Olin eilen reissussa yöhön asti, joten nukuin tänään koko aamupäivän.
Vastaajaan oli tullut seitsemän viestiä. Istuin siis koneen ääreen purkamaan vastaajaa ja tekemään muistiinpanoja.
Seitsemän viestiä – kaikki todennäköisesti tärkeitä. Ehkä jopa soittopyyntö uudelta asiakkaalta.
Niinpä niin.
- *kääntyilyä sängyssä tai sohvalla*
- Miehen viesti: kavereille syntynyt muksu
- *lapsen koulukaverin ihmettelevää mutinaa*
- *puhelimen tuuttausta*
- Soittopyyntö pankista
- *tyttäriemme tappelua*
- Kollegan soittopyyntö
Ah, kuinka tärkeäksi tunsin itseni.
Kuten huomaat, koko vastaaja kannattaa poistaa käytöstä. Siitä on vain haittaa ja häiriötä. Vastaajaviestissä voi pyytää meiliä tai tekstiviestiä – ja sitten jättää mahdollisuuden jättää viestejä kokonaan pois. Silloin vastaaja parhaassa mahdollisessa käytössä. 🙂
Komppaan Henriä. Varsinkin kun etunimeni vuoksi olen monien kännyköissä ensimmäisenä. Se tarkoittaa kännisiä keskusteluja taksissa, hiekkatien rapinaa askel askeleelta, etäistä hengitystä, lepertelyä lapselle, lapsen kuolaavaa jokeltelua, lukuisia keskustelunpätkiä, öööö-kommentteja, hiljaisuutta, kikatusta …
Loistoidea. Nyt hävettää, etten ole keksinyt tuota itse.
Tekstari on paljon kätevämpi kuin vastaajaviesti. Jos satun istumaan jossain seminaarissa, tekstarin voi kyllä nopeasti lukea ja kuitata, mutta vastaajaviestin kuuntelu on paljon hitaampaa ja huomiota herättävämpää.
Homma hoidossa – viesti on nyt muutettu. Kiitos vielä vinkistä.
Jos satun istumaan jossain seminaarissa seuraan mitä puhutaan enkä räplää kännykkää tms.
Ihannetilanteessa toki on näin. Tähän on silti kaksi poikkeustapausta:
1) Seminaaripuheenvuoro on niin kuollettavan tylsä tai tarpeeton, että on pakko keksiä oheistekemistä. Etkö ole koskaan joutunut sellaiseen?
2) Kännykän ruudulle ilmestyy tekstari, joka on pakko hoitaa (kuten että lapsi on sairastunut koulussa).
1. Aikuisella ihmisellä on onneksi itsekuria
2. Näyttö on taskussa/laukussa, ei vaikuta viestien ilmestyminen
Tero Lahtinen, sinulla ei ilmeisesti ole lapsia. Itse pienten lasten vanhempana tsekkaan vähintään kerran tunnissa, ettei lasten päiväkodista ole soitettu. Eli puhelin on välillä laukussa/taskussa, välillä kourassa tai pöydällä.
Sama juttu kuin Anonyymimuumilla: minulla on kännykkä pöydällä. En reagoi turhiin viesteihin, mutta tärkeisiin kyllä.
Tero, istutko oikeasti turhissa seminaareissa niin, että et käytä aikaasi hyödyksi? En kutsuisi sitä itsekuriksi vaan huonoksi ajankäytöksi.
Tämä on toki valintakysymys, ja jokainen tekee omat valintansa seminaarien ajankäytön suhteen.