Hesari julkaisi eilen mielipidepalstallaan kokoelman arvioita, joiden kirjoittajina olivat ex-poliitikko Timo Soini, mediatutkija Anu Koivunen, ekonomisti Heikki Pursiainen ja toimittaja David Mac Dougall.
Tekstit käsittelivät taannoista ”Riikka-kohua”, joka syntyi valtiovarainministeri Riikka Purran vanhoista verkkokirjoituksista.
Asia on tapetilla, koska Purran puoliso ja Länsiväylän uutispäällikkö Mikko Välimaa julkaisi äskettäin kirjan nimeltä Mitä ”riikka” oikeasti kirjoitti. Välimaan opus kritisoi Riikka-kohun uutisointia, kun taas Hesarin mielipidekirjoitus puolustaa journalistien toimintaa. Hesarin teksti ei siis ole kirja-arvostelu vaan uutisoinnin analyysi.
En ole lukenut itse kirjaa, eikä tarvitsekaan. Nyt nimittäin kyse ei ole Purran teksteistä eikä Välimaan kirjasta, vaan Hesarin toiminnasta.
Hesari rikkoo nähdäkseni koosteessaan Journalistin ohjeita 4 ja 12. Katsotaanpa mitä ohjeet sanovat ja mitä eilisessä mielipidekoosteessa tapahtui.
Journalistin ohje 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin
Journalistin ohje 4 kuuluu kokonaisuudessaan näin:
Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hän ei esimerkiksi saa käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus tai oma kaupallinen yhteistyö, eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan hänen toimiessaan journalistisessa työssä.
Hesarin mielipidepalstaa kokoaa toimittaja Saska Saarikoski. Kirjoituksen muodosta päätellen hän on pyytänyt näitä neljää henkilöä kirjoittamaan kommentit Riikka-kohusta. (Jos kirjoitus olisi syntynyt itseohjautuvasti kirjoittajien suunnalta, se olisi todennäköisesti yksi yhteinen teksti, jossa olisi neljä allekirjoittajaa.)
Niinpä hankin Välimaan kirjasta sähköisen version ja tein siihen tekstihaun Saarikosken sukunimellä. Osumia tuli useita, koska Välimaa käsittelee Saarikosken toimintaa kriittisesti monessa kohdassa.
Tästä herää ensimmäinen epäilys: onko Saarikoski tilannut kriittisen kirjoituksen itselleen myötäsukaisilta henkilöiltä, jotta hän saisi puhtaat paperit omasta journalismistaan?
Korostan, että en ole lukenut Saarikosken aiempia tekstejä. En siis ota kantaa siihen, millaista hänen uutisointinsa oli Riikka-kohun aikaan. Sen sijaan siitä en tykkää ollenkaan, jos mielipidepalstan ylläpitäjä hyväksikäyttää rooliaan oman toimintansa valkopesuun.
Tätä faktaa ei ole mainittu tekstissä, joten nyt penään Hesarilta rehellisyyttä. Onko OK, että Saarikoski masinoi ja hyväksyy mielipidekirjoitukset, joissa puolustetaan häntä implisiittisesti? Kirjoitukset vapauttavat Saarikosken ja muun median vastuusta, eikä lukijalle kerrota Saarikosken roolista kirjassa saati mielipidepalstan kokoajana.
Journalistin ohje 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti
Journalistin ohje 12 kuuluu näin:
Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on, kun asia on kiistanalainen tai kun tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Tein tekstihaun sähköiseen kirjaan kirjoittajien sukunimillä. Välimaa kritisoi kirjassaan myös Koivusta ja Mac Dougallia.
Saarikoski on siis valinnut kirjoittajiksi kaksi henkilöä, joita Välimaa on arvostellut kirjassaan. Voivatko nämä henkilöt olla puolueettomia analyytikoita, koska heillä on oma lehmä ojassa? Lienee selvää, että Koivunen ja Mac Dougall puolustavat omaa toimintaansa ja esittävät sen neutraalissa valossa.
Lisäksi pitää muistaa, että Soinilla meni aikanaan välit poikki persuihin, ja Pursiainen on kilpailevan puolueen eli kokoomuksen jäsen. Näistäkään eturistiriidoista ei kerrota lukijalle.
Onko siis Hesari toiminut tarpeeksi kriittisesti, kun se on pyytänyt kirjoituksia sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat jo valmiiksi joko persukriittisiä tai Välimaa-kriittisiä? Ja miksi lukijalle ei kerrota näiden neljän kirjoittajan ja Saarikosken asemasta suhteessa Riikka-kohuun ja Välimaan kirjaan?
