Jarno Alastalo haastatteli minua juuri kirjaansa Sometarinoita Suomesta. Jarno esitti hyvän kysymyksen:
Miten sinusta tuli yrittäjä?
Oikea vastaus on, että vahingossa.
Hämeenlinnalainen 90-lukulainen peruskoulu ja lukio eivät nimittäin opettaneet minulle lainkaan yrittäjyyttä. Edes oppilaanohjaaja ei tiennyt asiasta mitään.
Olin niin pihalla yrittäjyydestä vaihtoehtona, että aluksi tein opiskeluaikana keikkaa seitsemälle eri työnantajalle. Siirtelin sivutuloverokorttiani paikasta toiseen ja veroprosenttiani alhaalta ylös.
Lopulta yksi työnantajista kysyi, että ”voisitsä laskuttaa meitä?”
Olin 21-vuotias ja kaupan päälle vielä täysin tollo. Vastasin reippaasti, että ”tottahan toki mä voin laskuttaa”. Yrittämisestä saati omasta firmasta ei ollut tietoakaan, mutta kai se laskutus sujuisi.
Niinpä marssin pankkiin, noukin lokerikosta tyhjän tilisiirtolomakkeen, kirjoitin maksajaksi työnantajan tiedot, saajaksi omat tietoni ja merkitsin summan lomakkeelle. Sitten vein lipareen työnantajalle.
Harvoin olen nähnyt niin pidäteltyä naurua kuin silloin pöydän toisella puolella. Työnantaja totesi vedet silmissä huultaan purren, että ”ehkä me vain jatkamme palkanmaksua”. Minä katsoin ihmeissäni suurin silmin ja mietin, että ovatpa ne tuuliviirejä.
Kolme vuotta myöhemmin perustin ensimmäisen oman yritykseni. Silloin opin, että laskulla pitää olla vähintään
- juokseva laskun numero
- maksajan nimi ja yhteystiedot
- saajan nimi, yhteystiedot ja y-tunnus
- laskuerittely
- tieto alv:sta erittelyineen
- päivämäärä
- eräpäivä
- maksuehto
- viivästyskorko.
Silloin ymmärsin, miksi entinen työnantajani oli purrut huultaan ja pidätellyt hartioidensa nytkähtelyä.
Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä ja yrittäjyys pitää saada oppiaineeksi peruskouluun peruskoulun opetussuunnitelmaan.
[Viimeisen kappaleen edit tehty 11.11.2014 klo 23.58. Kiitos Pietarille tarkkuudesta!]
Mitä yrittäjyyden tunneilla tehtäisiin?
Avaan vielä hiukan ehkä turhankin lakonista kommenttiani. Yrittäjyyttä (ja oikeastaan montaa muutakin asiaa) tunnutaan toivottavan oppiaineeksi kouluun aika usein. Itse kuitenkin uskon, että parhaita mahdollisia kansalaisia ja samalla yrittäjiä sun muita koulusta valmistuu antamalla oppilaille mahdollisimman laaja yleissivistys. Tietenkin esimerkiksi yhteiskuntaopissa voidaan käsitellä myös yrittämiseen liittyviä kokonaisuuksia (niinkuin ainakin vuonna 2004 käsiteltiinkin), mutta en sitä kyllä omaksi oppiaineeksi nostaisi. Siksi minua kiinnostaisikin kovasti tietää, että millaisia sisältöjä yrittäjyyden oppiaineessa pitäisi käsitellä ja mitä oppiainetta jättäisit pois vastaavan määrän tehdäksesi tälle tilaa?
