Olen saanut tänään postia lukijalta, joka on ollut tyytymätön Liisan ja minun kirjoittamaan Pilkun paikka -kielioppikirjaan. Kirjassahan esitellään kielioppisääntöjä absurdin huumorin keinoin.
Lukija lähetti kaikkiaan kuusi meiliä, parhaimmat neljän minuutin välein. Vastasin vain kolmeen viestiin, koska aika ei riittänyt enempään.
Tarjouduin ostamaan kirjani takaisin häneltä. Hän ei kuitenkaan omistanut kirjaa, vaan kyseessä oli lainakappale. Niinpä en voinut hyvittää hänen surkeaa lukukokemustaan.
Lukija kertoi olevansa assistentti, mutta hän korosti olevansa myös filosofian maisteri. Hän oli äärimmäisen närkästynyt siitä, että Pilkun paikka -kirjassa on esimerkkejä, joissa halvennetaan assistentteja.
(Tarkalleen ottaen kirja tulvii esimerkkejä, joissa halvennetaan assistentteja, toimitusjohtajia, insinöörejä, kotiäitejä, professoreita, konsultteja sekä noin tusinaa muuta ihmisryhmää. Mitään ammattiryhmää ei kehuta. Yksikään muu lukija ei ole kuitenkaan loukkaantunut esimerkeistä. Useimmat ovat vain naureskelleet absurdeille jutuillemme.)
Toiseksi viimeisessä meilissään lukija totesi:
Mielipiteeni ei ehkä ole vain omani. Missä teoksessa näkyy assistenttien arvostaminen?
Verenpaineeni onkin 200/140.
Kyseisessä kirjassa ei tosiaan ole ainuttakaan arvostavaa esimerkkiä yhdestäkään ammatista, mutta korjataanpa asia. Täten julkistan kieliopillisia esimerkkejä, joissa arvostetaan assistentteja ja halvennetaan toimitusjohtajia – siis oman ammattini edustajia.
Esimerkki 1: lainausmerkkien käyttö sitaatissa
Nokkela assistentti kysyi älykkäästi: "Voisiko toimitusjohtaja kerrankin ostaa väljemmän paidan itselleen?"
Esimerkki 2: lainausmerkkien käyttö ironisessa merkityksessä
Viisas assistentti on tarkka tietokirjoissa käytetyistä esimerkeistä, jotta ne eivät halvenna muita ammattiryhmiä kuten toimitusjohtajia, vääpeleitä ja "tieto"kirjailijoita.
Esimerkki 3: lainausmerkkien käyttö katkelmalainauksessa
Analyyttinen assistentti totesi, että toimitusjohtajan "on oltava ajoissa" neuvotteluhuoneessa – ja mieluiten pukeutuneena.
Esimerkki 4: lainausmerkkien sisäinen lainaus
Arvostettu assistentti kertoi: "Toimitusjohtajan mukaan meidän kaikkien on 'valmistauduttava YT-neuvotteluihin hyvien lahjusten kera', mutta älkää silti liioitelko."
* * *
Toivottavasti kirjani lukija on nyt tyytyväinen. Nyt on assistentteja arvostettu oikein olan takaa.
Jään odottamaan närkästyneiden toimitusjohtajien yhteydenottoja.
Edit 18.7.2012 klo 16.30:
Nyt olen saanut Aktiiviselta Assistentilta edellisten kuuden meilin lisäksi kolme lisää. Vastaan niistä yhteen ja toivon, että hän rauhoittuu.
Edit 18.7.2012 klo 19.40:
Sain taas Armeliaalta Assistentilta kaksi meiliä neljän minuutin välein. Nyt hän uhkailee lakimiehellä. Jään odottamaan äärimmäisen kiinnostuneena.
Edit 20.7.2012 klo 13.40:
Tilanne on nyt ohi runsaan ja molemminpuolisen meilikirjeenvaihdon jälkeen. Kumpikaan meistä ei joudu oikeuteen. Keskustelimme hyvässä yhteisymmärryksessä, ja lupasin lähettää Pilkun paikka -kirjan assistentille omaksi.
Onko takakannessa eritelty ne tusina muuta? En uskalla muuten ostaa kirjaa, koska voisin pettyä siihen, että en kuulu mihinkään niistä halvennetuista. Kuusi mainitsemaasi esimerkkiä eivät osuneet!
😀
Pyrin halventamaan tasapuolisesti kaikkia. Jos ammattiasi ei ole solvattu kirjassa, voin lähettää kohdistetun nälväisyn erikseen postikortilla.
Kirja tilattu. Palaan asiaan osoitteen kera, jos joudun pettymään. Ikävää, että närkästynyt assistentti näin haittaa kirjasi myyntiä.
Hauskoja lukuhetkiä! Seuraavaan kirjaani aion ottaa vakiolukijoilta solvaustilauksia, joilla varmistamme sadan prosentin halveksuntatyytyväisyyden.
Närkästynyt assistentti todennäköisesti närkästyisi entisestään, jos hän kuulisi aiheuttaneensa lisätilauksia. Verenpainekin kohoaa aivan uusiin lukemiin. 😀
Ja olen muuten takaisinlunastamisessa tosissani. Jos et tykkää kirjasta, ostan sen sulta takaisin.
Tosin lähetän mielelläni myös solvauspostikortin, jos se riittää korvaukseksi. 😀
Mahtava blogi!
Löysin tämän hiljattain ja olen ahminut sitä kaksin käsin, kommentteja myöten. Vangitsevaa kirjoittamista aiheista joista ei ehkä tavallisesti moni olisi kiinnostunut.
Kuitenkin, näin niinkuin kehnona palomiehenä ja keskivertokirjoittajana olisi tosi mukava jos saisi solvausta postissa. Tänne jenkkilään lähdettyäni on postin tulo kuihtunut siihen, että internetlaskujen ansiosta ainoa postiluukkuun ilmestyvä ilahdus lienee jotakin tyhmää jota menin taas ostamaan vaikken sitä tarvitse tai siihen rahaakaan ole.