Tätä ongelmaa ei nähdäkseni poista se, että tekstit on kätevästi sijoitettu mielipideosion alle. Myös tilattujen ja toimitettujen mielipidekirjoitusten on noudatettava journalistin ohjeita.
Summa summarum – viis kohusta ja kirjasta, mutta journalistin ohjeita on noudatettava
Minulle on täysin OK, jos Hesari julkaisee kriittisen arvostelun Välimaan kirjasta tai kannustavia kehuja Riikka-kohun uutisoinnista. Niille on varmasti perusteluja.
Mutta se ei ole OK, jos lukija pidetään pimennossa kirjoittajien tai palstan ylläpitäjän roolista suhteessa kirjaan tai persuihin.
Hesari tekee siis vaivihkaista mielipidevaikuttamista omassa lehdessään ja esittää sen mukaneutraalina ulkopuolisten tuottamana analyysinä.
Ensi kerralla kannattaa tilata kirjoitukset sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät ole osallisia asiassa. Olivatpa he kriittisiä tai kehuvia, ainakin he osaavat lähestyä asiaa ulkopuolisen silmin.
Edit 10.2.2025 klo 10.12: Korjasin Anu Kantolan nimen Anu Koivuseksi. Anteeksi tunarointini.
Heikki Pursiainen valotti kirjoittajien valintaprosessia Twitterissä: https://x.com/pursiain/status/1888858452316864994?s=46
Hesarissa on siis mielipidekirjoittajien pooli. Lehti valitsee aiheen, ja halukkaat tekevät lyhyet tekstit.
Olemme silti samassa lopputulemassa: Hesarin olisi pitänyt joko jäävätä asianosaiset tai kertoa lukijalle heidän roolinsa kirjassa tai suhteessa persuihin.
Ja lisäksi olisi toki voinut etsiä remmiin jonkun, joka olisi tuonut toista näkökulmaa kirjoitukseen.
Hesarissahan nykyään muutenkin julkaistaan lähinnä mainoksia, lähipäiviltä esim https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010991264.html, https://www.hs.fi/ruoka/art-2000010993624.html ja https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010991160.html
Tässä kuvattu antimainos on aivan linjassa valitun journalistisen ambitiotason kanssa.
Hieno kirjoitus ja näin maalikkona enää voi sanoa, että mitäpä muuta sitä voi odottaa hamas sanomilta
NS. Agenda journalismia puhtaimmillaan. Ihan tyypillistä Suomen nykymedialle. Välimaan kirja synnytti uuden hyökkäyksen Purraa ja puoluetta kohtaan.
Ikävä seurata tällaista mukajournalismia.
Meillä Helsingin Sanomissa on mediapalsta, jossa on viikoittain ajankohtaisen tilanteen mukaan vaihtuva teema. Tällä viikolla teemana oli Riikka Purran puolison Mikko Välimaan kirjoittaman kirjan synnyttämän julkisen keskustelun inspiroimana julkisuuden suhtautuminen perussuomalaisiin. Kirjoittajaringille osoitettu suora kysymys kuului sanatarkasti näin: ”Kysymys kuuluu: kohteleeko media perussuomalaisia epäreilusti? Sen jälkeen rinkiin kuuluvista 13 henkilöstä vapaaehtoisiksi tarjoutuvat saivat aiheesta kirjoittaa. En siis valinnut kirjoittajia, enkä lähtenyt arvioimaan kirjoittajien suhdetta teemaan. Se olisi toivoton suo, enkä minä sitä missään muissakaan aiheissa tee. Kunhan nyt eivät sentään puolisostaan kirjoita!
Mediapalstan luonteeseen kuuluu väistämättä se, että keskustelijat ovat jo lähtökohtaisesti mediakeskustelun asianosaisia ja sisäpiiriläisiä: uutisten kohteita, journalismin osapuolia, kollegoja kilpailijoita. Tekijöitä ja näkijöitä.
Lämmin kiitos Saska kommentista!
Oisko sun mielestäsi pitänyt avata lukijalle sitä, että sä kokoat palstaa ja että sutkin oli esitetty kirjassa kriittisessä valossa?
Entä oisko pitänyt kertoa lukijoille, että kirjoittajista kolme oli mainittu kirjassa ikävässä valossa, ja lisäksi yksi oli ex-perusssuomalainen ja yksi kokoomuksen jäsen? Oisko kirjoittajien taustoittaminen voinut avata lukijalle paremmin sitä pohjaa, jolta kirjoittajat kommenttinsa ammentavat?
