Tampereen pakohuoneita laidasta laitaan

Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.

* * *

37) The Prison, Wayout, Tampere

• Tarina: Sinut on vangittu syyttömänä vankilaan. Pääsetkö pakoon?
• Milloin: Maaliskuussa 2018.
• Ryhmä: Neljä aikuista: vakiotiimimme Tre-Hml.
• Tulos: Aaargh, kärähdimme.
• Käytetyt vinkit: Ehkä noin sata.
• Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: firman vaikein huone, mutta ei varsinaista luokittelua.
• Hinta: 100 euroa neljältä hengeltä, mutta me saimme huoneen 70 eurolla.
• Pulmien arvosana: 8,5.
• Huoneen visuaalisuuden arvosana: 8,5.
• Tarinan arvosana: 8-.
• Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 8+.
• Perustelut: Kaipaisin Wayoutin saitille mahdollisuutta linkata suoraan tiettyyn huoneeseen. Lisäksi sivuille olisi hyvä saada huoneiden vaikeusasteet ja ennätysajat. Mutta mennäänpä asiaan eli varsinaiseen huonearvosteluun: Wayout oli lähtenyt rakentamaan yleisön pyynnöstä vaikeampaa huonetta. En ole aivan varma onnistumisesta, koska vaikeus oli syntynyt pikemminkin pulmien määrällä ja pituudella kuin pulmien haastavuudella. Osa pulmista oli varsin moniosaisia: sen jälkeen kun keksi ratkaisumetodin, pulma ei koostunut kolmesta vaan neljästä tai jopa kuudesta osasta, joita vain toistettiin. (En halua spoilata, joten kerron rinnakkaisesimerkin: kun olet keksinyt, että omenat ja päärynät pitää laskea yhteen, joudut tekemään saman viidesti, et vain kolmesti.) Pulmien pituus söi aikaa, mutta ei enää vaatinut aivoja. Huone oli moniosainen, kuten pitääkin. Eräs oleellinen vihje vaati sitä, että pelaaja on katsonut vankilasarjoja televisiosta. Me emme olleet, joten äänivihje meni täysin ohi – ja itse asiassa antoi meille päinvastaisen tulkinnan. Pelissä oli yksi arpapolku. (Arpapolku on oma termini sille, kun pulman voi ratkaista kahta kautta: nopeampaa ja pitempää. Arpapolun huono puoli on se, että kun ryhmä oikaisee tietämättään, siltä jää käyttämättä vihjeitä, joille ei enää löydy sijoituspaikkaa, koska pulma on jo ratkaistu toista kautta. Ylimääräisistä vihjeistä syntyy siis red herring -hämäys.) Vankilapako teemana on hitusen kulunut, mutta kuitenkin toimiva. Siitä tykkäsin, että huone alkoi joukkueen jakamisella selleihin, ja poispääsyyn vaadittiin yhteistyötä. Tätä selli-ideaa on toki käytetty muuallakin, mutta se on silti hauska tapa aloittaa. Pidin myös siitä, että mukana oli myös perinteisiä mekaanisia pulmia, ei vain lukkoja tai gadgeteja. Eräs pulma oli rakennettu sillä oletuksella, että pelaaja ei muista tiettyä numerosarjaa, jolloin hän liikuttaa tietyt esineet numerosarjan luokse. Me taas muistimme numerosarjan ulkoa, joten yritimme ratkoa pulmaa väärässä paikassa, jossa sen ei kuulunutkaan onnistua. Pieni pulma oli sekin, kun erääseen laitteeseen piti syöttää koodi, joka oli niin epätyypillinen, ettei se kerta kaikkiaan tuntunut oikealta. Tunne oli sama, kuin yrittäisi numerokoodia avainlukkoon: ”Eihän tämä ole mahdollista!” Eräässä pulmassa taas keksimme kyllä pulman ratkaisun, mutta se ei silti ollut kovin perusteltu tai looginen. Täytyy tunnustaa, että kokonaisuudessa jäimme hieman tuskastuneiksi. Pari red herringiä, yksi arpapolku ja muutama tavallista pitempi pulma söivät motivaatiota. (Yritin pisteyttää huoneen neutraalisti harmistani huolimatta.) Annoimme kyllä palautetta huoneen jälkeen muutamasta red herringistä, ja pelin vetäjä lupasi viedä viestiä eteenpäin. Wayoutin henkilökunta on aina yhtä mukavaa. Suuret kiitokset vielä alehinnasta! Suosittelen peliä kuuden hengen tiimeille tai isommillekin sakeille, sillä tekemistä on paljon.

