Putositko loman aikana kärryiltä Yle-kohussa? Tässä kätevä yhteenveto, joka selkeyttää kaiken

Katleena Kortesuo

Moni viettää lomansa uutispimennossa, mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Nyt pitäisi jotenkin palata arkeen ja päästä kärryille tuoreimmista tapahtumista.

Tässä siis lyhyt yhteenveto uutisista, jotka koskevat Ylen henkilökunnalle järjestettyjä monimuotoisuuskoulutuksia, haastateltavien valintaa ja kannustinpalkkioita.

1) Ovatko koulutukset olleet pakollisia vai eivät?

Mitä ilmeisimmin monimuotoisuuskoulutukset ovat olleet toimittajille pakollisia. Tästä on ainakin kuusi asian vahvistavaa lähdettä:

  1. entinen yleläinen Jesse Sarkkinen Ivan Puopolon haastattelussa
  2. tallenne Ylellä pidetystä koulutuksesta
  3. Ylen nykyinen toimittaja Lloyd Libiso Ivan Puopolon haastattelussa
  4. Ylen vuosikertomus 2022, kurkkaa sivu 29
  5. Ylen vuosikertomus 2023, kurkkaa sivu 32
  6. kuvakaappaus esimiehen kutsusta, joka oli nähtävillä myös Libison IG-tilin stooreissa alkuviikosta. (Yllä oleva linkki osoittaa anonyymiin Twitter-tiliin, joka oli poiminut Libison kuvat talteen.)

🤌 Silti Ylen henkilöstöjohtajan Eija Hakakarin mukaan osallistuminen onkin ollut vapaaehtoista.

2) Ovatko koulutukset vaikuttaneet journalistisiin sisältöihin?

Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja on ensisijaisesti vastuussa yleisölleen. Hänen pitää torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata tiedonvälitystä.

Toimittajien mukaan Ylen monimuotoisuuskoulutuksilla on kuitenkin haluttu vaikuttaa journalistisiin ratkaisuihin kuten esimerkiksi haastateltavien valintoihin. Tästä todistavat

  1. entinen yleläinen Jesse Sarkkinen (sama haastattelu kuin ylempänä)
  2. Ylen entinen toimittaja Sanna Ukkola ja nykyinen toimittaja Lloyd Libiso Ivan Puopolon haastattelussa (sama haastattelu kuin ylempänä)
  3. Iltasanomat, jonka mukaan toimittajalle on huomautettu siitä, että haastateltavina on liikaa heteromiehiä.

🤌 Silti Eija Hakakarin mukaan koulutukset eivät liity journalistisen työn tekemiseen. Myös Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo, että haastateltavien valinnassa ei pohdita diversiteettiä.

3) Onko toimittajille maksettu kannustinpalkkioita siitä, että he valitsevat oikeanlaisia haastateltavia?

Neljän eri lähteen mukaan toimittajat ovat saaneet rahaa siitä, että he ovat kutsuneet ohjelmiinsa oikeanlaisia haastateltavia. Tästä todistavat

  1. entinen yleläinen Jesse Sarkkinen (sama haastattelu kuin yllä, kohdasta 13.00 alkaen)
  2. tallenne Ylen koulutuksesta, alkaen kohdasta 0.40 (sama linkki kuin yllä)
  3. Ylen entinen toimittaja Jari Mäkäräinen
  4. Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen Hesarin haastattelussa.

🤌 Silti Jouko Jokisen mukaan kannustinpalkkioita ei ole maksettu haastateltavien tai diversiteetin perusteella.

* * *

Eikö ollutkin kätevä yhteenveto? Nyt meillä median seuraajilla on neljä vaihtoehtoa, johon uskoa:

  1. Uskomme toimittajia, haastateltuja, monimuotoisuuskouluttajia ja Ylen vuosikertomuksia. Silloin jatkopäätelmä on se, että Ylen johto valehtelee.
  2. Uskomme Ylen johtoa. Silloin loogisena jatkopäätelmänä on se, että toimittajat, haastatellut, monimuotoisuuskouluttajat ja Ylen vuosikertomukset valehtelevat.
  3. Uskomme Ylen johtoa ja kaikkia toimittajia, haastateltuja, monimuotoisuuskouluttajia ja Ylen vuosikertomuksia. Silloin väistämätön jatkopäätelmä on se, että johtaminen on poskellaan. Johto ei tiedä, että tuottajat ovat pakottaneet väkeä koulutuksiin, antaneet koulutusten vaikuttaa journalistisiin ratkaisuihin ja maksaneet palkkioita oikeanlaisista haastateltavista.
  4. Emme usko ketään, vaan pistämme kädet korville ja jatkamme olympialaisten katsomista.