Ja vielä: ketkä 13 henkilöä kuuluvat pooliin? Edustavatko he laajasti eri poliittisia kantoja? Vaihtuuko pooli säännöllisesti?
Olen mielipide- ja pääkirjoitustoimituksen esihenkilö. Se lukee siellä sivun yläosassa. Joten vastaan ihan kaikista ko. sivuilla ilmestyvistä kirjoituksista. Kuinka paljon lisää sitä pitää ”avata lukijoille”? Palstan kysymykset syntyvät toimituksessa ryhmätyönä tyyliin: mitäs tässä viikolla kysyttäisiin?
Kuten sanottua, en ole lukenut kirjaa, enkä ihan ymmärrä, miksi juuri se, kenet on tai ei ole mainittu ko. kirjassa olisi jotenkin erityisen merkittävää. Rasismi-keskustelu oli kesän 2023 suurin puheenaihe, joten tässä roolissa olevana henkilönä totta kai minä siihen osallistuin – ja ihan omalla nimelläni ja julkisesti. Oletko ihan tutkija-vakavissasi sitä mieltä, että sellaisesta syntyy JO:n mukainen jääviys – vai onko se juuri se juttu, mikä Eioototta?
Samalla tavalla ymmärtääkseni ovat kaikki muutkin mainitsemasi toimineet: osallistuneet keskusteluun journalisteina tai yhteiskunnallisia toimijoina. Julkisesti omalla nimellään. Ei voi olla mun tai meidän työ ryhtyä joka viikko salapoliiseina ”taustoittamaan” sitä, mikä kaikki voisi mahdollisesti vaikuttaa kirjoittajien mielipiteenmuodostukseen ko. aiheen kohdalla. Sehän olisi täysin absurdia. Eikä sitä kyllä ole minkään muun aiheen kohdalla edes kyselty.
Kirjoittajarinki elää ja vaihtuukin vilkkaasti, enkä ole kenenkään jäsenkirjoja tms. kysellyt. Nimet löytyvät kirjoittajien tekstien yhteydestä.
Saska, sinä olet päästänyt ääneen neljä tunnettua persuvihaaja, joista yksi on kilpailevan puolueen aktiivi, jonka päästät lyömään kilpailijaansa vaalien alla. Toinen on yrittänyt hajottaa kyseisen puolueen ja kun ei siinä onnistunut, on käyttänyt viime vuoden haukkumalla entistä puoluettaan. Dave Mac Dougallin osallistuminen mediapalstan ”asiantuntijaksi” ja ylipäänsä HS:n kommentaattoriksi kertoo enemmän kuin mikään linjastasi. Anu Koivunen on vasemmistolainen feministi. Eihän tällä ole enää mitään tekemistä journalismin kanssa. Sinä käytät Hesaria poliittisen vaikuttamisen välineenä ja tuo on törkeää.
Olen yleensä pitänyt paljonkin Saska Saarikosken kirjoituksista, mutta nyt argumentaation tasolla nimenomaan Katleena on oikeassa ja vahvoilla. Saarikosken argumentit ovat todella heikolla pohjalla. Haluan Hesarin lukijana saada taustoistusta siihen, millä perusteella näitä kommentoijia valitaan, aivan riippumatta mitä aihetta milloinkin käsitellään. Ja journalismin perussääntöjä on todellakin noudatettava! Viisas ja ahkera journalisti ei mene sieltä missä aita on matalin. Niin näytti nyt käyneen.
Tässä kohtaa täytynee viitata myös Helsingin Sanomien omiin linjauksiin: https://www.hs.fi/info/art-2000010221266.html
Suora lainaus: ”Jos asiantuntijalla on poliittinen tai kaupallinen tausta, joka liittyy käsiteltävään asiaan, se on kerrottava jutussa.”
Nähdäkseni tätä ei nyt tehty.
Kyllä minä ainakin olisin toivonut jutussa mainittavan, että monia kirjoittajista arvosteltiin Välimaan kirjassa. Asian merkitystä korostaa se, että kirjan on lukenut niin harva, että sen sisältöön liittyvää tietoa ei juuri välity ihmisten välisissä keskusteluissa.
Tosin en minä tuota lehtijuttua olisi varmaankaan koskaan edes lukenut, jos en olisi sattunut huomaamaan Katleenan kirjoitusta. Juttu nimittäin näytti jo silmäilyn perusteella tyhjänpäiväiseltä selittelyltä. Kun sitten myöhemmin sen luin, vaikutelma lähinnä vahvistui, varsinkin yhden kirjoittajan osalta. Kaikki kirjoittajat eivät edes pysyneet aiheessa, vaan kertoivat enemmän esimerkiksi perussuomalaisten suhtautumisesta mediaan kuin median suhtautumisesta perussuomalaisiin.
