Kuulin aamulla junassa kahden naisen juttelevan:
"Kyllä mä ihan tykkään auton ajamisesta, mutta mua aina pelottaa ne muut autot."
"Joo. Onneksi moottoritiellä on paljon helpompaa."
"Niin mutta sielläkin on niitä muita autoja. Mä osaan kyllä ajaa, mutta ne muut autot…"
Tuohon ei voi enää lisätä mitään. Liikenneturvallisuushan on aina kiinni muista autoista.
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.
Ei ihme että käsite ”nainen ratissa” on saanut veroisensa maineen…
T: ILONAinen silloin tällöin ratissa
Täytyy kyllä myöntää, että ajattelen samoin. Kyllähän minä osaan ajaa, mutta ne muut autot. Kyse on lähinnä siitä, että kun oman aikani ajoin päivittäin Forssa-Helsinki -väliä niin ne mäen päällä väärää puolta vastaantulevat ohittajat ja satunnaiset medihelitapaukset sun muut järkytykset tekivät selväksi, että minkä takia niitä kolareita sanotaan onnettomuuksiksi. Ihan sama miten hyvin ja varovasti ajat, liikenteessä on aina mahdollisuus joutua onnettomuuteen, koska siellä ovat ne muut, joista osa ei aja maltilla ja ennakoiden. Silti kyllä ajan mieluummin itse kuin istun vaikka bussiin, mutta en kyllä enää matkahommiin halua…
Autoilijat voisi kategorioida kolmeen ryhmään:
1) Pelokkaat autoilijat (myös sunnuntai-autoilijoiksi kutsutut), jotka eivät kunnolla tunne ajoneuvoaan saatika osaa sitä käyttää turvallisesti ja aiheuttavat ylimääräisellä varomisellaan ruuhkia, vaaratilanteita ja harmistumisen tunteita kanssa-autoilijoissa.
2) ”Normaalit” kuljettajat, jotka osaavat tehdä rationaalisia päätöksiä, toimivat järkevästi ja ajavat rennosti ”liikenteen mukana”.
3) Kaistapäät jolla alla tyypillisesti iso bemari tai audi, jotka ajavat ylinopeutta ja tekevät älyttömiä ohituksia, koska ”he voivat tehdä niin”
Kanssa-autoilijoiden informoimiseksi kuljettajan tyypistä, voisi ajoneuvon katolla olla merkkivalo kertomassa ”turistista” tai ”sekopäästä”, jolloin normaalit kuljettajat osaisivat ennakoida ja suhtautua heihin varauksella jo hieman kauempana.
En ota kantaa siihen mihin näistä ryhmistä itse kuulun 😀
Hyvä jaottelu! Siihen voisi lisätä ryhmän neljä, joka on kakkosryhmän alajaosto:
2b tai 4) Puuhastelijat (eli kännykkään puhujat, navigaattorin näppäilijät, lapsen nenänniistäjät), jotka keskittyvät autossa johonkin muuhun kuin ajamiseen.
Minä ainakin haluan autoni katolle kyltin, jossa lukee ”Normaali kuski, mutta meikkaa liikennevaloissa eikä huomaa niiden vaihtumista”.
Laittaisin tuohon kolmosryhmään vielä omaksi porukakseen rakennusalalla alihankintaa tekevien yritysten matkatyöläiset. Nuo ajamiseen v****uuntuneet kaverit vetää 140km/h tiellä kelillä kuin kelillä. Nopeuden ymmärtäisi vielä moottoritiellä, mutta ei valtatiellä, joka pitäisi kunnon puolesta tiputtaa kantatieksi.
Kiitos kommenteista! Se junan nainen kuulosti siltä, että se pelkäsi _kaikkia_ muita autoja. Aivan kuin kuka tahansa saattaisi koska tahansa tulla kylkeen ihan vain omaksi ilokseen.
Mutta onhan se totta, että kannattaa seurata, mitä muut puuhaavat liikenteessä. Sitä joutuu varmasti onnettomuuteen, jos olettaa kaikkien muitten kuskien olevan selvin päin, virkeitä, keskittyneitä, nopeita reflekseissään ja kaiken lisäksi ajavan autoa, jossa on huipputekniikka. Käytännössä vastaan voi kuitenkin tulla joku, joka on humalassa, väsynyt, aineissa tai puhelimessa. Silloin vastaantulijan huomiokyky ei ole aivan kohdillaan.
Toinen ryhmä pelokkaita autoilijoita ovat ne, jotka eivät osaa ajaa tuntumalla ja ennakoida muiden ajamista ja muuta liikennettä laisinkaan. Siis ne, jotka odottavat puoli tuntia risteyksessä, että joku pysähtyy odottamaan ja päästämään heidät. Tai ne, jotka kiihdytyskaistan päähän ahdistettuina odottavat, että löytyy riittävän pitkä väli, missä voi taatusti muita häiritsemättä kiihdyttää omaa tahtia nollasta sataan. Kyse on siis pikemminkin muiden autoilijoiden varomisesta kuin siitä, että ei tuntisi omaa ajoneuvoaan. En tiedä, kokevatko he samalla tavalla koko elämänsä väistämisvelvolliseksi kuin tuntuvat auton ratissa kokevan.