X) The Prison Island, Tampere

• Tarina: Ei tarinaa, vaan sarja pikkuhuoneita, joissa voi käydä vapaasti
• Milloin: Maaliskuussa 2018.
• Ryhmä: Neljä aikuista: vakiotiimimme Tre-Hml.
• Tulos: Lasketaan pisteinä, ei aikana. Saimme 460 pistettä tunnissa. Ei aavistustakaan, onko se hyvä vai huono tulos.
• Käytetyt vinkit: Prison Islandissa ei käytetä vinkkejä.
• Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: Jokainen pikkuhuone luokiteltu erikseen.
• Hinta: Yksi tunti on 18 e / hlö. Pikkuhuoneita saa käydä niin paljon kuin ehtii.
• Arvosanoja ei voi antaa, koska jokainen huone on erilainen. En myöskään laske tätä varsinaiseksi pakohuoneeksi, joten en numeroi arvosteluani lainkaan.
• Arvostelu: Sekavaa ja itseään toistavaa. Huoneissa juoksi monta ryhmää samaan aikaan, eivätkä avainkortit aina toimineet. Välillä me menimme vahingossa huoneeseen, jossa oli toinen ryhmä, ja välillä taas meidät keskeytettiin. Huoneiden välillä ei ollut äänieristystä, joten toisten ryhmien huudot ja kolinat häiritsivät omaa kommunikointiamme. Lisäksi kun viereisestä huoneesta kuului Game over, luulimme ensin, että se oli tarkoitettu meille. Huoneiden ajan päättyminen oli epäloogista: välillä tuli äänimerkki, välillä varoitusvalo, välillä vilkkusignaali ja välillä vain ovi avautui, ja huoneeseen astui toinen ryhmä. Joidenkin huoneiden logiikka ei auennut meille ollenkaan, eikä henkilökuntakaan suostunut kertomaan mitään jälkikäteen. Asiakas siis maksaa siitä, ettei hän saa käyttöohjeita, vaan ne pitää itse arvata (ei siis päätellä, mikä olisi loogisempaa). Huoneissa oli merkitty alaraja, montako pelaajaa tarvitaan vähintään, mutta ylärajaa ei ollut sanottu. Tämän vuoksi tuntui turhalta mennä nelihenkisellä tiimillä huoneeseen, jossa oli vain kolme painettavaa nappia tai kolme heitettävää palloa. Huoneissa oli välillä älypulmia, välillä liikuntaa, ja välillä vaadittiin urheilutietoutta, jotta huoneen pystyi ylipäätään ratkaisemaan. Toki Prison Islandin hinta oli halpa, joten suosittelen sitä koululaisryhmille, joissa muksut jaksavat poukkoilla huoneista toiseen ja painella nappeja päämäärättömästi. En suosittele missään nimessä ihmisille, jotka haluavat keskittyä tai jotka etsivät älypelejä.

38) Marien muotokuvat, Elämysteeri, Tampere

• Tarina: On vuosi 1887. Taidemaalari Marie on löytynyt kotoaan kuolleena. Hän on ilmeisesti tehnyt itsemurhan – vai ovatko henget suuttuneet hänelle?
• Milloin: Maaliskuussa 2018.
• Ryhmä: Neljä aikuista: vakiotiimimme Tre-Hml.
• Tulos: 59 minuuttia, joten täpäräksi meni.
• Käytetyt vinkit: Kolme.
• Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: Ei luokittelua. Huone on vaikeana pidetty. Oma arviomme 4/5 tai jopa 5/5.
• Hinta: 100 euroa neljältä hengeltä, mutta me saimme huoneen ilmaiseksi kokeiluun.
• Pulmien arvosana: 10-.
• Huoneen visuaalisuuden arvosana: 9,5.
• Tarinan arvosana: 10-.
• Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 8+.
• Perustelut: Nettisivujen ajanvaraus on hieman kankea, ja yritykseltä puuttuvat vielä selfieseinät ja omat Tripadvisor-saitit. Mutta siinäpä sitten moitittavat asiat olivatkin. Kyseessä on siis uusi yritys, jonka on perustanut pakohuoneista innostunut pariskunta. Huoneen sisustus oli onnistunut viimeisen päälle. Siellä ei ollut Ikea-kalusteita eikä rihkamaa. Veikkaan, että vinkkien pyytämistekniikka on ainutlaatuinen Suomessa: se sopi täydellisesti tarinaan ja oli kokonaan uudenlainen idea. Huoneen tarina oli rakennettu nokkelasti, ja se paljastui vähä vähältä huonetta pelatessa. Huoneen vaikeus syntyi vaikeista pulmista, ei niiden pituudesta, penkomisesta tai pulmien määrästä. Tehtävissä oli paljon gadgeteja ja vain sen verran lukkoja kuin tarvittiin. Mukana oli myös hauska mekaaninen pulma, joka vaati ajattelua sen klassisen laatikon ulkopuolelta. Tämä huone kipusi saman tien omaksi suosikkihuoneekseni, jos mukaan lasketaan kaikki käymäni ei-kauhuhuoneet. Kaiken lisäksi Elämysteerellä on lisäpalveluita. Jos olet itse jo pelannut huoneen, voit mennä sivuhuoneeseen sohvalle katsomaan ja nauramaan, kuinka kaverisi ratkovat samaa huonetta. Tämä on toki mahdollisuus myös yrityksille: työnohjaaja voi seurata tiimin suoriutumista ja antaa tämän jälkeen palautetta rooleista ja aktiivisuudesta. (Olin kirjoittanut tämän seuraamisidean pakohuonekirjaani, mutta nämä elämysteeripenteleet ehtivät keksiä ja toteuttaa saman idean, ennen kuin kirjani on edes ulkona.) Elämysteeri nostaa suomalaisten pakohuoneyritysten rimaa entistä korkeammalle: tuoreiden yrittäjien tuotos menee kerrasta huipputasolle. Suosittelen vilpittömästi!

* * *

PS. Toukokuussa 2018 ilmestyy pakohuonekirja, ja se löytyy Kariston verkkokaupasta.