Pohdittava kysymyskään ei ollut kovin hyvä. Jos puolueesta X kirjoitetaan soopaa, niin tilanne tuskin korjaantuu tasapuolisuudella eli sillä, että myös puolueista Y ja Z kirjoitettiin soopaa silloin, kun ne olivat hallituksessa. Ja ottaen huomioon, että kirja mainittiin ingressissä, olisin odottanut sen sisältöä arvioitavan enemmän kuin parin hyvin pinnallisen huomion verran.
Kiitos, Katriina, aiheellisesta kirjoituksestasi. Kiitän myös Risto Kallionpäätä hänen vastauksestaan Saarikoskelle. Se vastaa täysin näkemystäni siitä, mikä Hesaria nykyisin vaivaa.
Eikö olisi absurdia jos persuista eivät saisi kirjoittaa ketkään muut kuin äärevään oikeistoon myönteisesti suhtautuvat? Vaatimus, että muissa tapauksissa lukijalle tulisi kertoa tarkkaan missä ja milloin mahdollista erimielisyyttä on havaittu, halveksii lukijoiden arvostelukykyä ja älyä.
Monissa autoritaarisesti johdetuissa valtioissa tällainen vaatimus olisi varmasti hallitsevan poliittisen puolueen näkemyksen mukainen, mutta täällä Suomessa se tuntuu hieman oudolta.
Groovekonna, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Sä teit tosin kaksi pientä päättelyvirhettä.
1) Ensinnäkin mun tekstin aiheena eivät olleet ”persut”, vaan fokuksessa oli Hesarin mielipidekirjoitus. (Ja sen aiheena taas oli Riikka-kohun uutisointi, eli sekään ei käsitellyt persuja.)
2) Toisekseen mä en ole sanonut, etteivätkö persu-kriittiset saisi puhua asiasta. Tietenkin he saavat. Mä toivon vain läpinäkyvyyttä: jokaisen ihmisen asiayhteys ja jääviys on kerrottava lukijalle. Tätä vaativat sekä Journalistin ohjeet että Hesarin omat julkaisuperiaatteet.
Tällä palstalla käydyssä keskustelussa on jäänyt ymmärtämättä mediakriittisen palstan perusolemus. Mediapalstoilla journalistit ja muut journalismia lähellä olevat arvioivat journalismia. Jokaisessa aiheessa kirjoittajat ovat tavalla tai toisella lähellä aihettaan. Olemme käsitelleet esimerkiksi Yleä. Totta kai jokaisen journalisti on joko Ylen palveluksessa tai Ylen kilpailija. Sama juttu, kun käsittelimme Uutta juttua. Jne.
Tietysti kokeneilla median tekijöillä ja toimijoilla on myös lähes väistämättä jokin tausta suhteessa perussuomalaisiin. Nyt sanotaan, ettei esimerkiksi Timo Soinia olisi pitänyt päästää ääneen, koska hän ei ole ”puolueeton”. Mutta tällaisella palstalla se pointti ei ole ”puolueettomuus” vaan se, että ihmiset katsovat asiaa omasta näkökulmastaan.
Hyvä on, jos se näkökulmat tuodaan esiin mahdollisimman avoimesti. Esimerkiksi Mac Dougall kirjoitti suoraan ottaneensa PS-porukan kanssa yhteen. Se on siis hänen näkökulmansa ja auttaa lukijaa tulkitsemaan hänen tekstiään.
Palstan mielenkiinnon kannalta on toki tavoiteltavaa, että mielipiteiden kirjo on mahdollisimman laaja,. Se toteutuu joskus paremmin, joskus huonommin. Lehti ei kuitenkaan valitse kirjoittajia eikä sensuroi tekstejä mielipiteiden perusteella.
Katleenan ajatus siitä, että HS lähtisi selvittämään ja avaamaan aina etukäteen erilaisia kirjoittajien arvioihin mahdollisesti vaikuttavia taustatekijöitä on käytännön lehtityön näkökulmasta todellisuudelle vieras. Se ei ole kuitenkaan mielestäni kovin suuri ongelma, sillä kaikki tekstit tehdään julkisesti ja omalla nimellä, joten ko. asioista voidaan keskustella tarpeen tullen jälkikäteen juuri niin kuin nyt tehdäänkin. Ja sellainen keskustelu on tervetullutta, kiitos siitä.