvaamiin ilmiöihin.
Juonittelu tai mielistely ei ole naisten eikä miesten tyypillinen ominaisuus. Sen sijaan se on ominaisuus, joka puhkeaa esiin joissain ihmisissä kilpailutilanteessa.
Korjataan hieman, että en nyt tarkoittanut kuitenkaan ihan tuollaista toimintaa mitä Diilissä näkyy, mutta sinne päin. Ja ehkä enemmän pomoa/firmaa kohtaan kohdistuvaa kuin yksittäistä työkaveria. Mun tuttava/työpiireissä tää on aina ollut sellainen juttu, minkä kaikki tietää. Jos teillä ei oo asiasta kokemusta, niin panee miettimään, onkohan se sitten joku alakohtaisempi juttu? Mun kokemukset näistä on ravintola- ja päiväkotipuolelta.
Minusta yleistyksiä kuten ”naiset ei osaa ajaa autoa” ei ehkä pidä niin kovin tiukkaotsaisesti ottaa. Yleisestihän ne on huumorilla heitettyjä, ja ehkä enemmänkin opittuja fraaseja. Mä en osaa kokea sitä mitenkään loukkaavana, paitsi sitten jos se sama ihminen dissaa jokaisessa asiassa aina samaa ihmisryhmää.
Mutta eikö se mene niin, että jos joka aamu toteat peilin edessä että oletpa ruma, alat lopulta uskoa siihen itsekin? Miten esimerkiksi tyttölapsiin vaikuttaa se, että ”naiset ei osaa ajaa autoa”? Ne ovat huumorilla heitettyjä lauseita kuten Hjalliksenkin kommentit, mutta mä pelkään pahoin, että ne vaikuttavat meidän alitajuntaan silti. Tai ainakin niiden, joilla ei ole vahva itsetuntemus.
Susanna, kyseessä voi tosiaan olla alakohtainen ilmiö, jolloin se ei ole sukupuolisidonnainen vaan toimialakohtainen. Siltikään en oikein usko, että se olisi yleinen totuus, vaan pikemminkin joillain työpaikoilla esiintyvä ikävä ilmiö.
Petra, olen tismalleen samaa mieltä kanssasi: yleistykset ja satunnaiset lohkaisut muuttuvat helposti asenteeksi ja "yleiseksi totuudeksi". Yleistyksistä on pelottavan lyhyt matka vihapuheeseen.
Olen todennäköisesti nillittävä tosikko, mutta en ole koskaan nähnyt mitään hauskaa sellaisissa yleistyksissä kuin "blondit ovat tyhmiä" tai "naiset eivät osaa ajaa autoa".
Disclaimer: Minulla on kavereita, jotka kettuilevat tästä yleistyskammostani. He tekevät varta vasten yleistyksiä (joihin eivät itsekään usko) ja seuraavat, kun pulssini nousee. Tämä on kaveripiirin hauskaa leikittelyä, mutta eivät ystäväni ikinä lohkaisisi näitä yleistyksiä tosissaan tai julkisissa yhteyksissä. Sen sijaan Hjallis katsoo, että omituiset yleistykset ovat julkisestikin ihan OK.
Petra, ihan totta. En nyt jotenkin jaksanut ajatella tätä ihan juurta jaksain…
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla Hjalliksen mielipide näihin kommentteihinsa. Jos se oikeasti ajattelee noin, niin mitä, onko sillä ne naiset johtotehtävissä vain siks ku se nyt vaan näyttää hyvältä et on ”tasa-arvoa” duunissa…
Epäilen Hjalliksen ajattelevan jotensakin näin:
"Tuossapa on pätevä nainen. Se pitää saada meille töihin. Mutta laitan sille tiimiin miehiä, koska naisvaltainen tiimi ei toimi. Naiset vain kantelevat ja kieroilevat."
Hän siis varmasti pitää naisia pätevinä, mutta samalla hän uskoo naisten ryhmässä olevan jotenkin hankalia.
(Olisipas kiva saada Hjallis tänne itse kommentoimaan asiaa. Heh.)