Tästä sitten vaikka ihmettelemään jotain kirjoittamista. http://kalleerikvahakyla.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/110587-miksi
Kirjasi tahtoisin kovasti, mutta rahat on vähissä ja ”pomo” ei anna tilata kaukaisista kohteista ellei oo tosi hyvä syy tai myyny itteään tilauksen rahoittamiseksi. Ja onhan noi ulkomaiset postituskulut aika jäätäviä noissa kaupoissa. Joten, toivonkin, että tämä hyvitettäisiin yhdellä hyvällä solvauksella!
Hyvä solvaus saa aina hymyn naamalle, siispä:
Kalle-Erik Vähäkylä
3991 Saint John’s Avenue
Apartment 3
North Charleston, SC 29405
The United States
Kalle-Erik, kiitos upeasta palautteesta ja tervetuloa blogiini!
Voit olla varma, että lähetän sinulle kunnon solvauspaketin, jonka ansiosta siellä rapakon takana on helpompaa. Paketti lähtee matkaan maanantaina.
Loistavaa. Olen varma siitä, että keksit solvausmateriaalia kylliksesi. Taitojasi väheksymättä voin kuitenkin todeta, että olen ihan pirun tyhmä.
Lisäksi, mun kohdalla ihmissuhteilla, työnteolla ja urheilulla on yksi yhtäläisyys. Kaikki on säälittävää ähellystä joka päättyy luovuttamiseen.
Eikun, ihan oikeasti. Hieno blogi ja upeaa kynänjälkeä. Se, että viitsit lähettää kortin tänne saakka varmasti vähästä vapaa-ajastasi on tosi mukava juttu. Kiitos. Oikeasti.
Lykkyä tulevaisuuteen.
Hitaana yksilönä sain kortin postiin vasta tänään. Anteeksi hitaus!
Sitä odotellessa voit muuten lukea tyylikkäitä kielioppiesimerkkejäni palomiehistä:
https://eioototta.fi/2011/06/viisi-yleisinta-pilkkuvirhetta.html
https://eioototta.fi/2011/06/viisi-yleisinta-valiviivavirhetta.html
https://eioototta.fi/2011/06/viisi-yleisinta-yhdyssanavirhetta.html
Saat vapaasti käyttää tätäkin:
Alkusoinnun käytöstä tekstin tehokeinona:
Ansiokas assistentti on totaalisen tyytyväinen ammattikuntansa arvostukseen – parempi pienesti painostettuna kuin elinikäisesti epäkunnioitettuna.
Terveisin assistentti, fil. yo
Ooo Leea, olet aarre! Tuo on loistava esimerkki Assistentteja Arvostavasta Alkusoinnusta.
Päreensä polttanut assistenttisi on klassinen esimerkki ihmisestä, jonka itsetunto on kuralla jostain syystä. Hän nyt vain päätti purkaa tuskansa tällä kertaa tietokirjailijalle.
Satanen vetoa, että hän on sitä porukkaa, jonka mielestä sihteeriksi nimittely vasta hirveää olisikin. Mikähän lienee seuraava kiertoilmaus, kun assistentti-nimikkeeseen liittyvät mielikuvat eivät enää kelpaa?
Pitäisikö muuten itkeä vai nauraa, kun jonkin ammattiryhmän edustaja alkaa tivata, että heitä pitäisi arvostaa enemmän? Niitähän riittää: yrittäjät, sairaanhoitajat, lentoemännät, mainosmaakarit, taiteilijat ja niin edelleen.
Koskaan ei ole kenenkään arvostus lisääntynyt siksi, että hän on vaatinut sitä itselleen / kaltaisilleen.
Jari, napakasti tiivistetty.
Tarkalleen ottaen Alemmuuskompleksinen Assistentti ilmaisi ekassa meilissään koulutuksensa näin:
”Olen itse tradenomi, HSO, olen toki myös filosofian maisteri.”
Minua huvitti suunnattomasti HSO-tarkennus sekä ”toki”-sana lauseessa.
Kuten sanoit, vaatimalla ei saa arvostusta. Sitä paitsi kun arvostusta tivaamalla tivaa, sitä saa entistä vähemmän osakseen. Kovin moni ei tätäkään kirjelmöinyttä assistenttia korkealle arvosta.
Tiedän muuten, mikä on nykyään assistentin hienompi vastine. Niitä on itse asiassa kaksi: ”johdon assistentti” sekä ”koordinaattori”.
Jari jo kiteytti ajatukseni. Sen olen pienen elämäni aikana jo oppinut, että kaikkia ei voi millään miellyttää. Teet sitten mitä tahansa, niin toiselle hymyilet ja toiselle pyllistät. Jos erehdyt korjaamaan asiaa, niin monesti menet ojasta allikkoon – hymyn kohde kääntyy, mutta samalla ahteri osoittaa toiseen suuntaan.
Veikkaan vaan, että nyt on yhden ammattikunnan mielenkiinto herätetty täysin niin kirjalle sataa tilauksia. Seuraavaksi sitten toimitusjohtajat, sitten insinöörit, … onneksi lista on lähes loputon. Katleena taitaa olla niin, että jo tämän kirjan avulla pääset nauttimaan eläkepäivistä, sillä kohta tämä löytyy jokaisen henkilön kirjahyllystä, vauvasta mummoon tai vaariin
Harri, olet ihan oikeassa. Jos kirjalle yrittää hakea kohderyhmäksi kaikkia suomalaisia – ja yrittää miellyttää jokaista – niin metsään menee.
Pilkun paikka -kirjan kohderyhmää ovat ei-tosikot, jotka ovat nukkuneet äidinkielen tunneilla. Kirja siis kertaa kielioppisäännöt maanläheisesti, ilman kielioppitermejä.
Tuossa aikaisemmin Antti Penttala sanoi tilanneensa kirjan ihan vain Alemmuudentuntoisen Assistentin takia. 😀 Kyllä nyt kyseistä assistenttia riepoo.
”I like offending people because people who get offended should be offended.”
— Linus Torvalds
”Ei tosikko, joka nukkui äidinkielen tunneilla” – heeeiii sehän olen minä 🙂
En ole lukenut kyseistä teosta, enkä välttämättä näiden taustatietojen valossa sitä haluakaan lukea. Mielestäni on hämmästyttävää, että ”tietokirjailija” ei kykene vastaanottamaan palautetta teoksestaan, vaan kirjoittaa kyseisestä aiheesta blogikirjoituksen, jossa suorastaan solvaa palautteen antajaa! Vastasitko myös palautteen antajalle suoraan tällä samaisella tyylilajilla (vrt. ylläolevat kommenttisi)? = ”Hyvä alemmuuskompleksinen assistentti! Kovin moni ei sinua korkealle arvosta, koska lähetit negatiivista palautetta kirjastani.”