Olen ihan samaa mieltä Katleenan kanssa siitä, että yrittäjyys kannattaisi ottaa peruskoulun opetusohjelmaan. Omat lapseni keksivät ala-asteiässä ihan itse ruveta myymään taloyhtiömme pihalla itse poimimiaan kukkia. Suunnilleen siinä iässä he juuri oivalsivat, että rahalla saa kaupasta karkkia, ja miettivät, että mistä sitten saisi rahaa. Suunnilleen siinä vaiheessa on hyvä kohta aloittaa se yrittäjyysopetuskin. Ei se niin vaikeaa ole, lapsethan leikkivät jo päiväkodissa kauppaa. Sisältönä olisi alemmilla luokilla jotakuinkin seuraavaa:
– Mitä yrityksen toimintaan tarvitaan: Täytyy olla jotakin myytävää ja joku joka ostaa.
– Mitä kaikkea voi myydä: Mitä vaan niistä itse poimituista kukista risteilyaluksiin ja palveluihin.
– Mihin hintaan kannattaa myydä: Jotain pitäisi jäädä taskun pohjalle elämiseenkin, eli ei ainakaan halvemmalla kuin on itse hankkinut.
– Mistä löytää parhaiten niitä asiakkaita: Mihin kannattaa kauppa sijoittaa ja miten kannattaa markkinoida.
– Mitä jos itse ei osaa tehdä sitä mitä myy: Yrittäminen voi olla myös ryhmätyötä, jossa yksi tekee ja toinen myy.
Avainasia on se, että jokainen oppilas oivaltaa, että kuka tahansa voi ryhtyä yrittäjäksi ja että lähestulkoon kaikki maailman tavarat on joku yritteliäs myynyt: Maidon jääkaapissa, jääkaapin, talon tai ainakin rakennusaineet, äiskän ja iskän auton, tavaratalon hissit ja ne risteilyaluksetkin.
Ylemmillä luokilla voi sitten varovasti perehdyttää siihen byrokratiaan ja myös laajempaan yritystoimintaan:
– Mitä papereita ja käytännön asioita tarvitaan yrityksen perustamiseen.
– Erilaiset yritysmuodot ja minkälaiseen liiketoimintaan ne sopivat.
– Yrityksen toiminta ja toiminnot: Myynti, markkinointi, tuotanto (myös palveluiden tuotanto), maksuliikenne, henkilöstö, tuotekehitys, logistiikka, alihankinta ja verkostot. Johtaminen.
– Yrityksen talous eli mistä raha tulee ja mihin se kuluu.
– Miten konserni toimii.
– Kansainvälinen liiketoiminta.
Ysiluokalla jokainen joutuu jo vähän miettimään tulevaa ammattiaan. Samalla voi ihan hyvin miettiä, että miten siitä omasta ammatista syntyy liiketoimintaa, vaikka sitten menisikin palkkatöihin. Kaikkea tätä yrittäjyyttä voi käydä läpi nuorten omassa elämässä näkyvien tuotteiden ja käytännön esimerkkien avulla.
Aaah, loistava yhteenveto. Kiitokset!
Ilman muuta hyvä kysymys. Jos olisin opetussuunnitelmien ylijumala, tekisin seuraavaa (listassa on sekaisin isoja ja pieniä asioita):
1) Yrittäjyyden ei tarvitse olla erillinen oppiaine. Se voi olla sisäänrakennettuna kaikkiin aineisiin samoin kuin huolellisuus, käytöstavat, it-taidot ja sosiaaliset taidot.
2) Yleissivistyksestä en tinkisi, mutta skooppi pitää olla isoissa linjoissa, eikä koppakuoriaisen jaloissa. Tärkeämpää on opettaa oppimista, tiedon hakua, tiedon jäsentelyä, lähdekritiikkiä ja median seuraamista kuin detaljeja. (Kannattaa googlata tässä asiassa Lauri Järvilehdon usein esittelemä käsite ”laajennettu mieli”.)
3) Uskonnon opetusta tiivistäisin ja yhdistäisin sen historiaan ja yhteiskuntaoppiin.
4) Lukiossa (ja ehkä jo yläasteella) voisi perustaa osuuskunnan, jossa harjoiteltaisiin työn tekemistä, teettämistä ja palkanmaksua. Tässä ensimmäisenä ”asiakkaana” voisi vaikkapa oman kunnan puisto-osasto.
