Isoäitini kirjoitti aikanaan useita romanttisia kirjoja 1950–1960-luvuilla. Hänen kirjailijanimensä oli Elina Aro.
Romanttiseen genreen kuuluu se, että sankarittarilla on harvinaiset ja jopa eksoottiset nimet. Tätä periaatetta ovat noudattaneet esimerkiksi romantiikan kuningatar Barbara Cartland sekä Suomen oma huippunimi Kaari Utrio. Myös isoäitini teki parhaansa erikoisten nimien kanssa.
Minulla on ollut mielikuva siitä, että isoäiti oli melko taitava trendien ennustaja. Hän vaistosi, mitkä nimet lyövät läpi, ja niinpä hän käytti niitä kirjoissaan. Nyt Uutta etunimikirjaa tehdessäni päätin laskea isoäidin osumatarkkuuden.
Kahlasin siis läpi isoäidin sankaritarten nimivalikoiman ja tarkastelin nimien yleistymistä. Seassa on sekä läpimurtoja että lörpähdyksiä.
Otin listaukseen vain ne isoäidin kirjat, joissa on yksi naispuolinen päähenkilö. Lisäksi poimin mukaan ainoastaan ne kirjat, jotka edustavat harvinaisia nimiä. Parilla sankarittarella on näet ollut jo valmiiksi yleinen nimi.
- Tuntemattomilla teillä, 1947. Sankaritar oli Jonna. Kirjan ilmestymisaikaan Jonna-nimisiä oli vain kymmenkunta, mutta nykyään heitä on lähes 10 000. Tulos: hitti.
- Nokkoskaarteen Piritta, 1948. Kirjan ilmestyessä Piritoja oli alle 30, mutta nykyään heitä on lähes 3000. Tulos: hitti.
- Katleena lähtee maailmalle, 1952. Katleena on yhä harvinainen nimi. Etunimeni ei ole lyönyt itseään läpi. Nimimuotikisan tulos: floppi.
- Karela tulee meren yli, 1954. Karela (joka muuten on äitini etunimi) on pysynyt harvinaisena. Tulos: floppi.
- Ylermin sisar, 1955. Päähenkilön nimi on Solja. Se ei ole yleistynyt ollenkaan, joten nimikisan tulos on floppi.
- Ruusutalon Maiju, 1961. Maijua oli olemassa tuhatkunta jo kirjan ilmestymisen aikaan, mutta seuraavana vuosikymmenenä Maiju ponnahti selkeästi suurempaan suosioon. Tulos: hitti.
- Ystävämme Karoliina, 1978. Karoliinaakin oli olemassa jo kolmisen tuhatta, mutta kirjan ilmestymisen jälkeen sen suosio kohosi huippuunsa: syntyi lähes 25 000 uutta Karoliinaa. Tulos: hitti.
- Milli-lastenkirjasarja, 1985–1991. Milli on nyt hissukseen nousemassa nimitilastossa ylemmäksi, joten se on potentiaalinen hitti.
Kauniitahan nuo kaikki nimet ovat, mutta jostain syystä neljä nimeä on saanut tuulta purjeisiinsa ja muut ovat jääneet kellumaan paikalleen. Joka tapauksessa isoäidin tulos nimimuotikisassa on 4/8 tai 5/8. Onnistumisprosentti on siis jopa 62,5.
Jos minä poimisin kahdeksan harvinaista nimeä ja yrittäisin ennustaa niiden yleistymistä seuraavien parinkymmenen vuoden aikana, menisin taatusti pahemmin metsään.
Isoäiti ei koskaan ollut kirjailijana supersuosittu, joten nimien yleistyminen ei ole ollut hänen ansiotaan. Sen sijaan tämä tilasto osoittaa, että isoäidillä oli melko hyvä trendivainu. Hän vaistosi tulevat nimimuodit etuajassa ja hyödynsi niitä kirjoissaan.
PS. Tapasin viime kesänä viisivuotiaan Katleenan, joka oli kuulemma saanut nimensä minun mukaani. Hänen koko nimensä oli Katleena Karomilla. Tykkäsin yhdistelmästä kovasti.
Ehkä Katleena-nimelläkin on vielä mahdollisuuksia.
