Kuvitellaanpa, että olet juuri tullut maapallolle Marsista. Tehtävänäsi olisi oppia, mikä on koira.
Sinulle näytetään villakoiraa. Todennäköisesti päättelet, että koira on jotain vaaleaa, liikkuvaa ja pörröistä.
Kun näet lampaan, luulet sitä koiraksi. Kun näet tanskandogin, epäilet sitä vasikaksi.
Vasta sitten, kun olet nähnyt parikymmentä erilaista koiraa, kykenet huomaamaan koiruuden ytimen. Vaaleus ja pörröisyys eivät olleetkaan relevantteja, vaan sen sijaan olennaista ovat haukkuminen, vinkuminen, hännän heiluttaminen ja muut koiramaisen käytöksen piirteet.
Tämän jälkeen tunnistat koiran, vaikka sinulle näytettäisiin esimerkiksi cirneco dell’etnaa.
Pitää nähdä tarpeeksi tapausesimerkkejä, jotta pystyy erottamaan olennaisen.
Jos on koko ikänsä töissä samassa organisaatiossa tai samalla alalla, voi päätyä luulemaan lammasta koiraksi tai tanskandogia vasikaksi.
Katleena, osuit jälleen naulankantaan!
Petra, kiitokset! Kirjoitin tuon tekstin itse asiassa viime yönä klo 2.30. Aina kun julkaisen öisiä tekstejäni, mietin onko niissä mitään järkeä päivänvalossa. 🙂