Kyllä mielestäni kirjailijan kuin kirjailijan tulee kestää myös kritiikkiä hengentuotteistaan.
Hyvä ”toimitusjohtaja”,
sinun ei missään nimessä kannatakaan lukea kirjaani. Todennäköisesti et pitäisi siitä, etkä tunnu edes tarvitsevan sitä. Et siis ole kirjan kohderyhmää.
Jos jostain hetken mielijohteesta satut ostamaan kirjani etkä pidä siitä, lunastan kirjan sinulta pois alkuperäiseen hintaan. Näin et tuhlaa turhaan rahojasi.
Vaadit, että kirjailijan pitää pystyä vastaanottamaan kritiikkiä. Olen kanssasi vilpittömästi samaa mieltä. Olen äärimmäisen mielissäni kritiikistä – silloin kun se on asiallista, eikä yhdestä esimerkkiammatista nillittävää. Verkko on täynnä kirjojeni arvosteluja. Voit käydä kurkkimassa, mitä olen niihin vastannut.
Käytännössä kirjoista tuleva palaute on hyödyllistä ja tuiki tarpeellista, kun se koskee a) sisältöä b) aiherajausta c) näkökulmaa d) ymmärrettävyyttä e) sovellettavuutta.
Sen sijaan jos palaute rajautuu yksittäiseen esimerkkiammattiin, siitä ei ole minkäänlaista hyötyä kirjan kirjoittajalle. Jos ottaisin tuollaiset palautteet huomioon, joutuisin kirjoittamaan abstrakteja esimerkkilauseita tyyliin ”X ei pidä Y:stä, koska Y osti Z:n”.
Huomaathan, että jos olisin halunnut, olisin voinut julkistaa assistentin nimen. En sitä kuitenkaan tehnyt, koska halusin suojella hänen yksityisyyttään.
Valitettavasti en löytänyt tätä kyseistä kirjaa koskevia kirja-arvosteluja kuin yhden, vaikka verkon piti olla täynnä niitä. Sen vuoksi myöskään kirjan kohderyhmä ei selvinnyt, joten vaikea sanoa, kuulunko kohderyhmään vai en.
Miksi ihmeessä olisit julkistanut palautetta antaneen assistentin nimen? Olen edelleen sitä mieltä, että julkaisuista annetaan palautetta ja palautteeseen vastataan asiallisesti, ilman, että aiheesta kirjoitetaan blogikirjoitus (jonka avulla haetaan sympatiaa).
Vau, kiitos että jaksat nähdä vaivaa.
Tarkoitin kommentissani kaikkien kirjojeni saamia arvosteluja. Löydät niihin linkkejä blogini ylälaidasta valikosta Kirjat. Jokaisen kirjan kohdalla on lista arvosteluista.
Toki voit myös googlata yhdistelmällä ”Katleena Kortesuo kirja-arvostelu”. Jos löydät uuden arvostelun, ilmoitathan siitä minulle, niin lisään sen blogin listaan.
Voin vannoa, että et kuulu Pilkun paikka -kirjan kohderyhmään. Et nimittäin pidä huumoristani ja osaat kirjoittaa. Niinpä kirja ei missään nimessä ole sinua varten.
PS. Vastasin meilillä assistentin palautteeseen täysin asiallisesti. Sen sijaan tämä blogi käsittelee viestinnällisiä mokia (omiani ja toisten), joten voin julkistaa minkä mokan tahansa, jonka katson mielenkiintoiseksi. Tyylini on joskus sarkastinen, mutta sen voi onneksi välttää helposti, kun ei lue blogiani saati kirjojani.
Otat toisinaan kipakasti kantaa asiakaspalveluun blogikirjoituksissasi. Esimerkkitapausten perusteella aihetta on kieltämättä monesti ollutkin. Palautetta antanut assistentti on nähdäkseni asiakkaasi, ainakin välillisesti. Minua kiinnostaisi nyt tietää perustelusi seuraavaan: Millä tavoin annat nyt itse esimerkkiä hyvästä asiakaspalvelusta?
Outi, oletko sitä mieltä, että hyvä asiakaspalvelija on aina samaa mieltä asiakkaidensa kanssa?
Mielestäni sellainen lapamato on väärällä alalla.
Itse pidän arvoikkaimpina niitä myyjiä tai asiantuntijoita, jotka ovat ryhdikkäästi eri mieltä kanssani – ja osaavat kantansa myös perustella. Sellaiset tyypit ovat säästäneet ison kasan eurojani.
Ei asiakaspalvelijan suinkaan tarvitse olla samaa mieltä asiakkaan kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi? En kuitenkaan pidä kovinkaan ryhdikkäänä tehdä palautteen antajasta – edes hankalasta tapauksesta – julkisen pilkan kohdetta. Ko. assistentti olisi voinut pari tuntia kiehuttuaan tulla siihen tulokseen, että veti turhasta herneen nekkuunsa ja päätyä lopulta myöntämään Katleenan esimerkit hauskoiksi. Nyt se taitaa olla epätodennäköistä.
Mutta arvostan Katleenaa oman alansa osaajana, tämä on hänen tyylinsä, omani on taas toisenlainen. Arvostaakseni jonkun asiaosaamista minun ei todellakaan tarvitse olla kaikesta samaa mieltä.
Outi, kiitos täsmennyksestäsi. Ja kiitos myös siitä, että osaat erottaa faktan ja mielipiteen toisistaan.
Huomaathan kuitenkin, että kyseinen assistentti ei ole julkisen pilkan kohde, koska *kukaan ei tiedä hänen henkilöllisyyttään*. Tämä on iso asia, joka muuttaa koko näkökulman. Joku muu olisi voinut julkaista palautteen antajan nimenkin.
Vertaapa toimintaani tässä samassa keskustelussa esiintyvän nimimerkki ”Toimitusjohtajan” toimintaan. Hän suomii minua, tunnistettavaa henkilöä, nimimerkin takaa. Sen sijaan minä suojelen arvosteluni kohdetta.
