Teen valmennus- ja konsultointiyhteistyötä erään ison yrityksen kanssa, ja samalla olen kuluttajana heidän asiakkaansa. Tähän mennessä eturistiriitoja ei ole ollut, mutta nyt niitä saattaa olla syntymässä.
Sain kyseisestä yhtiöstä kotiini asiakaskirjeen, jossa oli ilmoitettu hinnankorotuksista äärimmäisen salailevasti ja tietoa pimittävästi. Korotustieto oli kätketty pieneen kappaleeseen pitkän mainostekstin keskelle, ja kirjoittaja oli selvästi ajatellut piilottaa tiedon lukijoilta. Verenpaineeni alkoi nousta heti – ei hinnanmuutoksen vuoksi vaan viestintätavan takia.
Hinnankorotuskirjeestä ja verenpaineestani seurasi välitön dilemma:
1) Pitäisikö bloggaajan noudattaa toimittajan etiikkaa, joka ihannetapauksessa on lahjomaton? Julkaisenko siis kirjeen ja yrityksen nimen, vaikka puren samalla ruokkivaa kättä?
2) Toisaalta koska olen yksityisyrittäjä, olenko etiikastani vastuussa vain itselleni ja asiakkaalleni? Olisiko eettisempää olla julkaisematta kirje ja vain keskustella siitä vakavasti asiakkaani kanssa?
3) Kolmannekseen, olenko vain ylimielinen jos kuvittelen, että blogissani julkaistusta kirjeestä nousisi kohu? Lukijoita ei kuitenkaan ole satoja päivässä.
4) Toisaalta eiköhän joku muukin ole saanut sen kirjeen ja ärsyyntynyt? Voisinko unohtaa koko asian, kun kuitenkin joku muu todennäköisesti nostaa asiasta metelin?
5) Ja haaveilenko vain siitä, että tämä mukapohdinta pyhittää julkaisemisen? Jos vaikka joku lukijoista vaatisi kirjeen paljastamista, voisin julkaista sen. Julkaisua perustelisin sitten lukijan pyynnöllä ja tällä teoreettisella vatvontapostauksella.
Joku viisas on joskus sanonut, että kahta herraa on mahdoton palvella.
Kirjoitit ”jos joku lukijoista vaatisi”. Pyyntö ei siis riitä, joten vaaditaan.Minä vaatimalla vaadin että julkaiset sen!
Moi,Jäin pohtimaan kysymystä että , onko blogaajalla ja muilla ihmisillä eri etiikka? Itse kukin varmaan tätä voi pohtia omassa kolukossaan.Henkilökohtaisesti minulle on aivan sama julkaisetko kirjeen vai et. Mutta mutta… koska olet kyseisen yhtiön ”palveluksessa” niin heidän vikojensa julkinen osoittaminen ei mielestäni ole eettistä. Myöskään julkaisemisen vaikutus ei välttämättä ole toivotunlainen.Oikea tapa (minun mielestäni) on se, että kaivat kyseisen firman myyntijohtajan (jos sellaista ei jostain kumman syystä ole, niin sitten markkinointijohtaja) esiin norsunluutornistaan ja kerrot mikä viestissä oli vikana ja mikä vaikutus sillä asiakkaisiin on ja miten tulevaisuudessa toimia. Näin toimittuna tulokset ovat todennäköisemmin positiivisempia kaikkien näkökulmasta.Kerro toki että mitä teit ja mitä tapahtui =)PCMPS. Itse sain tänään Amexiin liittyvän vakuutustarjoukirjeen, jossa oli mainittu tarkoituksella suurimmat korvaukset (eli siis kallein vakuutus) ja halvimmat hinnat (eli siis suppein vakuutus). Tosin mistään en huomannut hinnastoa, josta näkisi hinnan yksiselitteisesti =(
Blogi ei ole sen paremmin sanomalehti kuin päiväkirjakaan. Blogia ei kirjoita toimittaja, mutta ei sitä kirjoita yksityishenkilökään.Mielestäni blogisi ei ole toimittajan blogi, vaan yrittäjän blogi. Yrittäjän blogin tehtävänä on tuoda asiakkaita yrittäjälle. Milton Friedmania mukaillen yrittäjän blogin tarkoituksena on vain yrityksen voiton maksimointi.Yksityisyrittäjän osalta tilanne on tietenkin toinen kuin Friedmanin tarkoittama tilanne, jossa yrityksellä on lukuisia omistajia.Jos haluat kirjoittaa tinkimätöntä kansalaisjournalismia, kirjoita anonyymiä blogia. Jos blogin tarkoitus on tuoda asiakkaita, on sinun ajateltava arvon tuottamista paitsi potentiaalisille, myös nykyisille asiakkaille.
Kiitokset kommenteista!Auts Janne, pistitpä pahan. :)Olen päätymässä noloon kompromissiin, mutta sen toteutusvaihtoehtoja on yhä kaksi:A) Julkaisen kirjeen niin, ettei siitä tunnista kyseistä yritystä, vaikka toimiala toki käy selville.B) Juttelen ensin asiakkaani kanssa ja julkaisen postauksen vasta sitten.Asia ratkeaa kyllä ensi viikon alussa, joten en joudu kauaa kärvistelemään tämän asian kanssa.
Oliko tuo Jannen pyyntö nyt todella niin paha? Sitä saa mitä tilaa. Tekeekö lukijoilta julkaisun ”pyytäminen” julkaisemisesta todella eettistä? Moni asia on järkeillen itselle perusteltavissa eettiseksi, jos itse sitä oikein kovasti haluaa. Mitä tavoittelet koko jutulla? Haluatko muuttaa tapahtunutta tai estää sen toistumista? Saavutatko sen parhaiten julkaisemalla vai keskustelemalla asiakkaan kanssa? Vai haluatko vain purkaa ärsyyntymistäsi julkaisemalla?Olit näköjään jo hieman rauhoituttuasi jäsentänytkin asiaa päästyäsi A ja B vaihtoehtoihin. Olisiko ratkaisuvaihtoehto C = B+A?
Otso, kiitos kommentistasi!Jannen pyyntö oli ilman muuta itse tilaamani, enkä ole missään vaiheessa olettanut, että lukijoiden pyynnöt tekevät mitään postausta oikeutetummaksi.Kuten postaukseni kohdassa 5 totesin, olisi kovin helppo vedota lukijoiden pyyntöihin ja välttyä itse eettiseltä vastuulta.Olen jo meilannut asiasta asiakkailleni ja lähettänyt linkin tähän eettisyyspostaukseeni. Toivon saavani heiltä kommentteja alkuviikosta, niin otan heidän näkemyksensä huomioon postauksessani.