Vietän juuri tunnelmallista pilkunviilaushetkeä. Tulevan Pilkun paikka -kirjan hengessä päätin koota yhteen viisi tyypillisintä välimerkkimokaa. Jos olet pilkkusokea, ota opiksesi.
1) Ja-sanan pilkutus
Ja-sana tarvitsee edelleen joskus pilkun ja joskus ei. Jos ja-sanan erottamat lauseet ovat täysin erillisiä kokonaisuuksia, tarvitset väliin pilkun, tuon pienen pampulapään. Sen sijaan jos lauseilla on yksikin yhteinen tekijä, älä käytä pilkkua.
Ei siis näin:
Palomiehet ovat yleensä suloisia ja poliisit ovat usein ihania.
Vaan näin:
Palomiehet ovat yleensä suloisia, ja poliisit ovat usein ihania.
Tai näin:
Palomiehet ovat yleensä suloisia ja poliisit usein ihania.
2) Lauseen alun täsmennys
Suomen ja englannin pilkkusäännöt ovat toooodella erilaiset. Älä ota mallia however– tai on the other hand -rakenteista.
Ei siis näin:
Kuitenkin, palomiehet ovat heistä söpömpiä. Toisaalta, pidän myös armeijan kantahenkilökunnasta.
Vaan näin:
Kuitenkin palomiehet ovat heistä söpömpiä. Toisaalta pidän myös armeijan kantahenkilökunnasta.
3) Mutta-tarkennukset
Mutta-sana vaatii eteensä pilkun vain, jos se erottaa itsenäisiä lauseita.
Ei siis näin:
Haluan töihin sotilaskotiin, mutten vanhainkotiin. Sotilaskodissa on raskasta, mutta ihanaa.
Vaan näin:
Haluan töihin sotilaskotiin mutten vanhainkotiin. Sotilaskodissa on raskasta mutta ihanaa.
Tai näin:
Haluan töihin sotilaskotiin, mutta vanhainkoti on kamala paikka. Sotilaskodissa on raskasta, mutta kokemus on ihana.
4) Jos– ja kun-lauseet
Jos- ja kun-lauseet erotetaan pilkulla myös lopustaan.
Ei siis näin:
Kun tapaan poliisin menen veteläksi. Jos tunnet vapaita palomiehiä ilmoita siitä minulle.
Vaan näin:
Kun tapaan poliisin, menen veteläksi. Jos tunnet vapaita palomiehiä, ilmoita siitä minulle.
5) Allekkaisen luettelon pilkutus
Jos teet allekkaisen listan, rivien loppuun ei tule pilkkua. Sen sijaan jos lista muodostaa kokonaisen virkkeen, viimeisen kohdan perään tulee piste.
Ei siis näin:
Kiehtovimmat ammatit ovat
– poliisi,
– palomies,
– vääpeli.
Vaan näin:
Kiehtovimmat ammatit ovat
– poliisi
– palomies
– vääpeli.
Tunnen sekä poliiseja että palomiehiä, mutta eivät he söpöiltä vaikuta. Veikkaan, että pilkkuvirhekirjastasi tulee suosittu.
🙂 Kirjassa käytämme esimerkkeinä assistentteja ja toimitusjohtajia. Tavoitteena on kirjoittaa hauska kirja, koska kielioppi voi olla aika puuduttavaa.
Asiallinen lista. Etenkin tuota kakkoskohdan pilkutusta näkee viljalti hyvienkin kirjoittajien teksteissä.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin miettimään: Vanhan säännön mukaanhan mutta-sanan eteen tuli aina pilkku. Vaikka ohjeita on muutettu ja ”mutta” periaatteessa saa saman kohtelun kuin muutkin rinnastuskonjunktiot, vanhanmallinenkin pilkutus on tietääkseni yhä mahdollinen. Onko tuo kolmoskohta siis ihan väärinkään?
Kiitos kysymyksestä! Kielenhuollossa on monia mielipiteitä, eikä absoluuttista ”väärää” tai ”oikeaa” aina löydy. Joidenkin mielestä vanha pilkutus on yhä mahdollinen.
Itse suosittelen vahvasti, että mutta-sanan eteen ei laiteta pilkkua silloin, kun se erottaa vain irrallisen sanan. Pilkku ei tuo mitään lisäarvoa niin lyhyeen rakenteeseen, vaan se vain katkaisee ajatuksen.
Näinhän se on. Minäkin pääsen työni puolesta neuvomaan ihmisiä kielenhuoltoasioissa ja muistuttelen itseäni jatkuvasti – ja muitakin toisinaan – siitä, että virallisen kielenhuollon suositukset ja toisaalta omat mieltymykseni ja mielipiteeni ovat kaksi eri asiaa. Yleensä kerron kummatkin perusteluineen ja annan kysyjän itse päättää.
Valinnanvapaus tosin monesti vain hämmentää ihmistä entisestään. Moni haluaa suoraan kysymykseensä suoran vastauksen, ja juuri tähän tarpeeseen kirjoitteilla oleva kielioppikirjasi varmaankin vastaa. Mutta mitä muttaan tulee, sen yksiselitteisempää ohjetta kuin (Kielitoimistonkin edelleen hyväksymä) ”pilkku aina ennen mutta-sanaa” ei taida ollakaan. 🙂
Hmm, pilkunviilaus sanasta söpömpiä vai söpöimpiä ? (kohta2)
Hienot esimerkit 🙂
Hyvä tarkennus! Sanon ”söpömpiä”, koska valitsin komparatiivin – vrt. ”pitempiä” tai ”hurjempia”. Vertaan siis poliiseja ja palomiehiä keskenään, ja heistä palomiehet ovat söpömpiä*.
Toki myös ”söpöimpiä” olisi mahdollinen, mutta yleensä superlatiivia ei käytetä silloin, kun verrataan vain kahta asiaa toisiinsa.
*Jostain syystä tekstini vaikuttaa aika absurdilta, kun puhun muka-analyyttisesti palomiesten söpöydestä. Olisikohan sittenkin pitänyt valita kissa-aiheiset esimerkit?
Eeva on ihan oikeassa tuosta mutta-sanan pilkutuksesta. Myös vanha tyyli on sallittua. Itse noudata käyttäjälähtöistä periaatetta, eli jos mutta-lause on pitkä (vaikka ei täyttäisikään ehtoja), erotan sen pilkulla. Helpottaa lauseen hahmottamista
Milloin ja-sanan ”pilkutussääntö” on tullut voimaan? Olen käynyt kouluni 70-luvulla, enkä muista moisesta yhtään mitään. (Tosin moni muukin sääntö on unohtunut. )
Tapsa, erinomainen kysymys. Valitettavasti en tosin osaa kertoa vastausta. 🙁
Tämä nykyinen sääntö oli voimassa ainakin 1990-luvun alussa, kun kävin oman kouluni, mutta en osaa sanoa muutoksen ajankohtaa.