Pidän ”Toimitusjohtajan” toimintaa paljon epäeettisempänä kuin omaani. Toki hänellä on oikeus ampua puskista – tämän blogin säännöt sallivat sen – mutta en juuri arvosta hänen antamaansa kritiikkiä.
Vastaan vielä tähän, koska ihmettelen, miten ihmeessä minä jouduin aggression kohteeksi – en käsittääkseni ”ampunut puskista” tai muutenkaan suominut sinua; sanoin vain, että mielestäni kirjailijan on siedettävä myös negatiivista palautetta.
Syy nimimerkkiin ”Toimitusjohtaja” selvinnee blogikirjoituksestasi; jäithän odottelemaan suivaantuneiden toimitusjohtajien kommentteja!
Yst. terv. K. Saarinen
K. Saarinen, kiitos että otit käyttöön oman nimesi. Kuten blogin kommentointisäännöissä totean, arvostan paljon enemmän omalla nimellä annettua kritiikkiä.
Myönnän suoraan, että minua ärsytti tapasi käyttää lainausmerkkejä ammattinimikkeeni ympärillä. Se oli epäkohteliasta ja turhaa.
Mutta asiaan: mitä tuumaat vastauksestani, jonka annoin varsinaiseen väitteeseesi? Vastasin siis, että otan ilman muuta vastaan hyödyllistä negatiivista palautetta. (Ja sitä olen saanut paljon.) En kuitenkaan jaksa kiinnostua, jos joku valittaa yksittäisestä absurdista ammattiesimerkistä.
Oletko vilpittömästi sitä mieltä, että assistentin antama palaute oli relevantti ja hyödyllinen?
En voi olla mitään mieltä assistentin antaman palautteen relevanttiudesta tai hyödyllisyydestä, koska en tiedä, mitä palaute sisälsi. Ainoa asia, johon otin kantaa oli tämä blogikirjoituksesi. Olen itse tottunut siihen, että palaute (oli se sitten positiivista tai negatiivista) otetaan vastaan, käsitellään, ja sen jälkeen se on poissa päiväjärjestyksestä. Tästä sen sijaan sai nimenomaan sen vaikutelman, että hermostuit yksittäisestä negatiivisesta palautteesta niin paljon, että kirjoitit siitä blogiisi sävyyn, joka mielestäni oli palautteen antajaa halventava.
KS
Jollain ei selvästikkään ole elämää.Huh huh.Toivottavasti assistentin lomat ovat vielä edessä.Tuollaiset koulutuksensa korostajat pännivät vietävästi.Koulutus ei kerro mitään osaamisesta ja sen kyllä huomaa.
Niin on asian laita. Koulutuksela ei mitään tee. Ihan kuten autojakaaan ei kortilla ajeta. Varmaan kuminkin pahotti mielensä se asistenti.
Antti ja Kärry, kiitos kommenteista!
Monesti tosiaan koulutus johtaa harhaan. Oma ensimmäinen koulutukseni on rakennuspiirtäjän tutkinto, mutta en missään nimessä kehota tilaamaan minulta talon piirustuksia.
Taidan nyt hieman sekaantua tähän keskusteluun, koska olen toinen Pilkun paikka -kirjan kirjoittajista.
Palautteen Assistentti (käytettäköön nyt tätä nimimerkkiä) antoi jostain syystä vain Katleenalle, joka vastasi meidän molempien puolesta kritiikkiin – ystävällisesti, kohteliaasti ja asiallisesti. Sain nähtäväkseni osan koko meilikeskustelusta.
Assistentin antama palaute perustui humoristisiksi tarkoitettuihin esimerkkilauseisiin (esimerkiksi ”Minä en pidä assistentista, jolta sain sukupuolitaudin.”). Kirjoitimme kirjan yhdessä, toinen toistemme lausetta täydentäen ja muutellen. Jälkeenpäin on vaikea sanoa, mikä esimerkki on minun kirjoittamani, mikä Katleenan.
Naureskelimme kirjassamme useille eri ammattiryhmille – nauramatta yhdellekään ammattiryhmälle sen kummemmin. Tuohonkin edellä mainittuun lauseeseen olisi voinut laittaa työntekijäksi vaikkapa vahtimestarin, myyntipäällikön tai palkanlaskijan. Tarkoituksemme oli käyttää melko yleisluontoisia ammattinimikkeitä, jottei niiden keksiminen olisi ollut itseisarvo.
Jos yksittäistä lausetta ryhdytään ruotimaan, on oltava tarkkana, ettei asiayhteyttä unohdeta. Toisaalla kirjassa oli tarinan muotoon rakennettu esimerkkilauseiden sikermä, jossa assistentit esiintyivät seuraavasti: ”Assistentit olivat uupuneita järjestelyistä, ja kumpikin nukahti pöydän alle.” Halventavaa, eikö? Entäs edellinen lause: ”Kolme ekonomia istui kaapin päällä ja heitteli paperitolloja vieraiden niskaan.” Olemmeko siis tätä mieltä ekonomeista? Kannattaa lukea koko tarina.
Kirjaa ei voi lukea ja tulkita ottamatta huomioon huumoria. Huumorin tyyli oli yhteinen valintamme, ja ymmärsimme alusta alkaen, ettei se uppoa kaikkiin. Huumori on vaikea laji, ja on vaikeata olla humoristinen loukkaamatta jotakuta. Mutta: ”joka leikistä suuttuu…” Toki olen pahoillani, että Assistentin päivä oli mennyt pilalle esimerkkiemme vuoksi.
Minä sen sijaan yllätyin ja kieltämättä vähän pahastuinkin kritiikin perusteluista. Tuntui uskomattomalta, että esimerkkilauseistamme oli poimittu muutamia ja niiden perusteella väitettiin jotakin meidän arvoistamme ja maailmankuvastamme. Nopean haun mukaan kirjassamme on viitisenkymmentä esimerkkiä, joissa esiintyy assistentti. Toimitusjohtajista kerromme reilussa 70 esimerkissä. (Luvut ovat isoja, koska samaa lausetta toistellaan esimerkiksi pilkun paikan merkityksen selvittämiseksi.)
Olen itse työskennellyt aivan loistavien assistenttien kanssa, jotka tuntuvat pitävän puljun pystyssä ja pyörimässä. Toki joukkoon on mahtunut keskinkertaisiakin työntekijöitä – kuten aivan kaikkiin ammattiryhmiin. Tästä lienee turhaa jatkaa enempää, sillä kaikkihan me tiedämme että olemme yksilöitä.