Meillä oli viime vuonna klovneriakurssilla kaksi Reettaa ja kaksi Karoliinaa. Jälkimmäiset olivat aivan ihmeissään siitä, miten rauhallisesti me Reetat otimme kaiman löytymisen. Totesimme, että meille samannimisen ihmisen tapaaminen ei ollut kovinkaan harvinaista. Karoliinat taas riemuitsivat siitä, että oli olemassa toinenkin samaan ikäryhmään (70-luvulla syntyneet) kuuluva henkilö, jolla oli sama ”ainutlaatuinen” nimi.
Niinpä! Minun aloittaessani koulun käyntini, piskuisessa kyläkoulussamme oli 3 Maria. Kaimoja tulee vastaan jopa päivittäin ja Google antaa kokonimikaimoja useampia.
Pahus, kokonimikaimat ovat kiusallinen ilmiö. Eräs asiakkaani kärsii kokonimikaimasta, joka huijaa ihmisiä Huuto.netissä. 🙁
Ohhoh, yllättävää. Karoliinahan on noin kymmenen kertaa yleisempi nimi kuin Reetta.
Ilmeisesti Karoliina on yleistynyt vasta 70-luvun jälkeen. Minulla oli ala-asteella luokallani etunimikaima ja sukunimikaima. Lisäksi luokalleni oli tulossa kokonimikaimani, mutta hän ei saanutkaan vaihtaa koulua ja samaan aikaan naapurikunnassa oli toinen kokonimikaimani, jonka nimi oli usein urheilusivuilla. Hankittuani nimeni sisältävän sähköpostiosoitteen, olen saanut aina silloin tällöin kokonimikaimoilleni tarkoitettuja viestejä. Kaimojen löytyminen ei siis ole minulle iso juttu, kun kokonimikaimojakin on ilmaantunut useita.
Yläasteella oli kyllä hauskaa, kun kokonimikaimani, jonka piti tulla jo ala-asteella luokalleni, päätyi rinnakkaisluokalleni. Olimme samassa englannin valinnaisryhmässä. Opettajamme oli ihan epätoivoinen, kun puhutteli kaimaani ja minä vastasin. Hän korjasi tarkoittaneensa (koko nimi), jolloin vastasin, että se on nimeni.:D Kuulin myöhemmin, että täyskaimani oli saanut minulle tarkoitettuja tekstiviestejä, kun osallistuin erääseen kilpailuun, jossa nimeni ja kasvoni näkyivät monessa paikassa. Onneksi olemme olleet tietoisia toisistamme noin 10-vuotiaasta saakka, niin olemme osanneet varautua sekaannuksiin. Hammaslääkärissä oli aina täyskaimani tiedot esillä, kun menin lapsena vuositarkastukseen.
Maylis , ääntyy meilis, on nimi, jota en toivo kenellekään. Tosin jotkut ovat olleet siitä aivan lääpällään, toiset taas vääntävät mitä lie maulista tai mäylistä. Innoittajana toiminut Mailis on puolestaan niin, noh, innoton. Aina saan olla nimeä tavaamassa ja selittämässä, joten siitä on tullut olennainen osa minua, vastoin tahtoani.
I feel ya, sis!
T. Khätleena
(Kun ihmiset kuulevat erikoisen nimen, he olettavat, että se kirjoitetaan C-kirjaimella. Ja sitten he lausuvat sen englantilaisittain.)
Lapsuuteni naapurilla oli lapsenlapsi, jonka nimi lausuttiin ”Silla”. Minusta se oli vaikea ja outo nimi, joka oli vaikea muistaa. Sitten keksin yhdistää sen mielessäni siltaan, ”sillan alla”. Vasta aikuisena tajusin, että tytön nimi oli todennäköisesti Cilla.
Ei muuten tarvitse olla mitenkään harvinainen nimi, että sitä joutuu tavaamaan. Eräät tuttuni eivät tunnu millään muistavan, etten ole Reeta. Alle kouluikäisenä oli hankalaa, kun minulta kysyttiin, montako T-kirjainta nimessäni on. En osannut vastata, joten sanoin vain, että nimeni on ReeT-ta. Yleensäkin kaksoiskonsonantit nimen keskellä tuottavat vaikeuksia suomenkielessä. Onko joku esimerkiksi Anitta vai Anita tai Miikka vai Miika. Taivutettuinahan ne muuttuvat täysin samanlaisiksi.
Täytynee kysyä, ovatko vanhempani lukeneet isoäitisi kirjoja.