Tätä pitää vähän jumpata.
Kipu kasvattaa.
Elämä on.
Haudassa vasta levätään.
Pojat on poikia.
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Tällaisten lausahdusten voima on sama, kuin jos siteeraisi Raamattua. Ne ovat niin yleisiä totuuksia – ja joitain niistä viljelen itsekin – että kukaan ei aseta väittämiä kyseenalaiseksi.
Niissä on kuitenkin kaksi ongelmaa:
a) Useimmissa näissä lauseissa suhtautuminen puheenaiheeseen on varsin ulkokohtainen ja epäempaattinen. On helppo sanoa, että ”elämä on”, kun on taskut täynnä tuohta.
b) Näitten väittämien avulla ei löydy ratkaisuja, koska ne tyytyvät toteamaan ja hyväksymään tilanteen – ja usein myös ironisoimaan sitä.
Kriisitilanteessa voi heittää itselleen tai toisille, että kipu kasvattaa tai haudassa levätään, ja samalla voi ulkoistaa itsensä tilanteesta. Näitten avulla ei kuitenkaan löydy aitoa ratkaisua.
Asiakaspalvelupäällikön on helppo sanoa tiimilleen, että näitä uusia puhelunuotituksia nyt sitten jumpataan, kun itse ei tarvitse jumpata. Villien poikien vanhemmat toteavat, että pojat on poikia, ja sillä tavalla he välttyvät pohtimasta oman toimintansa merkitystä lasten käytökseen.
Tällaisia kun pulauttelee suustaan, niin on kuin lakia lainaisi.
Tarinan opetus: Kun olet päästämässä tällaisen suustasi, mieti toisenkin kerran.
Itse ärsyynnyn seuraavista lausahduksista, joilla estetään keskustelu/parannusehdotukset:- Näillä mennään- Ei se jauhamalla parane
Kiitos täydennyksestä! Nuo fraasit ovat juuri sellaisia, joita tarkoitin. Ne ovat oikeita keskusteluntappajia.Tietenkään palaverissa ei voi märehtiä asioita loputtomiin, mutta jotain keskustelua pitäisi syntyä, jotta saadaan uusia ideoita ja näkökulmia. Muussa tapauksessa äänekkäin – ja fraasikkain – jyrää.Olen muuten kuullut näitä lausahduksia lähinnä miesten suusta. Onko tuttava- ja työpiirini suppea, vai onko tämä muittenkin havainto?
Taidanpa olla niitä harvoja, jotka, vaikka viljelevät taajaan tiettyjä mietelmiä, mietin mitä sillä haluan sanoa, enkä vain töräytä sitä ilmoille, kun en sopivampaakaan keksi.Toisaalta, inhoan syvästi näitä jotka ottavat omakseen tv:stä tuttuja sloganeita tai muita ja sitten kyllästymiseen asti hokevat niitä ja odottavat vielä että yleisö jaksaa nauraa niille kerran toisensa jälkeen..Näin se homma etenee.. Aaargghhh!!
Kiitos kommentista! Se on aina hyvä juttu, jos ihminen miettii, mitä jollain ilmaisulla haluaa sanoa.Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kuluneet sloganit ovat kamalia. Ne ovat pahempia kuin puuterinväriset alushousut.