5) Äidinkielestä leikkaisin pois joko tekstauksen tai kaunokirjoituksen. On turha käyttää aikaa päällekkäisiin taitoihin.
6) Pistäisin pakolliseksi kymmensormijärjestelmän vähitellen ekalta luokalta alkaen. Se säästää valtavasti aikaa myöhemmissä opinnoissa.
7) Hajauttaisin ensimmäisen vieraan kielen opetuksen oppiaineisiin, jolloin A-kieli opeteltaisiin opetuksen myötä arjessa. (Omat lapseni ovat molemmat englantipainotteisella luokalla, jossa opetuskielenä on osittain englanti. Kielitaito karttuu kuin itsestään, ilman erillistä englannin tuntia.) Saman voisi varmasti tehdä myös toiselle kotimaiselle yläluokilla.
(Helkutti, tulipas pitkä kommentti. Olisi pitänyt tehdä tästä oma postauksensa.)
Hahaa, nyt mä vasta huomasin ajatusvirheen postaukseni lopussa. Tarkoitin siis, että yrittäjyys pitää saada *opetussuunnitelmaan*, ei välttämättä omaksi oppiaineekseen. Korjaan mokani.
Olin jo olemassa erimielinen, mutta en ehtinyt.
Yrittäjyyden ei pitäisi lähtökohtaisesti olla oppiaine, mutta yrittäjyyden pitää olla läsnä kaikissa opinnoissa. Esimerkiksi alakoulun matematiikan tehtävänanto voi hyvin alkaa: ”Mikon yritys rakentaa keskimäärin…”. Yrittäjyys olisi yhtenä luonnollisena osana työtä, elämää ja yhteiskuntaa. Yläkoulussa voikin jo hyvin olla yrittäjyyttä simuloivia ryhmätöitä ja projekteja. Tuo saadaan varmasti toimimaan aineessa kuin aineessa.
2. asteella, varsinkin ammatillisessa opetuksessa opiskelijat voivat muodostaa yrityksiä tai toimia freelancereina. Olisi luontevaa esimerkiksi tähdätä ”isoon asiakasprojektiin”, eli lopputyöhön. Lukiolaisten tavoitteena voi olla vaikka kesätyö.
Korkeakouluissa tulee ottaa tavoitteeksi, että jokaisella opiskelijalla on valmistuessaan liikeidea, jonka kehittämistä tuetaan alusta asti.
Olen tismalleen samaa mieltä. Yrittäjyyden pitäisi olla yhtä kattava tausta-ajatus kuin sosiaalisten taitojenkin.
Yrittäjyyskasvatus tahtoo ikävä kyllä olla sitä, että keskitytään logon piirtämiseen ja kirjanpitoon ja kaikkeen tingentangeliin, jolla ei ole mitään tekemistä yrittämisen kanssa. Sen opettamisessa koulussa on se ongelma, että kaikista ei ole yrittäjiksi. Jakolinja saattaa olla jopa traumaattisempi kuin liikuntatunneilla.
Tuntemani yrittäjät ovat kuten Katleena: heistä on tullut timantteja kovassa paineessa ja hankalista olosuhteista huolimatta tai juuri niiden ansiosta. Voin olla kauhea snobi, mutta mielestäni tämä on tavallaan hyvä asia. Jos yrittämisestä annetaan sellainen kuva, että se on kaikille, meillä on pian poloisen yrittäjän suojaksi tehty säädösviidakko, jolla holhotaan näitä jokamiesluokan yrittäjiä.
Oooo, kiitos kehuista!
Toisaalta uskon, että yrittäjyyttä voi olla monenlaista, kunkin luonteen mukaan. Kaikkien ei tarvitse olla määrätietoisia kasvuyrittäjiä, vaan arvokasta yrittäjyyttä on esimerkiksi sekin, että pitää yhden hengen tilitoimistoa tai siivousfirmaa ja elättää itsensä.
