”Hei kaikki. Mun nimi on Katleena, ja mä olen kainalossapitäjä.”
”Hei Katleena.”
”Mun kainalossapitäjyys alkoi jo siitä, kun en viisivuotiaana voinut antaa pieneksi jäänyttä lempipaitaa nuoremmille serkuille.”
*ymmärtävää mutinaa*
”Sittemmin mä olen tajunnut, että kainalossapitäminen on sellaista mukamyönteistä roikkumista. Se on paskamainen temppu joko itselle tai muille, mutta se on puettu kivaan tunnekuoreen.”
*empaattista ynähtelyä*
”Vielä nykyäänkin mun on vaikea päästää irti. Jos esimerkiksi mulla on kainalossa kiva asiakas, niin mä haluaisin tehdä sen kanssa hommia, vaikka keikka ei sopisi yhtään mun strategiaan. Ja sitten mä lopulta hoidan keikan huonosti, koska en ole kiinnostunut itse asiasta.”
*myötäelävää nyökkäilyä*
”Tai jos oon saanut kivalta ihmiseltä lahjaksi turhan esineen, niin mun on vaikea luopua siitä.”
*osittain myötäilevää mutinaa*
”Tai jos mulla on joku luottamuspesti, niin pidän siitä ihan liian pitkään kiinni, vaikka musta ei enää olisi hyötyä.”
*tulkinnanvaraista mutinaa*
”Miten te muut huomasitte, että olette kainalossapitäjiä?”
”No se alkoi-”
”Sori kun mä keskeytän, mutta mun on myös tosi vaikea lopettaa kivaa keskustelua tai vierailua.”
*huokailua*
”Tai jos mä saan suunvuoron, mun on tosi vaikea lopettaa.”
*painostava hiljaisuus*