Suosittelen edelleen kirjaa kaikille, myös tämän ketjun Toimitusjohtajalle. 🙂 Kieliopin kertaus on aina hyväksi; itse jouduin kirjaa tehdessäni myöntämään, etteivät omat tietoni kieliopista olleet täysin ajantasaiset. Jos kirjaa ei halua ostaa, sen voi käsittääkseni lainata monesta kirjastosta.
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Liisa-Maria Patjas
vuorovaikutin.blogspot.com
Liisa, kiitos taustojen avaamisesta! Kirjoitin itse postaukseni pikaistuksissani sarkastiseen sävyyn, enkä selittänyt lukijoille kaikkia pohjatietoja.
Allekirjoitan täysin Liisan kommentin. Yksittäinen esimerkki kirjasta ei kerro mitään arvomaailmastamme, vaan se kertoo vain absurdista huumorintajustamme.
Minä olen kyllä äärimmäisen pahastunut siitä, että lakimiehiin kohdistuu usein pilkkaa niin Katleenan kuin Parantaisen Jarin kirjoissa ja blogipostauksissa.
Molemmat antavat ymmärtää, että lakimiehet olisivat virkaintoisia (vaikkeivät olisi edes virassa!), tasaisen harmaita, toistensa kaltaisia byrokraatteja ja tylsiä paperinpyörittelijöitä, jotka muuttavat tekstit käsittämättömäksi lakimongerrukseksi ja hiovat markkinoinnista viimeisenkin särmän pois sopimustekstiä kolme kuukautta syynättyään niin, että toimitus varmasti on jo myöhässä.
Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, sillä olen tavannut ainakin… ainakin kaksi lakimiestä, jotka eivät ole tällaisia!
Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Käräjillä nähdään!
Terv. nimim. ”Pahastunut lakimies”
Autoni takaikkunassa on iso tarra, jossa lukee Ediste-logon alla ”Insinöörien mainostoimisto”.
Vaimoni kyselee usein, koska aion repiä mainoksen irti. Se on kuulemma kiusallinen.
Kerran sitten halusin kuulla täsmällisemmän analyysin, mikä siinä tarrassa niin hirveästi nyppii.
Vaimoni vastasi, ettei siinä ole muuta ongelmaa kuin kaksi kielteisiä mielikuvia herättävää sanaa. Toinen on kuulemma insinööri ja toinen on mainostoimisto.
Mihin tässä enää kilpailijoita, viranomaisia, juristeja tai muita vihollisia tarvitaan, kun kotijoukotkin suhtautuvat bisneksiin näin? En tosin silti alkanut kerjätä lisää arvostusta.
Hehee, meillä jokaisella on omat ennakkoluulomme sanojen suhteen.
Jussi, sinun kannattaa perustaa ”Juriste – asianajajien mainostoimisto”. Se saisi hyödyllistä starttijulkisuutta haastamalla Liisan ja minut oikeuteen epäarvostavasta kielenkäytöstä.
Minusta tässä on sivujuonne yleisempäänkin erityisesti viime aikoina esiintyneeseen teemaan. Tekstin irrottamiseen asiayhteydestä.
Mieleen tulee ensimmäisenä persujen Halla-ahon tuomioonkin yltänyt kirjoittelu ja saman poppoon Helena Erosen hihamerkkijutut. Esimerkkeinä lähinnä siksi, että ne ovat olleet niin paljon esillä.
Itselläni ei ole mitään suhdetta puolueeseen enkä tunne sen kummemmin mitään tarvetta puolustella tai mollata Erosta ja Halla-ahoa. Minua ärsyttää yleisesti kontekstista irrotetun asian käyttö lyömäaseena.
Halla-ahon teksti oli provokaatioksi tarkoitettu. Se toimi, koska siitä provosoiduttiin. Tosiasiassa Halla-aho sai tuomion provokaatiostaan, ei niinkään tekstin sisällöstä. Tekstin kohdehan oli valtionsyyttäjä Illman, ei suinkaan somalit, joita Halla-aho käytti ihan samaan tapaan kuin Katleena assistentteja tekstinsä pippurina. Molemmista suututtiin, Jussin kannalta vain syyttäjällä oli ihan erilainen asearsenaali ampua takaisin kuin assistenttiyhdistyksellä – tai ehkä vain yhdellä sen jäsenellä.
Ehkä Siperia opettaa Halla-ahoa. Ainakin kylmää kyytiä on tullut ja ihan itse tilattuna.
Erosen teksti taas oli nuoren tytön huumoriksi tarkoitettua. Hyvää vai huonoa? Makuja on monenlaisia, mutta minuun ei kolahtanut. Siitä huolimatta natsikortilla mätkiminen oli minusta ala-arvoista poliittista retoriikkaa. Nähtävästi se on väistämätön osa poliittista peliä, mistä syystä olenkin vierastanut siihen osallistumista. Viihdyn paremmin rehellisessä debatissa, jossa vastustajan näkökulmien todellisiin heikkouksiin isketään armotta ja jätetään asiayhteyksistä irrotetut lauseet omaan arvoonsa.
Ja miten tämä teksti liittyi tähän mihinkään?
Äm, tervetuloa blogiini. Ethän käyttäydy kärkevästi muita keskustelijoita kohtaan?
Itse tulkitsin Timon viestin niin, että assistentti oli irrottanut yhden esimerkin asiayhteydestään ja suuttunut siitä. Samoin on käynyt monen poliitikon kohdalla. Yksittäisistä lauseista on helppo nostaa meteli, vaikka kokonaisviesti olisi jotain aivan muuta.
Komppaan tässä Timoa. En ole kovin persumyönteinen, mutta silti joitain heidän lauseitaan on tahallisesti ymmärretty väärin.
Assistentti itse asiassa kertoi minulle meilissä, että hän ei ollut lukenut koko kirjaa. Hän oli vain selaillut opustamme sieltä täältä, ja assistenttiaiheiset esimerkit olivat pompanneet silmään. Hän oli reagoinut nopeasti ja lähettänyt palautetta minulle.