Pyryllä on pointtinsa tuon holhoamisen suhteen. Silti välillä vähän ärsyttää, kun yrittämistä pidetään jonkinlaisena yli-ihmisyytenä. Eli jos et ole miljoonavoittoja vetävä peliyrittäjä, etkä sellaiseksi halua, olet luuseri, jonka yritys on tarpeeton. Samasta syystä me varmasti hukkaamme valtavasti potentiaalia, koska menetämme yrittäjien joukosta sen kehittäjien massan, joista jokainen voisi tuoda alalleen jotain uutta ja viedä maailmaa taas hiukan eteenpäin.
Libera kirjoitti juuri tuosta samasta aiheesta: ”Terveessä taloudessa pitäisi kyetä elättämään itsensä yksinkertaisemmallakin liikeidealla tai pyörittää suurtakin yritystä, joka ei välttämättä tee jättimäisiä voittoja, mutta kuitenkin toimii kannattavasti ja luo ympärilleen hyvinvointia.”
http://www.libera.fi/fi/kommentti/kaikki-tuho-ei-ole-luovaa/
En oikein tiedä pitäiskö yrittäjyys olla oppiaineena tai osana jotain muuta aihepiiriä, mutta sen tiedän että työelämästä ja siihen liittyvistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän.
Eli opettaa viimeistään toisella asteella tai lukiossa perusteet siitä, mitä tarkoittaa työsuhde, milloin luokitellaan itsensä työlistäväksi ja mitä tarkoittaa yrittäjyys. Kertoa, että palkan lisäksi työnantajalle tulee sivukuluja työntekijästä. Ja että palkka saadaan vastineeksi tehdystä työstä. Opettaa, että aina ei ole työsuhteessa vaikka saisisikin palkkaa. Ja opettaa yrittäjyydestä sen verran, että ymmärtää sen olevan haastava polku.
Toisaalta samanlaista koulutusta pitäisi antaa myös politikoille. Eli kertoa, että yrittäjyys ei ole polku kansakunnan menestymiseen vaan sellaisten yritysten syntyminen, jotka työllistävät palkkatyöläisiä. Se pelkkä pikkuyritysten polku saattaa johtaa myös sosiaaliturvan huonontumiseen.
Eli ei pelkkä koululaisten sivistäminen riitä vaan sama asia pitäisi kertoa koko työväestölle. Eli silloin joku saattaisi ymmärtää, että molempia puolia tarvitaan eli palkkatyöläisiä ja rohkeita yrittäjiä. Mutta ehkä peruskoulussa annettu opetus saattaisi antaa paremman ymmärryksen siitä kuinka yrittäminen vaikuttaa kaikkien pärjäämiseen.
Kari…
P.S. Tuolle politiikkolauseelle on olemassa ihan perustekkin eli jostain valtionhallin paperista löytyy perusteet sille, miksi työllistäväyritys on hyvä, mutta pienet henkilöyritykset saattavat olla huono juttu. Jos jotakuta kiinnostaa, niin voin kaivaa lähteenkin.
Kari, hyvin sanottu. Jos jokainen kansalainen ymmärtäisi syvällisemmin, miten yritys ja sen talous pyörivät, silloin jokaisella olisi paremmat edellytykset hoitaa myös omaa talouttaan tehokkaasti.
Tässä vähän yrittäjyyskasvatuksen mallia muualta maailmalta: 8-vuotias toimitusjohtaja…:
http://www.tivi.fi/kaikki_uutiset/nuorna+vitsa+vaannettava+8vuotias+pelifirman+toimitusjohtaja+puhuu+tietoturvasta+video/a1028471
Aivan mahtava nuori mies. Kiitos linkistä!
Hei
Olen lukenut tätä hyvää blogia puolitoista vuotta. Nyt en malta olla kommentoimatta. Pahoittelen, että kommenttini on hieman pitkä. Yritän ilmaista ajatukseni mahdollisimman tiiviisti.
