Erään kerran olin lähdössä toimistolta valmentamaan, kun huomasin, että mustan neulepaitani sivusaumaan oli tullut reikä. Reiästä vilkkui valkoinen iho varsin näkyvästi.
Valmennuksen alkuun oli aikaa vielä pari tuntia, joten jos olisin hetken tuumannut, olisin voinut tehdä jommankumman seuraavista tempuista:
a) Olisin voinut kysyä joltakulta kollegoistani, olisiko kenelläkään lankaa ja neulaa. (Myöhemmissä haastatteluissa kävi ilmi, että ainakin kolmella olisi ollut.)
b) Olisin voinut käydä vaatekaupassa ennen valmennusta ja ostaa uuden paidan.
Jostain syystä päähäni tuli kuitenkin luova idea:
c) Kun väritän kylkeäni mustalla spriitussilla oikeasta kohdasta, kukaan ei huomaa reikää.
Niinpä menin vessaan, käänsin kylkeni kohti peiliä ja iskin tussin paidanreiästä sisään. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon sitä, että kun kättä nostaa ylös, myös paidan reikä nousee mukana. Tuloksena oli mustaa spriitussia valkoisissa rintaliiveissä.
Tajusin, että koska reikä liikkuu koko ajan, tussitemppuni olisi onnistunut vain, jos olisin värjännyt kyljestäni aanelosen kokoisen alueen.
Päädyin lopulta valmennukseen reiällisen paidan ja hauskan tarinan kanssa. Olihan sekin jotain.
Tarinan opetus: Jos tiedät olevasi impulsiivinen, voit opetella harkitsemaan toisen kerran.