Olen kuluneen vuoden aikana oppinut, että tietokirjan kustannussoppari ja kaunokirjallisen teoksen kustannussoppari hankitaan aivan eri tavoin.
Romaani kirjoitetaan valmiiksi (tai lähes valmiiksi), jonka jälkeen sitä tarjotaan kustantajalle. Tietokirjan kanssa kannattaa toimia näin:
1) Keksi alustava kirjaidea. Tarkista, ettei tunnetuimmilla kustantajilla ole jo liian samantyyppistä valikoimissaan. (Tosin mitä ajankohtaisempi aihe on, sitä enemmän kustantajat ottavat sisään saman teeman kirjoja.)
2) Tutki lähiteokset. Mitä niistä puuttuu? Onko jokin kohderyhmä tai näkökulma unohdettu? Mikä aihe on jo kaluttu loppuun?
3) Tee alustava sisällysluettelo. Tärkeimpiä ovat kaksi ylintä otsikkotasoa. Älä vielä tee otsikoita kolmos- tai nelostasolle asti. Käytä kuvailevia otsikoita, jotta niistä hahmottaa, mitä teemoja aiot käsitellä.
4) Kirjoita jostain luvusta pari sivua tekstiä. Älä kirjoita vielä kymmeniä sivuja.
5) Soita kustannuspäällikölle tai kustannustoimittajalle ja esittele itsesi. Kerro minkä alan ammattilainen olet. Ehdota kirjaideaasi. Jos idea on hyvä, kustantaja pyytää sinua lähettämään lisätietoja ja kenties suostuu palaveriin.
6) Tarkenna sisällysluetteloasi ja valmiita tekstejäsi puhelinkeskustelun pohjalta.
7) Toista vaiheet 5 ja 6 kaikkien tietokirjakustantajien kohdalla. Joidenkin kanssa pääset jatkamaan keskusteluja, joidenkin kanssa et.
8) Tarkista kielteisten vastausten sekä alustavien myönteisten vastausten määrät.
8a) Tuliko kielteisiä enemmän? Mitkä olivat perustelut? Ota perustelut huomioon ja korjaa näkökulmaasi tai sisältörajausta tarpeen mukaan. Voi olla, että joudut keksimään kokonaan uuden aiheen.
8b) Tuliko myönteisiä enemmän? Voit jatkaa tekstisi työstämistä.
9) Ota uudelleen yhteyttä vihreää valoa näyttäneille kustantajille. Meilaa heille sisällysluettelo, muutama sivu tekstiä sekä muut dokumentit, joita he pyytävät. Ainakin Talentum antaa täytettäväksesi ”Valttikortin”, jolla täsmennät sisältöjä ja näkökulmia.
Lista jatkuu huomisen postauksessa.
Itse sanoin aikoinaan Twitterissä kirjoittavani kirjaehdotusta ja tästä tweetistä lähti käyntiin prosessi, joka johti kahteen kustannussopimuskeen. Tämä oli tietysti miellyttävä yllätys. Muutoin olisin lähtenyt suoraan postittamaan ehdotustani, jonka olin kirjoittanut jenkkityylisten "how to write a book proposal" -kirjojen perusteella, joskin lyhemmäksi (aikoinaan kirjoitin englanninkielisen kirjaehdotuksen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, siihen meni 3 kk ja siitä tuli lähes 100 liuskaa pitkä – onneksi suomalaiskustantajat eivät yleensä kaipaa ihan tämän tason läpikotaisuutta).
Hei Katleena, hyvä lista. Sait minutkin taas miettimään kirjan kirjoittamista. Miksei tosiaan tekisi kirjaa, kun sanottavaa on paljonkin ja pitää kirjoittamisesta. Kiitos aktivoinnista 🙂
Katleena, annat koeteltuja, hyviä käytännön vinkkejä. Tietokirjailijan kannattaa olla ja viestiä yhteistyökykyisenä alansa ammattilaisena. Tärkeää on myös pitää lupauksensa ja olla luotettava yhteistyökumppani – ja olla valppaana soppariasioissa.
Mielenkiintoinen kirjoitus, jonka perusteella löysin mielenkiintoisen blogin. Täytyy lukea ja kommentoida enemmän paremmalla ajalla.
Kiitokset kommenteista!Maija, itsellänikin yksi kirja on saanut alkunsa hyvin epätyypillisiä reittejä pitkin. Soitin aikanaan Inforille ja kysyin, olisiko kirjallisen viestinnän kouluttajalle hommia. Kerroin tehneeni alan hommia vajaat kymmenen vuotta. Silloinen toimitusjohtaja Ilkka Paunonen sanoi, että kyllä joo, mutta etkös tekisi kirjaakin siinä sivussa. 🙂 Yllätyin hieman – mutta tartuin tietenkin tilaisuuteen.Heli, tee ihmeessä kirja. Sillä ei tosin elä, mutta oma asiantuntemus kehittyy ja tunnettuus lisääntyy.Tiina, soppariasioiden kanssa täytyy tosiaan olla tarkkana. Itseäni ei ole koskaan yritetty huijata, mutta olen aina tinkinyt ensimmäistä hintaehdotusta paremmaksi. 🙂 Tapa on varmaan jäänyt siltä ajalta, kun myin torilla leipää kuutena kesänä.Janne, lämpimästi tervetuloa blogiini! Täällä puhutaan usein asiaa – ja joskus asiat kierretään kaukaa.