Jos toimittaja soittaa ja kysyy näkemystäni viestinnästä, osaan antaa napakoita ja siteerattavia vastauksia saman tien. Yleensä käytän paljon kielikuvia – ne ovat suosikkejani retorisista tehokeinoista.
Olkaa somessa sellaisia kuin olisitte ensimmäisillä treffeillä (Kauppalehti).
Kun kaksi yritystiliä kehuu toisiaan, tulee samanlainen olo kuin jos kummitätini ja -setäni vaihtaisivat kielisuudelmia sukujuhlissa (Marmai).
Metaforat ja kiteytykset kuuluvat ammattiini. Omasta alasta on oltava napakka näkemys, ja se pitää pystyä viestimään toimittajalle. Kun höystän näkemyksen vertauksella, toimittajan on kätevä poimia se sitaatiksi.
Mutta mitä tapahtuu, kun toimittaja soittaa ja kysyy harrastuksestani?
Tykkään kontaktilajeista. Tämä on ihan älyttömän kivaa ja meillä on hyvä porukka (Yrittäjäuutiset).
Jösses. Olen viestinnän ammattilainen, ja tämänkö sain suustani ulos? En osannut antaa toimittajaraukalle kunnon kiteytyksiä, vaan käytin tylsiä adjektiiveja ja mitäänsanomatonta kieltä.
Suutarin lapset kulkevat paljain jaloin, ja minun harrastuskommenttini ovat täynnä ympäripyöreitä latteuksia.
Kyllä se siitä! Huomenna paistaa taas aurinko!
Totta! Kyllä tämä tästä, sanoi viikinkimiekkailija.
Minä jo pelkäsin, että olisit sanonut jotain sellaista kuin että nykyään partio on paljon muutakin kuin solmujen tekoa ja mummojen auttamista kadun yli…
Uaaah, se vasta olisi ollut klisee.
Mua jäi tämä asia joskus kaihertamaan (ei nyt mitenkään aktiivisesti, mutta kuitenkin). Nyt katselin oman harrastukseni väsyttämänä EOT:n vanhoja kirjoituksia josko olen missannut jotain.
Tupsahti mieleen tämmöinen ajatus: Mitä jos olisit käyttänyt huikean kuvailevaa kieltä. ”Viikinkimiekkojen kalske herättää minussa esi-isien vaistot ja joukkomme yhteinen palo historian siipien katveeseen yhdistää meitä kuin hevosen lujat valjasremmit”. Olisiko siitä välittynyt – siis OIKEASTI välittynyt – se palo ja into miten suhtaudut siihen harrastukseen. Vai olisiko liiallinen maalailu näyttänyt savuverholta sille, että ”ei me oikein itsekään tiedetä onko tää juuri mitään”.
”Tämä on ihan älyttömän kivaa ja meillä on hyvä porukka”. Konstailematon vastaus ilman mitään koukeroita voi joskus olla juuri se oikea.
Hahaa, tuollainen överiys olisi kyllä ollut melkoinen floppi.
Mutta omaa itseäni olisi ollut sanoa asia ronskin minitarinan avulla: ”Mikään ei ole kivempaa kuin kaverin hakkaaminen miekalla” tai ”Miekka kädessä baarista saa nopeammin juotavaa”.
Juu. Ymmärrän kyllä ajatuksesi. Olen silti sitä mieltä, että jos joskus sinun oli hyvä kuulostaa siltä, ettet puuhaa kielen kanssa työksesi, niin se oli tässä. 🙂