Keskustelimme asiasta assistentin kanssa ja pääsimme yhteisymmärrykseen. Lähetin hänelle kirjan luettavaksi kannesta kanteen, ja hän todennäköisesti antaa siitä palautetta myöhemmin – kokonaisuutena.
Joskus etenkin insinöörishenkiset asiakkaani heittäytyvät aivan lapsiksi. Joku saattaa olla esimerkiksi sitä mieltä, ettei esitteessä voi lukea, että tuote räjäyttää pankin. Sehän voidaan tulkita niin, että kehoitamme kaikkia ostajia ryhtymään ryöstäjiksi ja terroristeiksi!
Sama pätee Halla-ahon heittoon, jossa hän viime syksynä ehdotti sotilasjunttaa ja panssarivaunuja lääkkeeksi kreikkalaisille mellakoijille. Oli huvittavaa, miten jopa periaatteessa aivan täyspäiset toimittajat päättivät ymmärtää tekstin kirjaimellisesti.
Voi aargh. Olen törmännyt samaan (toivottavasti tahattomaan) näsäviisauteen:
”Ei asiakasta voi moikata sanalla ’Terve’. Mitä jos se onkin sairas?”
”Ei voi sanoa ’kouraantuntuva’, koska asiakas voi olla nainen, jolla on sirot kädet.”
”Ei saa sanoa ’varteenotettava’, kun eihän asiakkaalla ole vartta.”
Ja niin edelleen. Loputtomiin.
Jotta en sortuisi siihen, mistä itse kirjoitin, niin olisi enemmän kuin kiinnostavaa nähdä esite, jossa lukee että tuote räjäyttää pankin. Minun nuoruuteni klassikko oli: ”Päätä päiväsi K-kahvilla”.
Poliittinen retoriikkaa on raakaa mutta epäreilua. Erityisen kieroa se on saman puolueen kilpailevien ehdokkaideen kesken, kun toinen pitää saattaa itseä huonompaan valoon savolaisuuttakin salakieroin konstein.
Se on kuitenkin tämän pelin henki ja siksi ymmärrettävää ja loogista käyttäytymistä. Sen sijaan toimittajien heittäytymista sananmukaisesti lauseet ymmärtäviksi hölmöiksi silloin, kun kyse on poliittisesta inhokista, en osaa arvostaa. Sehän voidaan lukea myös siten, että todellisia vasta-argumentteja ei ole tai että ei uskalleta lähteä rehelliseen debattiin.
Niin, tuotteistimme asiakkaallemme vuosia sitten palvelun, jonka nimi oli Cobol-pomminpurkaja.
Se oli nimenomaan pankeille tarkoitettu paketti, jonka ideana oli korvata käsiin vanhenevat Cobol-järjestelmät moderneilla ohjelmistoilla. Se osoittautui mainioksi sisäänheitoksi, josta esimerkiksi Tietoviikko repäisi koko aukeaman kokoisen jutun.
Tosin palvelujamme ostanut Ixonos Oyj ei ollut se porukka, joka alkoi viisastella terroristeista. Esimerkkini oli eräästä toisesta yrityksestä, hiukan vastaavasta tilanteesta.
Katleenan kirjoja on niin mukava lukea, koska esimerkit eivät ole pitkäveteisiä. Samaa tekniikkaa käyttävät hyvät opettajatkin. Tyttärieni legendaarinen ruotsin ope käännätti oppilailla esim. tämäntapaisia lauseita: ”Komeat kirkkoherran pojat juovat kylmää olutta kuumalla hiekkarannalla.” Kukaan lähiseurakuntien kirkkoherra ei ole tiettävästi nostanut syytettä. Opettajan tunnit olivat supersuosittuja, ja ruotsi jäi päähän kovapäisimmilläkin kavereilla.
Huumorintaju ja kyky itseironiaan ovat kai sisäsyntyisiä ominaisuuksia, mutta luulen, että ei-tosikkomaisuutta voi myös opetella. Hyvä maku on silti säilytettävä, mutta siinäkin Katleena olet onnistunut! Et mollaa ketään ilkeästi etkä mene henkilökohtaisuuksiin.
Koskahan minun ammattinimikkeeni pääsisi pilailuesimerkiksi…se olisi niin itsetuntoa kohottavaa!
Kiitokset Anniina! Itsekin uskon, että huumorin avulla ihminen oppii paremmin. Tästä on paljon tutkimustuloksiakin.
Ammattiryhmät ovat sitä paitsi turvallinen naureskelun kohde. Tätä pilkantekoa ovat harrastaneet monet humoristit jo satoja vuosia: Rabelais halvensi viranomaisia, Paasilinna kirjoitti muun muassa ulvovasta mylläristä ja Veikko Huovinen naureskeli useammankin ammatin edustajalle. Nautinnollista kulttuuriperintöä!
Disclaimer: En missään nimessä ole klassikkokirjailijoiden veroinen, mutta heidän perintöään hyödynnän häpeämättä.
Paasilinnan viimeisimmät romaanit ovat mielestäni aika kehnoja. Ulvova mylläri oli ok, ja Jäniksen vuosi ja varhaisempi tuotanto. Viimeisimpien romaanien huumori ei ollut enää edes Alaspainetulle Assitentille mieluista.
Jotta en sortuisi siihen, mistä itse kirjoitin, niin olisi enemmän kuin kiinnostavaa nähdä esite, jossa lukee että tuote räjäyttää pankin. Minun nuoruuteni klassikko oli: ”Päätä päiväsi K-kahvilla”.
Poliittinen retoriikkaa on raakaa mutta epäreilua. Erityisen kieroa se on saman puolueen kilpailevien ehdokkaideen kesken, kun toinen pitää saattaa itseä huonompaan valoon savolaisuuttakin salakieroin konstein.
Se on kuitenkin tämän pelin henki ja siksi ymmärrettävää ja loogista käyttäytymistä. Sen sijaan toimittajien heittäytymista sananmukaisesti lauseet ymmärtäviksi hölmöiksi silloin, kun kyse on poliittisesta inhokista, en osaa arvostaa. Sehän voidaan lukea myös siten, että todellisia vasta-argumentteja ei ole tai että ei uskalleta lähteä rehelliseen debattiin.
