Olen rustannut urani aikana reilut 40 tietokirjaa. Niinpä minulla on varsin hyvä käsitys siitä, millainen on laadukas käsikirjoitus. Tiedän tarkkaan, missä kohtaa keskeneräinen tursoke alkaa muotoutua kirjan esiasteeksi, siitä valmiiksi kirjaksi ja lopulta sellaiseksi lopputulokseksi, johon kehtaa olla tyytyväinen*.
Sen sijaan tieteellisen kirjoittamisen kohdalla vastaava näppituntuma puuttuu kokonaan. Olen nyt väsännyt informaatiovaikuttamista käsittelevää YAMK-opinnäytetyötäni useamman viikon, ja olen silti yhä pihalla. Olen välillä luullut olevani valmis, ja sitten taas en.
Minulla ei ole aavistustakaan, millainen on hyvä tutkimus, mihin kannattaa fokusoida, miten tuotetaan asiallista tekstiä, kuinka paljon mitäkin perustellaan tai kuinka paljon voi käyttää minä-muotoa. Yritän koko ajan tunkea tekstiin elävöittäviä tyylipiirteitä ja kuvaavia verbejä, joista ohjaajaraukat sitten joutuvat huomauttelemaan.
Lähetin eilen ohjaajille ja kavereille ensimmäisen lähes-valmiin version opparistani. Kunhan saan palautteet, teen tekstiin vielä korjauksia, jonka jälkeen oppari menee julki. Puren täällä kynsiäni ja odotan kommentteja.
Tiedän, että kyllä se läpi menee, mutta arvosana-asteikko on täysin hakusessa. Ei ole mitään tietoa, onko tuotokseni ykkösen tasoa vai voisiko se kolkutella jopa nelosen tai vitosen ovea. (Gradustanihan sain legendaarisen ykkösen.) Haparoin kuin sika sumussa, eikä minulla ole harmainta hajua, olenko kujalla vai kartalla.
Olen niin epävarma, että olen ruinannut esilukijoiksi sellaisia informaatiovaikuttamisen tutkijoita ja asiantuntijoita, joita en edes tunne. Jos opparista tulee järkevä arvosana, kiitän heitä myöhemmin julkisesti. Jos opparista tulee surkea arvosana, en mene ilmiantamaan viattomia esilukijoitani.
Osa opiskelijoista tekee YAMK-opinnäytetyön, mutta minäpä teen Hämeen ammattikorkeakoululle YÄK-opinnäytetyön.
* * *
*Olen toki päästänyt käsistäni huonojakin tietokirjoja. Niiden kohdalla olen tiennyt jo etukäteen, että nyt pukkaa onnetonta laatua, koska aikataulu tai motivaatio ei riitä. Niinpä olen vain posket punaisina todennut, että nyt mennään rimaa hipoen, eikä kirjan huonous ole tullut yllätyksenä.
Hei!
Minäkin olen opinnäytetyöni äärellä ja deadline kolkuttelee parin viikon päästä. Itselläni myös kahdenkymmenen vuoden monipuolinen työkokemus viestinnästä, mutta tieteellinen kirjoittaminen tuntuu oudolta. Juurikin nuo mainitsemasi perustelut ja minä-muodon käyttö tuottavat eniten ongelmia. Opettajani kommentoi keskeneräistä oppariani mm. näin: ”Ei tällaista kommentointia tulosten kuvaamisen yhteyteen.”
Tsemppiä meille! 🙂
Kiitos Maria ja tsemppiä! Mä tässä juuri ryhdyn muuttamaan minä-muotoa passiiviksi. Vähän kyllä surettaa 😅
… arvosana = hetken harmi, lopunajan kunnia … pääasia, että valmistuu prkl …
Onneksi se oppari menee läpi, mutta se ei ihan riitä. Mun pitäisi saada arvosanaksi 4–5, jotta olisi mahdollisuuksia jatkaa väikkäriin. Vielä on säätämistä edessä, niin saisi arvosanaa vähän ylemmäs. Viikko aikaa viilata teksti kuntoon.