1. Ajatus yrittäjyyskasvatuksesta peruskoulussa ei ole uusi.
Yrittäjyyskasvatus -termi lanseerattiin peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa vuonna 1994 aihekokonaisuuksien alla. ”Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, joita hän tarvitsee opiskeluaikanaan sekä myöhemmin työelämässä riippumatta siitä, työskenteleekö hän itsenäisenä yrittäjänä vai toisen palveluksessa.” Esille tuotiin myös käsite ”sisäinen yrittäjyys”, jolla tarkoitettiin yritteliäisyyttä, aktiivisuutta, luovuutta ja sinnikkyyttä.
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa 2004 yrittäjyys mainitaan aihekokonaisuuksissa, jotka ”toteutuvat eri oppiaineissa niille luonteenomaisista näkökulmista oppilaan kehitysvaiheen edellyttämällä tavalla”.
2. Yrittäjyyskasvatuksen toteutus peruskoulussa on vähintäänkin haasteellista.
Yrittäjyyskasvatus vaatii sille ominaiset opetusmenetelmät samalla tavalla kuin muutkin oppiaineet kuten vaikkapa liikuntakasvatus, taidekasvatus ja teknologiakasvatus. Eli jos oppiainetta ei opeteta sille ominaisin opetusmenetelmin, niin valtaosa oppiaineen tavoitteista jää saavuttamatta. Jos yrittäjyyttä ei opeteta sille luonteenomaisella tavalla, oppija saattaa kyllä tietää yrittäjyydestä, mutta hän ei välttämättä sosiaalistu toimimaan yrittäjyydelle luonteenomaisella tavalla.
Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita ei saavuteta sisällyttämällä sitä aihekokonaisuuksiin.
3. Idea osuuskunnasta lukiossa on hyvä.
Minunkin mielestäni yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa siten, että koulussa toimii oikea yritys osuuskuntamuotoisena. Tähänkin kuitenkin liittyy paljon haasteita.
4. Yrittäjyys- ja työelämäkasvatus pitäisi ehkä sittenkin olla oma oppiaine peruskoulussa tai lukiossa.
Jo kauan on tiedetty, että koulutus ei tuota niitä yleisiä valmiuksia, joita työelämä vaatii. En tiedä autaisiko tähän oma oppiaine, jonka tavoitteenasettelussa tämä seikka tiedostettaisiin. Ehkä.
5. Koulu on alusta, jossa on pyöreitä reikiä ja yrittäjyys on neliskulmainen palikka.
Se, miten koulu toimii ja se, miten yritys toimii, ovat mielestäni saman ulottuvuuden kaksi ääripäätä. Valtaosa opettajista toimii virkamiehenä, koska virassa olevat opettajat ovat virkamiehiä. Harvalla opettajalla on kokemusta yrittäjyydestä.
Koulu on edelleenkin niin vanha, hidasliikkeinen ja jäykkä, että kun yrittäjyyttä yritetään tuoda sinne, koulu nielaisee sen ja muokkaa siitä mieleisensä. Eli yrittäjyyskasvatus muodostuu tavalliseksi oppiaineeksi ja latistuu kouluyrittäjyydeksi. Kun neliskulmaisen palikan murjoo pyöreään reikään, niin särmät poistuvat.
Koululla tarkoitan tässä maailman parasta peruskoulua.
Pekka, tervetuloa kommentoimaan! Mahtavaa kuulla, että olet pitänyt EOT:sta.
Otit kyllä pahuksen hyvän pointin esille: jos yrittäjyys ei ole oppiaine, niin hilloutuuko se tunnistamattomaksi kaiken muun joukkoon? Voiko virkamies ylipäätään opettaa yrittäjyyttä?
Aion muuten itse testata yrittäjyyskasvatusta partiossa. Otan uuden ekaluokkalaisten ryhmän syksyllä 2015, ja sen painotuksena tulee olemaan yrittäjyys ja mediataidot. Katsotaan, miten yrittäjyys toimii partio-ohjelmassa, jos se ei ole erillinen taitomerkki (vrt. koulun oppiaine), vaan jos se on lähestymistapa koko toimintaan.