Tämä saattaa olla EOT-blogin toinen sisustuspostaus kymmenen vuoden aikana. Aion nimittäin kertoa, miten olemme sisustaneet kotimme jouluksi.
Kuulin, että jotkut stressaavat joulusta. Minä en stressaa, koska olen panostanut aistikkaaseen sisustukseen jo useamman vuoden ajan.
Ensimmäisestä kuvasta näet keittiömme sivupöydän maalaisromanttisen asetelman. Olen koostanut sen ekologisista aineksista kuten pahvista, paperista, koirankarvoista ja pölystä.
Toinen kuva esittelee kylpyhuoneemme valaistusjärjestelmän. Meillä nimittäin kylpyhuoneen vanhat loisteputkilamput sanoivat itsensä irti kesällä. Ei auttanut polttimoiden vaihto eikä muuntajien vaihto. Lamput eivät suostu toimimaan.
Niinpä kylpyhuoneessamme on liiketunnistimella toimiva työmaavalaisin. En edes tiedä, kuka sen on sinne tuonut. Ei kuulemma siippani ainakaan.
Joka tapauksessa emme enää peseydy pimeässä, vaan meillä on lamppu. Jos pysähdyn ajatuksissani seisomaan suihkuun, valo sammuu. Joudun tekemään smuutheja däänsmuuveja, jotta valo syttyy jälleen ja näen pestä itseni.
PS. Punaiset kaakelit ovat edellisen asukkaan valitsemat. Meillä on sentään joku tyylitaju. Kuten liiketunnistimella toimiva työmaavalaisin.
Kolmas otos kuvaa kauniisti takan ja sohvan välistä koloa. Siihen on parkkeerattu ripustettavia tauluja jo kolmen vuoden ajan. Tai ehkä neljän.
Pahoittelen rakeista kuvaa, mutta en ylettänyt valokatkaisijaan, koska sen edessä oli kasa halkoja, kirjoja ja koiria.
Neljäs kuva esittelee alakertamme woman caven eli oman viikinkihuoneeni. Syömme usein jouluista iltapalaa viikinkihuoneessa – jos mahdumme sekaan.
Tällä hetkellä pöydän päällä on keskeneräinen lautanauhaviritys, silitettäviä lautasliinoja ja sekalainen kokoelma saviastioita. Osa on todennäköisesti likaisia.
Taustalla näkyy kasa sekalaisia laatikoita. Niissä on lisää keskiaikakamaa. Ehkä. En ole ihan varma. Niissä saattaa olla myös sukumme jo ammoin kadonnut isotäti.
Ajattelin kirjoittaa seuraavaksi sisustuskirjan. Kuka haluaa ostaa?