Tartuin uudenvuodenaattona hetken yllytyksestä vegaanihaasteeseen.
@katleena joko sinut on haastettu? Jos ei niin nyt on: ota vastaan #vegaanihaaste ja kokeile veganismia tammikuun ajan?
— Suvi Auvinen (@suviauvi) 30. joulukuuta 2015
Kysyin pari tarkentavaa kysymystä ja lähdin mukaan.
Sen verran olen saanut haasteeseen liittyviä kysymyksiä, että kokosin oman UKK-listani tähän postaukseen:
1. Onko vegaaniruoka pahaa?
Mistä tahansa ruoka-aineesta saa sekä hyvää että pahaa ruokaa. Riippuu kokista ja mausteista.
Jokainen meistä on syönyt joskus kuivaa ja mautonta pihviä, ja kyllä sellaista tofustakin saa. Itse olen ollut tosi tyytyväinen kokkausteni makuun, joskaan en ulkonäköön. Visuaalis-gastronominen osaamiseni on sitä tasoa, että mössöilläni ei perusteta Michelin-ravintolaa.
2. Onko se kallista?
Ainakin Hämeenlinnassa tofun kilohinta liikkuu samoissa lukemissa kuin jauhelihan ja naudanpaistin. Tofu on kalliimpaa kuin makkara ja halvempaa kuin pihviliha.
Kasvikset ja hedelmät taas ovat yleensä ottaen halpoja, varsinkin jos ostaa satokalenterin mukaan. Toki jos välttämättä haluaa hankkia joulukuussa tuoreita mansikoita, se näkyy kyllä ruokalaskussa.
Maitotaloustuotteiden korvikkeet ovat ilmeisesti halventuneet vuosien varrella. Ainakin Rainbow’lta saa jo soijamaitoa ja kauramaitoa kohtuulliseen hintaan.
3. Onko ollut rankkaa?
En ole mitenkään erityisesti lihasta riippuvainen. Oleellisempaa on, että syömäni ruoka on hyvää. Tilanne on vähän sama kuin jos vaihtaisin hyvän karkin toiseen hyvään karkkiin. En koe luopuneeni mistään, koska tilalle on tullut toisenlaista herkkua.
4. Laihtuuko siinä väkisinkin?
Tuskinpa laihdun. Vegaanihan voi kiskoa täysin palkein vaikkapa sipsejä, ranskalaisia, alkoholia, nachoja, oliiveja, avokadoja, kookosöljyä, pähkinöitä ja sokeria. Jos söisin kaikkia noita, asiakkaat joutuisivat helmikuussa rahtaamaan minut auditorioon kottikärryillä.
5. Mitä hyviä vegaaniherkkuja muka on?
Itse asiassa jokainen meistä tykkää vähintään jostain vegaaniruoasta. Moni suomalainen syö uusia perunoita ja tilliä, ranskalaisia ja ketsuppia, nachoja ja tomaattisalsaa, tortilloita ja guacamolea, kaurapuuroa ja hilloa, olutta ja sipsejä, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. (Eikä saa unohtaa samppanjaa ja mansikoita.)
Harvalla meillä on joka ikisellä aterialla lihaa tai kalaa.
Lisäksi kaikelle maitopohjaiselle on olemassa tosi hyvät vegaaniset korvikkeet. On tarjolla vanukkaita, levitteitä, jugurtinkorvikkeita, kermamaisia valmisteita ja vaikka mitä. Mitä isompi kauppa, sitä paremmat valikoimat.
6. Miksi kokeilet vegaanihaastetta?
Syitä on kolme:
- Liika lihansyönti on ekologisesti kestämätöntä.
- Halusin kokeilla uusia makuja.
- Olen yllytyshullu.
7. Vaaditko vegaaniruokaa joka paikassa?
Lähdin haasteeseen sillä rajoituksella, että noudatan sitä kotona ja ravintolassa. Sen sijaan vieraisilla syön mitä tarjotaan tai tarvittaessa teen valintani huomaamattomasti.
Olimme kaverin häissä heti lauantaina 2.1., enkä kehdannut ilmoittaa morsiusparille kahden päivän varoajalla, että meikätyttö ryhtyi juuri vegaaniksi. Niinpä otin seisovasta pöydästä kala- ja kanaruokia, mutta lihan jätin väliin.
Jos jäisin vegaaniksi, noudattaisin samaa rajausta myös jatkossa. Partiolaisena minun olisi hieman kiusallista vaatia leirikokilta, että ”teet nyt siinä nuotiolla mulle oman vegaanipadan”.
8. Jäätkö vegaaniksi?
Tuskinpa jään. Tulen metsästäjäperheestä, jossa riista on osa perusruokavaliota. Käytän mielelläni myös kalaa ja vapaan kanan munia ruokapöydässä.
Jatkossa aion kuitenkin lisätä entisestään kasvisten pureskelua ja vähentää tehotuotetun lihan käyttöä.
Maitotuotteiden litkimistä jatkan kyllä helmikuussa, koska suomalaisella lehmällä on pihattonavetassa varsin hyvät oltavat. (Tosin soijamaito ja mantelimaito taitavat jäädä rooiboskuppiini ihan vain maun takia.)
