Tiedättehän saivartelijat? Niiden kanssa keskustelu etenee näin:
Minä: Apua, olenkohan jo myöhässä? Onko sulla kelloa?
Saivartelija: On.
Minä: No mitä se on?
Saivartelija: Nahkaa ja metallia.
Minä (tuskastuneena): Mitä numeroita se näyttää?
Saivartelija: Arabialaisia.
Minä (kyllästyneenä): No mikä kellonaika nyt on?
Saivartelija: Sama kuin eilenkin tähän aikaan.
Saivartelijan omasta mielestä hänen suunnaton hauskuutensa perustuu nokkeluuteen ja siihen, että toinen osapuoli kysyy monitulkintaisia kysymyksiä.
Tiedotus kaikille saivartelijoille: ihmiskieli on luonnostaan monitulkintaista. Ei ole olemassa kysymystä, johon ei voisi vastata saivartelemalla.
Haluaisin määritellä tyhmän ihmisen ja saivartelijan eron.
Tyhmä ihminen = ihminen, joka ajattelee tyhmästi ja käyttäytyy tyhmästi.
Saivartelija = ihminen, joka saattaa olla nokkela mutta joka käyttäytyy tyhmästi.
Hups, mitään eroa ei olekaan. Kun vertailee tyhmää ihmistä ja saivartelijaa, niitä ei pysty erottamaan toisistaan käytöksen perusteella.
Liittyykö tämä manifesti edellisen postauksen saivarteleviin kommentteihin? 😀
Mistä arvasit? Saivartelu on joskus (anonyymien) kommentoijien suurta hupia.
Mjaah. Kyllä saivartelulla on sijansa. Ehkä ongelma piileekin siinä, että ihminen ei ymmärrä missä tilanteessa voi saivarrella ja missä ei ja siitä seuraa johtopäätös, että kyseinen ihminen on typerä.
Myöskin siis vähäisimmillä älynlahjoilla varustetut ihmiset kykenevät saivarteluun, mutta yleensä aika ja paikka on väärä.
Saivartelu voi olla suunnattoman antoisaa ja hupaisaa, jos kaikki keskustelussa osallistuvat siihen vapaaehtoisesti. 🙂
Jos kaikki osallistuvat vapaaehtoisesti saivarteluun, tilanne voi toki olla toinen.
Sen sijaan esimerkkini koski nimenomaan niitä tilanteita, joissa yksittäinen ihminen saivartelee ja uskoo olevansa hauska.
Saivartelun pohjimmainen tarkoitus on nälviä toista ihmistä hänen virheistään, mainitussa tapauksessa siitä ettei hänellä itsellään ollut kelloa..