Kasvosokeus eli prosopagnosia on monelle tuntematon käsite. Perjantai-illan ratoksi kerron muutaman esimerkin, jotka valaisevat arkeani:
1. Onko toi joku tuttu?
Kuutosluokalla tulin koulusta kotiin. Eteisessä oli umpivieras nainen. Tervehdin häntä kohteliaasti ja mietin, onko kyseessä vanhempieni työkaveri.
Ei ollut. Sen sijaan hän oli äitini, joka oli ottanut permanentin ja saanut elämänsä ensimmäiset silmälasit.
Liian paljon muuttujia.
2. Onko toi murhaaja?
En pysty seuraamaan tv-sarjoja, koska kaikki ihmiset näyttävät niissä samoilta. Yleensä muistan, että ”poliisi on se, jolla on tummat lyhyet hiukset” ja ”asianajaja on se, jolla on mustat silmälasit”. Auta armias, jos sarjassa on kaksi vaaleatukkaista naista tai kaksi kaljua miestä. Sekoitan henkilöt keskenään, ja joudun kysymään mieheltä apua.
”Onko tää nyt se todistaja, jolla oli se lapsi?”
”Ei, kun tää on se epäilty, jolla on baari.”
”Ai jaa. No nyt mä tajusin.”
Leffoja pystyn kyllä katsomaan, jos pääosissa on tunnettuja näyttelijöitä. Heidät olen oppinut tunnistamaan.
3. Onko toi Elvis?
Muutimme vuonna 2004 silloiseen kotiimme ja saimme kavereilta tupaantuliaislahjaksi itse tehdyn hassun kitsch-kortin. Siinä roikkui Elvis soittamassa kitaraa. Olemme säilyttäneet korttia sen 11 vuotta, ja aina välillä se tulee vastaan valokuvien seassa.
Eilen kysyin mieheltä, pitäisikö Elvis-kortti jo heittää roskiin. Mies katsoi äimistyneenä.
”Mikä Elvis? Sehän on Jari Sillanpää.”
Ahaa. Minä olin luullut sitä Elvikseksi 11 vuoden ajan.