* * *

PS. Kannatan Ylen olemassaoloa, joten tämän kirjoituksen perusteella on turha maalata minua Yle-vastaiseksi. Sen sijaan olen valehteluvastainen, mitä tulee julkiseen yhtiöön ja sen viestintään.

25 kommenttia

  1. Tämä oli ilahduttavan selväjärkinen yhteenveto. Toivoisin ylen johdon avaavan tätä, koska minäkin olen allerginen valehtelulle.

    1. Kiitokset! Saa nähdä, avataanko näitä väittämiä lainkaan.

      Toki on mahdollista myös vaihtoehto 3, eli johtajuus on hukassa ja keskijohto on mellastanut miten sattuu. Siinä tapauksessa tuottajat ovat tehneet tätä kaikkea johdon selän takana. (Toki myös se vaihtoehto vaatisi ison ulostulon Yleltä – ja tuollaisesta johtajuusvajeesta olisi myös väistämättömiä seuraamuksia.)

      1. Tulee ihan mieleen vanhat kunnon suomettumisen vuosikymmenet ja YLEn toiminta tuolloin. Ehkäpä valtioyhtiössä on liikaa ”virallisen totuuden” kaikuja yhä?

  2. En katso Olympialaisia yleltä, enkä usko että ne kuuluisi sinne. En ole 4. kohdan mukaisesti ole ostettavissa. Vaikka pakosta maksankin. Muut kohdat sanookin, että koko org olisi perattava juurta jaksaen. Jonkinlainen lustraatio.

    1. Koska viimeksi Suomessa on nähty minkäänlaista lustraatiota? Ei kuulu kulttuuriin, aina on olevinaan voitettu vaikka turpiin olis tullu miten paljon.

    2. Samaa mieltä. Luulin, että olin ainoa. Olympialaiset ovat jättimäinen bisnestapahtuma, jota tuottaa varsin korruptoitunut organisaatio. Mieluummin Yle näyttäisi jotain uutta suomalaista klassista musiikkia tai saamen kieliksi dubattuja Muumi-leffoja kun kaupalliset kanavat näyttävät ne kisat.

  3. Perustuslakiakin helpompi muuttaa kuin Ylen toimintaa. Ylessä on paljon hyvääkin, mutta uutisten valinnassa ja puolueettomassa kommentoinnissa on petrattavaa. Asiantuntijoiden, keskustelijoiden ym. valinnassa on parannettavaa. Tällä käytetyllä rahamäärällä pitäisi kyllä saada kansalaisille puolueetonta ja laadukasta tiedonvälitystä. Toivotaan, että pohja on nyt nähty ja suunta olisi ylöspäin.

    1. Tämä on mielestäni paljon noita DEI-koulutuksia ja kannustinpalkkioita suurempi ongelma. Ylen DNA:ssa on vinouma vasemmalle. Tietenkin jokaisessa mediaorganisaatiossa on. Mutta Ylessä ei haluta tunnustaa eikä ratkaista tätä ongelmaa. Rahankäyttö on toinen suuri ongelma: ei näytä olevan mitään vastuunkantoa noin suurien summien käytöstä.

  4. Tähän soppaan toki voi vielä sotkea DEI-koulutusten hankinnan yritykseltä (DeiDei Oy), jonka toimitusjohtajan äiti työskentelee YLE:llä…

  5. Kiitos tästä. Olen seurannut tätä farssia huolella, mutta monesti joku aihe voi mennä osittain ohi, enkä jaksa alkaa perehtymään, mistä on kyse.

  6. Epäilen kyseessä olleen koulutuksen, joka oli pakollinen joillekin yleläisille mutta vapaaehtoinen toisille. Juttelin Ylen ohjelmistokehityshommissa toimivien kavereideni kanssa, jotka vahvistivat ettei monimuotoisuuskoulutus ollut heille pakollista, vaikkakin hekin toki saivat sähköpostiinsa mainokset ko. kursseista ja mahdollisuuden osallistua.

    Yleensä näitä koulutuksia määrätään valikoivasti eri tiimien ja yksilöiden erilaiset tarpeet ja tilanteet huomioiden. Putiikilla on tavoitteena kouluttaa henkilöstöään X määrä tunteja, minkä sisällöt valikoituvat tiimien ja yksilöiden mukaan. Koulutuksiin voi myös määrätä direktio-oikeutta hyödyntäen mikäli esimerkiksi tiimin tai yksilön aiemmassa toiminnassa on havaittu ongelmia joita organisaatio haluaa korjata (tai pestä niistä kätensä.)

    Sikäli molemmat väitteet voivat aivan hyvin pitää paikkaansa. Koulutus voi olla samaan aikaan vapaaehtoista yleläisille, mutta pakollista haastatelluille.

    Ammattikouluttajana tiedät tämän aivan hyvin.