Jos muuten naiset eivät kykenisi yhteistyöhön, niin miten on mahdollista, että Martat, NNKY, Naisasialiitto Unioni tai kaikki Suomen tyttöpartiolippukunnat ovat olemassa? Ja monella niistä on kaiken lisäksi lähes satavuotinen historia.
Diili on myös käsikirjoitettu viihdeohjelma, jonka yksi ”viihdearvo” voi hyvinkin olla juuri stereotypioiden vahvistaminen. Se, mitä näemme televisiossa, on tarkoin valittu valtavasta materiaalista. Välihaastatteluilla sun muilla pyritään vahvistamaan juuri senhetkistä sanomaa ja teemaa. Mitä yksinkertaisemmissa teemoissa pysytään, sitä helpompi keskivertokatsojan on sarjaa seurata – ja sitä yksiulotteisempia käsityksiä ihmisistä ja kisaajista syntyy.
Hyvin tiivistetty.
En muista kisaajien nimiä, mutta on täysin mahdollista (jopa todennäköistä), että Kalle Kisaaja sanoo viikon aikana 20 rakentavaa kommenttia ja yhden ilkeän. Tuo ilkeä näytetään katsojille ja 20 positiivista kommenttia leikataan pois. Lopputuloksena katsoja tulkitsee Kalle Kisaajan negatiiviseksi hahmoksi, vaikka hänen kokonaispanoksensa olisi ollut positiivinen.
Voihan muuten olla, että Hjallis päästää suustaan pässejä yleistyksiä miehistä, mutta niitä ei jätetä lopulliseen versioon.
Todella tärkeän asian otit esiin. Mielestäni itse kunkin kannattaisi tykönään miettiä juuri sitä, että vaikka tällaiset ns. heitot eivät vaikuttaisi ratkaisevasti omaan ajatteluun, ympärillämme on paljon ihmisiä, joihin ne vaikuttavat. Erityisesti ajattelen tässä lapsia, jotka ovat täysin vaikutuksille alttiita. Petratar otti esiin hyviä näkökulmia tästäkin. On erittäin huolestuttavaa, että tällaisia fraaseja ja yleistyksiä toistellaan ajattelematta lainkaan sisältöä.
Kiinnostavaa on se, miten joidenkin naisten ja miesten työpaikoilla käyttämiä _strategioita_ pidetään heidän _ominaisuuksinaan_ ja vieläpä luokitellaan koko sukupuolen ominaisuuksiksi. Kysehän on työyhteisössä nimenomaan vallasta ja etenemismahdollisuuksista. Monet taitavat ajatella Hjalliksen tavoin, että taitava nainen työyhteisössä on poikkeus. Se johtaakin sitten vaikka minkälaiseen syrjintään ja asenteellisuuteen, ja jäädään sokeiksi niille tosiasioille, jotka esim. naisten välistä kovaa kilpailua aiheuttavat (mm. etenemismahdollisuuksien rajallisuus).
Ihan kaikkien ja varsinkin niiden, jotka toistelevat näköalattomasti näitä mantroja juoruilevista ja kieroilevista naisista työpaikalla, pitäisi lukea kirja Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetiss%C3%A4_on_erityinen_paikka_naisille_jotka_eiv%C3%A4t_auta_toisiaan) Siinä käsitellään nimenomaan näitä työelämän kuvioita tavattoman oivaltavasti.
Tuo kirja onkin lukematta – kiitos vinkistä!
Uskomuksemme muokkaavat maailmaa valtavasti. Joutuu olemaan varsin tarkkana, että ei möläyttäisi typeriä ennakkoluulojaan omille lapsilleen, jotka tietenkin uskovat vanhempien puheisiin.
Esimerkiksi niinkin arkinen asia kuin hammaslääkäripelko on yleensä vanhempien istuttama lapsiin. Eihän hammaslääkärissä käynti nykyään enää satu, kun lapsilla on (normaaleissa perheissä) harjatut ja reiättömät hampaat. Pelon voi tartuttaa lapseen vahingossa, mutta sitä on vaikea saada kitkettyä pois.