* * *
Olen perjantaina Aamu-tv:ssä hieman kahdeksan jälkeen puhumassa vegaanihaasteesta – tietenkin maallikon näkökulmasta. Paikalla on myös veganismin asiantuntijoita, jotka osaavat kertoa tarkemmin ruokavalion sisällöstä.
(Edit 6.1.2015 klo 12.32: Lisätty kohta nro 7.)
Eivätkö kalan ja kanan liha ole lihaa (kohta 7, 2. kappale)?
Heh, odotinkin kuulevani tämän kommentin.
Ruoka-alalla monesti tehdään karkea jako ”lihaan”, ”kalaan” ja ”linturuokiin”. Esimerkiksi ravintoloissa kalaruoat on yleensä eritelty liharuoista. Lisäksi on olemassa kasvispainotteisia syöjiä, jotka eivät syö ”lihaa”, mutta syövät kanaa ja kalaa.
Sait silti varmasti kiinni tekstini pääajatuksesta?
Ihan loistava juttu, Katleena! Asun nykyään maatilalla, joten olen punninnut paljon näitä ruoka-asioita. Seuraan vierestä tuttujen lihankasvatusta ym.
Mielestäni todella usein tässä ekologia-/eettisyyshaasteissa ruoan suhteen keskitytään liikaa ruoka-aineisiin, eikä niinkään ruoan alkuperään. Ihmiset ovat vieraantuneet siitä, mistä ruoka tulee.
Vegaanittoman kuukauden jälkeen kannattaa kokeilla ekologista ja eettistä ruokavalintaa (tämä vaatii jonkin raflaavan nimen. Ekoeettinen? Etieko?) . Idea on, että kaikkea sellaista saa syödä, mistä tietää, miten se on kasvatettu, pyydetty tai hankittu.
Käypiä lihavalintoja olisi tällöin itse kasvatettu liha, riista, kaverin kasvattama liha, suoraan tiloilta ostettava liha jne.
Kalan kohdalla kotimaisesta järvestä kalastettu kala kävisi, meren kohdalla kalalajivalinta tulisi huomioida. Kasvatettu kala ei sopisi.
Ajatusta voi jatkaa aika pitkällekin ihan jo kasvispuolellekin: suosisi lähiruokaa, satokalenteria ja kotimaisuutta.
Minulla tämä on toiminut hyvin. Se on vähentänyt merkittävästi lihankulutustani, mutta edelleen saan syödä sen pihvin välillä. Lihansyöntini on harkitumpaa ja järkevämpää, mikä tietysti vähentää ympäriatörasitusta merkittävästi. Lisäksi olen vaihtanut pitkälti ulkomaisen soijan ja tofun kotimaiseen härkäpapuun ja papuihin yleensä.
Mutta se siitä, toivottavasti tämä höpinä antoi vähän näkökulmaa edes jollekulle. Suomalainen lihatuotanto kun kuitenkin on aika hyvissä oloissa vielä ja harrastajapuoli tässä asiassa on nousemassa koko ajan lisää taas.
Kiitos Karo! Mäkin kannatan riistan ja viljelemättömän kalan käyttöä sekä tilojen suoramyyntiä.
Erityisen paljon odotan nyhtökauraa. Sain maistaa sitä perjantaina Ylen studiossa, ja se oli törkeän hyvää. Se olisi ekologisempi valinta kuin ulkomailta tuodut soijavalmisteet.
Pitää nostaa kyllä hattua vegaani- haasteelle. Vaikkei vegaaniksi jääkkään niin kokeilemisesta on varmasti hyötyä. Oppii ymmärtämään vegaanien maailmaa paremmin, oppii uusia makuja, respetejä jne. Tulevaisuudessa on esim. paljon helpompi tehdä ruokaa vieraille, jotka sattuvat olemaan vegaaneja. Kokeilunhalu kunniaan! 🙂
Kiitokset! Mäkin uskon, että matkaan tarttuu paljon uusia reseptejä ja makutottumuksia.
Perjantainen aamu-tv:n juttu oli tosi mielenkiitoinen, kiitti!
Armi, kiitos kivasta palautteesta ja tervetuloa EOT-blogiin!
(Ja siltä varalta, että kiva kommenttisi oli pikemminkin mainos, jouduin valitettavasti editoimaan jättämäsi linkin pois. Yleensähän täällä kommentoidaan omalla nimellä, ei omalla tuotenimellä.)
Pitäisköhän ruveta vegaaniksi?
Jaa-a. Se on sinun valintasi.
Poistin kuitenkin kasinolinkin yhteystiedoistasi, koska olen varma, että pyrit laadukkaaseen keskusteluun etkä missään nimessä aikonut mainostaa kasinosivustoasi.
Olisiko seuraavaksi Paleoruokavalion testaus?
Paleo ei kiinnosta mua niin paljoa, koska sen ympäristövaikutukset ovat melkoiset. Yritän mieluummin elää ympäristöystävällisemmin ja pitää lihansyönnin niukempana. Ruisleivästäkään en luovu, koska rukiilla on paitsi hyvä maku, myös paljon positiivisia terveysvaikutuksia.