    1. Eetu, kommenttisi oli mainio, lukuunottamatta viimeistä alentuvaa loppukaneettia. Yritä jatkossa pysyä asiallisena, niin viestisi menee varmemmin perille.

      Kuten postauksessani sanoin, myös tulkintavaihtoehto 3 (eli kaikki puhuvat totta) on mahdollinen. Silloin toki pitää olla huolissaan johdon tietotasosta, jos he antavat vain osavastauksia koulutusten vapaaehtoisuudesta, mutta eivät huomioi joissakin yksiköissä ollutta pakollisuutta. Johdon pitää olla tietoinen koko talon toimintatavoista.

      PS. Koulutusten pakollisuus oli vain yksi kolmesta esille ottamastani ristiriidasta. Mitä tuumaat kahdesta muusta?

      1. On erikoista jos talon johto ei olisi tietoinen asioista mitä mm. vuosikertomuksessa on kerrottu ja toisaalta jos kyseessä olisi johdon edustaja joka ei asiaa rehellisesti tiedä ja kysyy alaisiltaan asian todellisesta tilasta, joka sitten syöttäisi esimielelle väärää tietoa eteenpäin kerrottavaksi. Se olisi erityisen vakavaa.

        Se että kaikki koulutukset eivät ole pakollisia kaikille, ei ole yhdenmukainen väitteen kanssa että koulutukset eivät olisi pakollisia. Se on epärehellinen vastaus, koska oikea olisi että osa koulutuksista on pakollisia osalle henkilökuntaa.

        Vastaava jos yrityksessä jossa on sekä vapaa-ehtoisia että palkattuja työntekijöitä kerrottaisiin että meillä ei makseta palkkoja, koska OSA työntekijöistä on vapaa-ehtoisia.

        On muutenkin erikoista että YLE haluaa salailla koulutustensa olemassaoloa. Eihän kyse ole ollut vaatimuksesta jakaa yksityiskohtaisia koulutussisältöjä, vaan puheena on ollut mitä aiheita koulutukset yleisellä tasolla ovat käsitelleet.

        Eikö heidän pitäisi olla ylpeitä koulutuksistaan joita he työntekijöilleen tarjoavat/vaativat? Kuin rakennusyritys joka yrittäisi viimeiseen asti kieltää ja peitellä että he vaativat henkilöstöltään esim. työturvallisuuskoulutusten läpikäymisen kuin se olisi joku häpeän paikka.

    2. Tuttavalleni asia muotoiltiin siten, että ”olisi tehtävä johtopäätöksiä” jos ei osallistu.
      Yle on ollut viimeiset 80v. painostuskeinoja käyttävien ääriainesten hallussa, kovin harva siellä uskaltaa ääneen sanoa vääriä mielipiteitä syrjimisen kohteeksi joutumisen pelossa.
      Työsuojeluvaltuutetut ovat samaa sakkia, joten…

  7. Lähinnä minua kiinnostaa, että miten DEI-kouluttajaksi pätevöidytään, vai onko kyseessä ihan uskomushoitoihin verrattavaa huuhaata?

  8. Ehdottaisin variaatiota kolmosesta, jossa tunnistetaan johtamisen monitasoisuus isossa organisaatiossa. Kuten juuri Neuvottelijan avaamassa Threads-langassa summasin, some- ja mediajulkisuudessa on käsitelty eri tasoisia asioita, liittyen a) yksittäisten tiimien omien työyhteisöjen työhön ja henkilöstön tiedonjako- ja koulutustilaisuuksiin b) yksittäisten osastojen toimintaan strategian toimenpanossa c) henkilöstöosaston tarjoamiin laajempiin monimuotoisuuskoulutuksiin, sekä d) sisältöjen/tarjonnan asiakaslähtöiseen ohjaamiseen (”tarjontaspeksit”) ja e) yleisesti ottaen ollut huolta siitä vaikutetaanko ulkoa journalismiin. Ihan valideja keskustelun tasoja ja aiheita kaikki, mutta onnettomasti ”Yle” esiintyy näissä jutuissa jonkinlaisena monoliittina, ilman sitä kontekstointia että puhutaanko nyt yksittäisen tuottajan tiimistä vai jonkun johtajan toimeksiantamasta työstä.

    On ihan mahdollista, että esim. johtajien haastattelutilanteissa on tehty puolin ja toisin virheellisiä oletuksia siitä mistä kokonaisuudesta justiinsa tässä nyt annetaan lausuntoa ja mistä taas ei. Summaten: Yle on aika iso kokonaisuus kenenkään yhden ihmisen ad hoc lausua mitään. Siksi vuosikertomukset ja yhtiöviestinnän verkkojutut on hyviä tietolähteitä yhtiön toimintaa kokonaisuudessaan arvioitaessa.

