Ensin pieni termitarkennus:
Tässä tekstissä tarina = aito kertomus tosielämästä, jonka on tarkoitus opettaa tai viestittää jotain. Tarina ei tarkoita tässä Aisopoksen eläinsatua tai satuiltua urbaanilegendaa, vaan oikeaa tilannetta oikeasta elämästä.
* * *
Taas joku on jäänyt kiinni toisen tarinan käytöstä. Eihän siinä mitään laitonta ole. Tarinat ja sattumukset ovat yleisellä juonitasolla vapaata riistaa, kunhan ei loukkaa kenenkään yksityisyyttä, kunniaa tai tekijänokeuksia.
Ongelmia voi sen sijaan tulla muista syistä:
- Jos käytät toisilta kuulemaasi tarinaa, se on usein kuulijoille jo tuttu, ja he kyllästyvät. Erityisesti latteat bisnestarinat on kuultu jo moneen otteeseen.
- Jos käytät toisen tarinaa, saatat siteerata sitä väärin.
- Jos käytät vain muiden tarinoita, vaikutat kopioijalta, koska kuulijoiden silmissä ei osaa keksiä mitään itse. Tarinankertojalla pitää olla sovelluskykyä.
- Jos esität toisilta kuulemasi tarinan omanasi, kärähdät siitä varmasti.
- Jos käytät toisten tarinaa, se saattaa olla alun alkaenkin väärennetty, jolloin joudut itse noloon valoon. Tosielämän tarina olikin pelkkä huhupuhe.
Linkkaamassani keississä toteutuivat nelos- ja viitoskohdat. Bloggaaja puhui pokkana suomalaisesta ”Jonista”, vaikka hän oli lukenut tarinan ulkomaisesta kirjasta. Kaiken kukkuraksi koko tarina on ilmeisesti keksitty höpöjuttu Johnny the Baggerista. Alussa linkkaamaani postaukseen on sittemmin merkitty perään edit-merkintä, jossa bloggaaja selittelee toimintaansa.
Vakiosaarnani esiintymistaidon koulutuksissa on selkeä:
Älä koskaan käytä toisten tarinoita.
Kerro vain omista kokemuksistasi
tai absoluuttisen varmoista läheistesi kokemuksista.
Omien tarinoiden ansiosta saat pidettyä osallistujat ja lukijat hereillä, koska he ovat juuri kuulemassa jotain uutta. Kukaan muu kuin sinä ei tiedä, kuinka kertomus päättyy.
Oma tarina on kuin passi. Alkuperäinen on jäljitettävissä, ja kopiointi kostautuu aina.
Hyvä että määrittelit heti aluksi mitä tarkoitat tässä termillä tarina, joku voisi motkottaa asiasta. Kuten minä. 🙂 Oon huomannut että tarina terminä venyy aika moneen tarkoitukseen, ja tuo linkin takana oleva tarina on kyllä tarina kaikissa tarinan kriteereissä. Kyseessä ei ole edes huono tarina, päinvastoin.
Ratkaisevaa on ehkä kuitenkin kertoja itse, miten hän petaa tilanteen. Tässä tapauksessa maalattiin lukijalle odotusarvo todellisuudesta, jota vahvistaa julkaisu sanomalehden kanavassa. Olen nimittäin sitä mieltä että kyseistä tarinaa on oikeutettua kertoa, koska se on hyvä tarina. Olisiko lukijan odotus muuttunut jos kolumni olisi alkanut sanoilla ”Antakaahan kun kerron teille tarinan”?
Tarinoiden kulttuuriin kuuluu tietynlainen kiehtova kiertolaisuus ja mukautuminen. Nuotion ympärillä kerrotaan tarinoita, jotka on kuultu kaduilla. Suusta suuhun tarina leviää ja saa ihmiset tuntemaan. Ja sehän on parasta, kun tarina saa sut tuntemaan.
Henry, olet ihan oikeassa: bloggaaja alusti tarinan täysin väärin. Hänen olisi pitänyt kertoa, että ”luin eräästä kirjasta hyvän tarinan”, ja sitten kertoa se Johnnyn nimellä. Silloin kaikki olisi ollut OK.
Tässä esimerkkitarinassa haiskahti heti jenkkiperäisyys. Suomessa ei ole tavaroiden pakkaajia kassalla, joten kotoistus Johnny->Joni oli aivan turha. Tarinan voima olisi ollut yhtä hyvä, kun olisi kertonut tarinan alkuperän – ja olisi tosiaan välttynyt noloilta selittelyiltä.
Mäkin ihmettelin sitä ostostenpakkauskohtaa. Jutusta huomasi heti, että se oli käännetty. Miksi ihmeessä feikata tuollainen asia?
Jotkut eivät vain ymmärrä plagioimisen ja inspiroitumisen eroa.
Sanatarkkaa muotoa en muista, mutta olen lukenut tuon suuntaisen lauseen Youtubesta jonkin musavideon kommenteista. Jos liikuttavan tai puhuttelevan tarinan löytäminen lähipiiristä on mahdotonta (todellisuudessa ei ole, mutta yleensä on häpeä, sokeus ja luulo siitä, että oma arki on ’vain’ tavallista), ja on pakko lainata toisen jo keksimää tarinaa, niin vähintä olisi myöntää se. Jos lähdeaineistojen luetteleminen välittömästi tuntuu rikkovan tilanteen tunnelman, niin voisihan sen mainita edes lopuksi.
Milja, nostan heti esiin tuon hyvän pointin, jonka sanoit sulkeissa. Jokaisella on tosiaan tarinoita – mutta he ovat liian kiireisiä huomatakseen niitä tai liian arkoja arvostaakseen niitä.
Ja tosiaan jos lainaa tarinan toiselta, kannattaa mainita se. Niinhän stand up -koomikkokin sanoo lavalla, jos hän lainaa toisen juttua.
Suomessahan harrastetaan ihan tarinankerrontaa, jonka kautta itsekkin nykyään ymmärrän, että tarinalla tarkoitetaan itselleen tai lähipiirille sattunutta tosi tarinaa. Sadussahan taas on kyse epätosi tarina 🙂