No nyt löytyi ala, jossa on kilpailun varaa: löytötavarapalvelu. (Lämmin kiitos juttuvihjeestä lukijalleni!)
Suomen suurimman löytötavarayrityksen nettisivut näyttävät tältä:
Sivulla on siis toissavuoden juhlalogoja, päiväämättömiä uutisia ja 1990-luvun designia.
Jotenkin herttainen on heidän käsityksensä nykyajasta:
Heillä on ”atk-rekisteri” ja ”faxi”. Sosiaalista mediaa tai älypuhelinsovellusta ei ole, mutta nehän ovat pelkkää nykyajan hömpsötystä.
Eikä tässä vielä kaikki. Jos haluat tietää, onko rojujasi löytynyt, joudut tekemään ”internet-tiedustelun”. Se maksaa viisi euroa, ja seuranta kestää kolme viikkoa.
Tarjolla on siis loistava bisnesidea. Perusta kilpaileva yritys:
- Kuvaa löytötavarat ja kirjaa ne pilveen, josta asiakas voi itse hakea rojujaan älypuhelinsovelluksella. Hakuja voi tehdä vain tarpeeksi tarkoilla spekseillä: pitää mainita tavaran nimi, väri ja löytöpaikka, ettei sovelluksesta tule shoppailupaikkaa. Haun hinta olisi alle euron.
- Sovelluksessa on suora mahdollisuus ostoon. Asiakas voi tilata viulukotelolleen kotiinkuljetuksen. Lisäksi asiakas voi tehdä lisämaksusta tsekkipyynnön: ”onko viulukotelon keskimmäinen sarana kirkasta metallia?”
- Sovellusta käyttävät asiakkaat on tietenkin tunnistettu.
- Yrityksen somepalveluissa jaetaan onnistumistarinoita: ”Pikku-Ville sai viulukotelonsa takaisin ja pääsi musiikkiopistoon.”
Toki nämä ajatukset ovat tarjolla myös Suomen Löytötavarapalvelulle. Saa hyödyntää. Suosittelen ostamaan konseptoinnin joltakulta sähköiseen kaupankäyntiin erikoistuneelta konsultilta, joka osaa viedä asian paljon pitemmälle kuin minä.
Alaa on joka tapauksessa pakko uudistaa. Jos sitä ei tee nykyinen toimija, sen tekevät muut.
”Alaa on joka tapauksessa pakko uudistaa.”
Ei. Tuo on konsulenttihuuhaata. Ei ole mitään pakkoa tehdä yhtään mitään. Ei ole kansan syvien rivien huutoa paremmasta. Ei ole valtavaa kasvua tavaroiden hukkaamisessa. Asiat ovat alalla hukkaajien kannalta ihan ok. Tuokin firma palvelee lähinnä yrityksiä, huolehtimalla löydettyjen tavaroiden lainmukaisesta käsittelystä.
Sitäpaitsi on junttimaista ottaa yksittäinen yritys tuolla tavalla käsittelyyn.
Kiitos kommentistasi ja tervetuloa EOT-blogiin!
Omasta mielestäni olisi ollut ”junttimaista” jättää tämä ilmiö ottamatta esille. EOT-blogi tarkastelee viestintää, bisnestä ja markkinointia, ja Suomen Löytötavarapalveluiden keissi edustaa niitä kaikkia. Tämähän on loistava mahdollisuus uudistaa kyseistä toimialaa.
Oletan rohkeasti, että et itse ole kovin bisnesorientoitunut. Päättelen tämän siitä, koska toteat ”Asiat ovat alalla hukkaajien kannalta ihan ok.”
Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, että asiakaskokemuksena ”ihan ok” ennustaa lähinnä kuolemaa. Ei tarvita kuin nokkela yrittäjä, joka tulee alalle ja parantaa asiakaskokemuksen.
Ilman muuta Suomen Löytötavarapalveluiden asiakkaina ovat liikennelaitokset ja hotellit. Nämä tahot ovat usein äärimmäisen kiinnostuneita kehittämään omaa asiakaskokemustaan – joka jatkuu löytötavaroissa.
Jos lähtisin uutena yrittäjänä alalle, myisin palveluni nimenomaan hotelleille: ”Me huolehdimme asiakkaistasi niin kuin itsekin huolehdit heistä”.
Löytötavaratoimistoa valitettavasti ei noin vaan perusteta. Se on luvanvaraista toimintaa.
Mutta on tuo söpöä, kun joka otsikon perässä lukee ”lue lisää”. Eihän kukaan netissä muuten tajuaisi, että otsikkoja voisi klikata.
Mutta muuten olen sitä mieltä, että ei ole lainkaan junttimaista ottaa asia esiin. Löytötavaratoimistot toimivat julkisen vallan ja bisneksen välimaastossa ja niihin on hyvä kiinnittää huomiota.
Kiitos Juha, osasit perustella postaukseni paremmin kuin minä itse.
Juu, ilman muuta ala vaatii luvan – kuten esimerkiksi taksinkin ajo. Sellaisen voi silti hankkia, enkä usko, että alalle olisi kovin vaikea päästä. (Itse asiassa Suomen Löytötavarapalvelu etsii alleen frankkariyrittäjiä, joten alalle on ilmeisesti kysyntää.)
Muutama kuu sitten satuin olemaan ko yrityksen asiakkaana ja voin sanoa että kyllä sen toiminnasta parantamisen varaa löytyy ilmankin näitä kaikkia ehdotuksia. Sain vastauksen mun internet-tiedusteluun 18 päivää kuluttua, kun viimeisetkin toiveet alkoivat haihtua, joskin reppuni oli jo toimitettu heille (heidän omien sanojen mukaan) päivää ennen mun tiedustelua! No joka tapauksessa olin kiitollinen heille, sain kuin sainkin rakas reppuni takaisin! Parempi jotain kuin ei mitään 🙂
Kiitos kokemuksen jakamisesta! Kertomuksesi osoittaa, että alalla olisi tilaa.
Hyvä että otit esille. Työskentelen asiakaspalvelijana kohtuullisen isossa firmassa ja joudun lähes joka päivä tekemisiin hukattujen vehkeiden kanssa. Valitettavasti firmani on tehnyt sopimuksen erään löytötavaroista huolehtivan firman kanssa.
Hauskaa on että ennen firmamme sai todella paljon kiitosta toimivasta löytötavaroiden toimittamisesta – tavaroita toimitettiin jopa toiselle paikkakunnalle asiakkaalle. Nykyisellään vahditaan että työntekijät noudattavat löytötavaraohjetta eikä palautuksia tehdä itsenäisesti. Löytötavaroista huolehtiva firma toimii todella hitaasti, rikkoo hinnoittelullaan lakia ja tavaroita hukanneet asiakkaat ovat hädissään kun eivät saa tietoa.
Asiasta hyötyy löytötavaroista vastaava firma ja kärsii oma firmani, asiakkaat ja totta kai myös löytötavaroista vastaava firma.
Teemu, tismalleen. Luulen että moni yrittäjä tekisi mieluummin töitä fiksun löytötavarayrityksen kanssa kuin huonosti toimivan.