Kirjoitin aikanaan vuosina 1997-1998 Hämeen Sanomien Parkki-kimppakolumnia. Kirjoitusvuoroni oli muistaakseni joka toinen kuukausi.
Isäni toi eilen tämän lehtileikkeen, jonka hän oli löytänyt arkistoistaan. Siinä olen jotain mieltä normeista.
Jos kirjoittaisin nyt samasta aiheesta, tekisin sen hieman napakammin ja paremman otsikon kera. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin aika ylpeä tekstistä. Se on aika hyvä 21-vuotiaan kirjoittamaksi.
(Äärimmäisen ruma Parkki-logo on HäSan silloisen graafikon työtä. Puistattaa.)
Näin jälkikäteen ajatellen olin tuohon aikaan konservatiivinen ja pikkuvanha. Se paistaa kuvan tyylistä ja vähän tekstistäkin.
Silloinen minä vieroksuisi nykyistä minua. Olisin 21-vuotiaan Katleenan makuun liian epäsiisti ja liian meluisa. Todennäköisesti saisin osakseni syvää, hiljaista paheksuntaa.
Ehkä pääsisin kolumniin varoittavana ”ystävä”-esimerkkinä.
”aikanaan vuosina 1997-1998”
”aika ylpeä”, ”aika hyvä”
Onko niin, että itsestä kirjoittaessaan ei pysty lukemaan tekstiä riittävän tarkasti. Jämäkkä teksti kohentaa blogiakin, vaikka somen vapaamuotoisuuteen uskoisikin.
Kiitos kommentista! Kirjoitan tarkoituksella blogiin rennompaa kieltä kuin moneen muuhun paikkaan. Kirjoitan esimerkiksi eka, meili, netti ja aika hyvä, enkä ensimmäinen, sähköposti, internet ja varsin hyvä.
Siinä olet aivan oikeassa, että aika-sana toistuu kahdesti liian lähekkäin. Se minun olisi pitänyt huomata, jolloin olisin voinut vaihtaa jälkimmäisen sanaan melko.
Nyt kun muotoseikat ovat kunnossa, mitä tuumasit itse sisällöstä? Sehän on monen mielestä pääasia.
Nuoren opiskelijan tekstiksi varsin kypsää, samaa mieltä. Hieman hymyilytti tuo hiljaa mielessä kirkon penkissä lausuttu anarkia 😀
😀 Kiitokset Tuija! Olin kirjoittanut tuon tekstin puolisen vuotta häittemme jälkeen, joten vihkipuhe oli vielä tuoreena mielessä.
Hyvä tarkennus tuo vihkimisasia.
Kirkossa voidaan vihkiä paitsi avioliittoon myös pappisvirkaan. Tuossa lauseessa kirjoitit ”kirkkoherra puhui vihkisaarnassaan” – oletin heti oman tietämykseni perusteella, että kyse oli joko kirkkoherran omasta vihkimisestä papiksi (aika kauan aikaa sitten 🙂 ? ) tai hänen vihkimisestään kirkkoherraksi (ainakin ennen vanhaan vihittiin myös kirkkoherran virkaan, nykyään ainakin vielä piispat vihitään).
Jotta olisit siis viitannut oikeaan vihkimiseen, olisi pitänyt kirjoittaa ”kirkkoherran puhui vihkisaarnassamme” (tai oikeammin vihkipuheessamme).
Pikkujuttu, mutta tulipa todistettua että joskus possessiivisuffiksilla on väliä. 😉 Ja lukija tulkitsee tekstiä aina oman kokemuspiirinsä pohjalta. 🙂
Heh, 21-vuotiaana tuoreena vaimona minulle ei tullut mieleenkään, että joku tulkitsee asian eri tavoin. 🙂
Tosin tällä kertaa kokonaisuuden kannalta vihkimisen tulkinnalla ei ole mitään väliä. Oleellista oli sen anarkian lisääminen, eikä sillä ollut merkitystä, mistä vihkimisestä oli kyse.