    1. Myös mä pelkään, että kyseessä on kolmonen.

      Yle on ilman muuta valtava talo – mutta siitä huolimatta johdon pitäisi tietää mitä talossa tapahtuu.

      Ja jos johto on vahingossa antanut väärää tietoa medialle ja kuulee myöhemmin talon sisältä oikean tiedon, silloin väärä tieto pitää korjata. On ihan OK soittaa haastattelijalle ja kertoa, että ”olin käsittänyt väärin: osa koulutuksista onkin ollut pakollisia, osa on vaikuttanut journalismiin ja toimittajille onkin maksettu palkkioita oikeanlaisista haastateltavista”.

      Lukijoilla ja veronmaksajilla on oikeus saada tietää asioiden oikea laita suoraan johdolta.

  9. Ylen toiminnan tulisi olla avointa veronmaksajille, jotka tuota lystiä kustantavat. Eli kaikki sisältöön ja rahankäyttöön liittyvät tiedot(teet), kirjanpito ja sisäinen viestintä tulisi olla julkista. Kummallista, että laillisesti pystytään pimittämään tietoa, jonka pitäisi olla kaikkien saatavilla.

    1. Myös mä olen avoimuuden kannalla. Paljon spekulointia jäisi pois, jos Yle avaisi budjettinsa tarkasti, eikä vain ylätasolla.

      1. Kuulin pari vuotta sitten ex-yleläiseltä, että ylessä oli aiemmin yritetty tehdä perinpohjaisempi selvitys mihin puoli miljardia veroeuroa vuodessa palaa. Jostain syystä ko. selvitys haudattiin kaikessa hiljaisuudessa ennen sen valmistumista. Oli tarina totta tai ei, näen todella ongelmalliseksi sen, että yleishyödyllinen organisaatio pimittää tarkemmat tiedot vuosittain käyttämästään valtavasta verosummasta.

        Ps. Noin maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo em. vuosittainen 500 000 000+ euron budjetti tuntuu mielettömältä kun katsoo millaista tuotantoa yle suoltaa kanavistaan ulos.

  10. En päästänyt läpi JH:n kommenttia, jossa puhuttiin vihasta kaikkia ”toimittelijoita” kohtaan.

    Tämä blogi ei ole mikään vihan kanavointifoorumi, eikä toimittajien ammattinimikettä tarvitse vääristellä mihinkään suuntaan. Suomessa on paljon loistavia toimittajia.

    Kaiken lisäksi tekstini käsitteli Ylen hallintoa ja käytänteitä, ei toimittajia.

  11. Kiitos Kattis selonteosta!

    Yle on epäonnistunut viestinnästä. Yhtiö voisi olla paljon avoimempi. Sen sijaan ainakin minulle on muodostunut kuva omahyväisestä järjestöstä, joka ei kestä mitään kritiikkiä. Harmillista, kun Ylen pitää olla koko kansakunnan muisti, hermot, korvat ja silmät.

    Sen lisäksi keskustelu Ylestä on ollut Twitterissä polarisoitunut ja ajoittain ihan luokaton. On vain haluttu puhua omilleen: ”katsokaa, minä vaadin Ylen rahoituksen leikkaamista”, ”katsokaa, minä puolustan Yleä ja siten tiettyjä aatteita”.

  12. Hämmentävää on se, että Yle ei varsinaisesti vastaa millään tavoin, asiallisesti heihin kohdistuneisiin väittämiin — tai sitten ei vain ole mitään kuinka vastata.
    Mutta Ylellä hyökkäys on paras puolustus. Jokaisen uutislähetyksen alla tulee markkinointi spotti ”Suomalaisilla on maailman luotettavin uutis -media”

  13. Olen lukenut mm. Ukkolan ja Libison kommentointia ja jos se mitä he ovat kertoneet ja mitä Kortesuo täällä on kirjoittanut on totta, niin jossain YLE:llä on vakavasti vialla. Ihmisten tulisi pystyä luottaa toimittajien tekemiin ohjelmiin, oli ne sitten kirjoituksia tai vaikkapa TV:n ajankohtalähetyksiä. Mikäli heidän sisältöä aletaan ohjaamaan tiettyyn suuntaan ohjelman tuottajien tai eri johtajien toimesta, niin kyse ei ole enää journalismista vaan eräänlaisesta myyntipuheesta … ”osta meiltä hyvä ja halpa auto, vähän ajettu”. Veronmaksajien rahoilla ylläpidettävää YLE -mediaa on voitava valvoa rahankäytössä. Tietenkään YLE -media ei saa olla vihan apuvälineenä erilaisia ihmisryhmiä kohtaan, mutta YLE- mediaa ei myöskään pidä käyttää vähemmistön lyömäaseena valtaväestöä kohtaan. Totuus on tärkein, ehkä ainoa, kriteeri, jota jokaisen median tulee noudattaa.

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.