Miksi kirjan esimerkeissä sitten ylipäätään halvennetaan erilaisia ihmisryhmiä ja sitten nimitetään sellaista hauskaksi tai sarkastiseksi eikä esimerkiksi ennakkoluuloiseksi tai pikkuilkeäksi? En ole lukenut kirjaa, mutta sellaisen kuvan siitä nyt saa tämän keskustelun perusteella, että hauska ja viaton ei olekaan kaikkien mielestä hauskaa ja viatonta vaan ilmeisesti joidenkin mielestä tarkoitushakuista ja stereotypioissaan ennakkoluuloista.
Suuttumuksen voi toki tulkita niin, että kaikki eivät ymmärrä huumoria. Mutta toisaalta tämä käyttäytymismalli täällä on sitten kuin koulukiusaajalla, joka usuttaa kaikki muutkin sen yhden huumorintajuttoman raukan kimppuun, että ”kattokaa kaikki, toi ei ymmärrä huumoria”.
Ehkä tämän assistentin antaman palautteen, josta ei ole muka ole hyötyä, voisikin tulkita palautteeksi ihmisryhmien halventamisesta ylipäätään?
Mitähän muuten olisi tapahtunut, jos ammattiryhmien sijaan olisikin valinnut hauskoja halventavia esimerkkejä juutalaisista, homoista, mustista tai vammaisista? Mitä luulette, olisiko joku ihmisryhmä suuttunut, ja aiheesta vai aiheetta?
Utelias Uuno, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!
Väitteesi on niin absurdi, että lähes jätin vastaamatta siihen. Päätin kuitenkin puuttua asiaan.
On nimittäin iso ero minun ja koulukiusaajan välillä:
Koulukiusaaja kohdistaa pilkkansa *yksilöön* tai *syrjittyyn vähemmistöön*.
Sen sijaan minä kohdistan pilkkani ammattiryhmiin. Niille on naureskeltu aina: poliitikot, konsultit, insinöörit ovat saaneet osansa pakinoijilta kautta aikojen.
Jos ammattiryhmille naureskelu – kaiken lisäksi tasapuolinen naureskelu – on kiusaamista, joudumme poistamaan kirjastosta suuren osan suomalaista huumorikirjallisuutta.
Sanoit ettet ole lukenut kirjaa. Haluaisitko lukea sen ensin ja vasta sitten muodostaa mielipiteesi? Voit meilata minulle osoitteesi (katleena@iki.fi), niin lähetän sinulle oman kappaleen. Sitten voit tehdä päätelmäsi siitä, onko kirja hauska vai ei.
Ilmaisin ilmeisesti asiani hiukan epäselvästi: Nostit sen yhden assistentin palautteen tänne kaikkien naureskeltavaksi ja silmien pyörittelyn aiheeksi. Nimettömänä mutta kuitenkin. Menetelmä ja tarkoitus on täsmälleen sama kuin koulukiusaajilla eli kohdistaa pilkka yhteen tahoon ja kerätä sympatiat omalle puolelle. Ja samalla toki kaupitella kirjaa.
Ehkä tämä onkin vain mainoskikka ja koko assistentti palautteineen keksitty? Vähän niin kuin Enkeli-Elisa?
Aivan. Minähän en ole esittänyt mitään todisteita kyseisestä assistentista. Myös Liisa on mukana juonessa, sillä hänkin on jutellut kyseisen kuvitteellisen hahmon kanssa. Ehkä kyseessä on tosiaan assistenttien Enkeli-Elisa.
Juttelimme muuten samasta asiasta Twitterissä viime viikolla. Otin siellä itse puheeksi tämän mahdollisuuden: entä jos koko assaria ei ole olemassa? – Kohta joku toimittaja ryhtyy vaatimaan todisteita. 😀
Mutta asiaan eli postaukseeni: ilman muuta naureskelin postauksellani absurdille palautteelle, mutta niinhän me ihmiset teemme. Vastaavista tilanteista on tehty jopa kokoomateoksia ja pakinoita tyyliin ”Lääkärien kootut sanelumokat”, ”Epäselvimmät käyttöohjeet”, ”Konsulttien typerimmät kliseet” tai ”Vakuutusyhtiöille tulevien vahinkoilmoitusten omituisimmat jutut”. Oleellista on se, että en nimennyt palautteen antajaa.
Sympatiaa tällä en hakenut – enkä sitä saanut. Kukaan kommentoijista ei tarjonnut päänsilitystä, kuten ehkä huomasit. Jos muuten olisin halunnut sympatiaa, minun olisi kannattanut kertoa, että olin loukkaantunut ja pahoillani ja että aion lopettaa kirjojen teon. Se olisi kuitenkin ollut a) turhaa b) valheellista.
Keskustelu on sittemmin laajentunut muihin ammattiryhmiin ja sanoihin takertujiin sekä palautteen vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Emme siis ole jääneet märehtimään yksittäistä tapausta, vaan olemme edenneet aihepiirissä.
Kiitos kirjatarjouksesta, taidan jättää väliin! Hyviä jatkoja.
Minua kiinnostaisi tietää (varsinkin nyt kun suosittelette kyseistä teosta myös minulle) kirjan kirjoittajien koulutus tai muu peruste sille, että annatte kielenhuollollisia/kieliopillisia ohjeita. En valitettavasti löydä netistä mitään faktatietoa tämän kirjan luotettavuudesta.
Huh. Nyt kun olemme eri mieltä asioista, yrität siis horjuttaa koko kirjan uskottavuutta? Aika järeät aseet sinulla.
Ohessa vastauksia kysymyksiisi:
1) Kariston kaltainen iso kustantaja ei tee epäluotettavaa kirjaa, koska se horjuttaisi koko talon uskottavuutta.
2) Liisa on FM, pääaineenaan suomen kieli.
3) Minulla on suomen kielen täydet pääaineopinnot Helsingin yliopistosta, mutta gradua en siitä ole tehnyt.
4) Yhteenlaskettu kokemuksemme kirjoittamisen valmentajina ja tietokirjailijoina on yli 20 vuotta.
Kirja on siis aivan varmasti luotettava. Ja kuten sanottu, jos ostat kirjan etkä pidä siitä, ostan sen sinulta takaisin samaan hintaan.
Toimitusjohtajan kysymys on tietenkin perinteinen provokaatio (ks. Janten laki Wikipediasta, kohta 6).
Toisaalta juuri hänen kaltaistensa lukijoiden vuoksi suosittelen aina ensimmäistä kirjaansa suunnitteleville, että he kääntyisivät ns. oikean kustantamon puoleen (esimerkiksi omakustanteen sijaan).
Tunnettu kustannustalo toimii ostajien näkökulmasta viranomaisena, joka auktorisoi kirjailijansa.
Tietokirjailijan uran myöhemmissä vaiheissa kustantajan merkitys tietysti vähenee. Mutta kuten tästä huomaamme, ei se kokonaan katoa.
Kiitos vastauksista, kyseessä ei varsinaisesti ollut mikään provokaatio, eikä myöskään kirjan uskottavuuden horjuttamisyritys mielipide-erojemme vuoksi. Nämä vastaukset olivat varsin riittävät vakuuttamaan minut siitä, että kirja on sisällöltään kieliopillisesti kunnollinen.
Olen kuullut kirjastasi, mutta valitettavasti en ole vielä lukenut sitä. Kuulun ilmeisesti ryhmään assistentit, olen toimistosihteeri 😉 Koulutus: riittävä…
Mielenkiintoista kritiikkiä olet saanut. Sitä suuremmalla syyllä kirjaan onkin tutustuttava huolella ja etsittävä sieltä mahdollisimman hyvin itseään ja ammattiaan (sekä virka- / toiminimikettään) vastaava esimerkki, ehkä jopa useampia. Sitten voinkin lähettää runsaasti uusia kommentteja.
Sitten ihan asia-asiaa: käytän blögissäni aivan omia ilmaisuja, töissä taas korjaan muidenkin kirotusvihreitä. Arvoisat naishenkilöt, saako ja onko lupa näin tehdä?
Kysyy
Todella Toimistosihteeri
Polgara, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!
Meillä kirjoittajilla on usein monia rooleja. Työroolissa joutuu ehkä nillittämään pilkkujen sijainnista, mutta bloggaajan roolissa voi revitellä vaikka kuinka elävällä kielellä.
Minäkin kirjoitan rouheammin blogissani sekä niissä kirjoissa, jotka rustaan Liisan kanssa tai yksin.
Sen sijaan jos kirjoittajakollega on asiallisempi, minunkin täytyy muokata tyyliäni neutraalimmaksi. Muuten tyylien välille syntyisi liian suuri kontrasti.
Miksi täällä koko ajan puhutaan ”Katleenan kirjasta”, näin tekee hän itsekin?
Kirjoittajia on näemmä kuitenkin kaksi.
Arvo tai arvostamattomuus molemmille.
Hyvä kysymys!
Käytän ajoittain termiä ”kirjani”, ja syitä on kolme:
1) Silloin kun jotain kirjaani haukutaan, puhun yleensä ”kirjastani”. Otan nimittäin kritiikistä täyden vastuun enkä halua sysätä sitä kollegakirjoittajalle.
2) Kätevyyden ja lyhyyden takia on monesti helpompi sanoa ”kirjani” kuin luetella kaikkia kirjoittajia (joita joskus on useita).
3) Sanon ajoittain ”kirjani”, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi myös Liisan kirja. Sanon usein myös ”lapseni”, ja silti muksut ovat myös mieheni lapsia.
Oleellisinta on, että esittelin Liisan heti postauksen alussa, ja hän myös on osallistunut keskusteluun. Olen aivan varma, että kukaan keskustelijoista ei luule minun kirjoittaneen kirjaa yksin.
Ymmärrän logiikkasi. Ongelmallista että kommentoijat ilmeisesti eivät, ja siksi he mm. sanovat että kirjaSI on hyvä ja he aikovat lukea kirjaSI. (Ja vähän muitakin mielipiteitä, tietenkin…)
Lasta ei voi _tehdä_ yksin, kirjan voi, sikäli huono verrokki.
Ei tästä enempää 🙂 , mietin vain toisten kirjoittajien/ toisen kirjoittajan tunteita.
Tiettävästi ilman miehen apua lapsen teko on onnistunut vain neitsyt Maarialta. Joosefhan on selvästi vain aisankannattajan roolissa koko tarinassa.
Toki Jumalakin on mainittu ”Isäksi meidän”, mutta minusta tähän olisi syytä puuttua tasa-arvon nimissä. Jos kirkko ei suostu sukupuolineutraaliin avioliittoon, niin vaaditaan kompensaationa sukupuolineutraali Jumala.
On lapsia, joiden tekemiseen ja varsinkin myöhempiin vaiheisiin isällä on niin vähäinen osuus (ajallisesti ja henkisesti), että samalla logiikalla voitaisiin vaikka kirjalle nimen keksineen nimi laittaa kanteen. Aika moni kustannustoimittaja olisi sen jälkeen itsekin kirjailija.
Huippuhassu meno täällä blogissasi, Katleena. Onnea sille! Kannatti tulla pitkästä aikaa kurkaamaan, tulen toistekin.
Luin juuri kirjasi Tee itsestäsi brändi (lainasin kirjastosta e-kirjana). Pilkun paikan aioin ostaa jo ennen blogisi lukemista ja erityisesti sen jälkeen kun luin blogisi ja mielipiteet sen alla. Pidin brändikirjasi sarkastisesta huumorista, jonka havaitsin kohdistuvan lähinnä itseesi ja olevan muutenkin lähinnä hyväntahtoisesti elämän ilmiöitä tarkastelevaa, ei ilkeää. Uskoisin Pilkun paikan huumorin olevan samanlaista. Sarkasmi taitanee olla yksi uhkarohkeimmista ja vaikeimmista taiteenlajeista.
Janne Viljamaa on kirjoittanut ironiasta ja sarkasmista eräänä väkivallan muotona kirjassaan Käytä kiukkuasi – aggressiivisuus voimavarana.
Suoraan sanoen: en oikeastaan edes tiedä, onko kirjassasi käytetyssä huumorissa kyse ironiasta tai sarkasmista, vai jostakin muusta. Sarkastinen huumorihan kohdistuu nimenomaan johonkin tiettyyn henkilöön, ja assistenttien, toimitusjohtajien yms. ammattiryhmien skaala ulottuu niin laajalle, sekä miehille ja naisille sekä erilaisten kulttuuritaustan omaaville henkilöille, ettei lukemiani esimerkkilauseitasi todellakaan voi pitää kovin osoittelevina.