Meidän yrittäjien suusta kuuluu kaksi täysin vastakkaista viestiä:
1) Yrittäminen on kamalaa.
- Kaikkea verotetaan kahdesti.
- Yrittäjä tekee ylipitkää päivää. 50 tunnin työviikko on ihan normaalia.
- Taloudellinen vastuu painaa, erityisesti jos työllistää ihmisiä.
- Byrokratia on järjetöntä.
- Työnantajamaksut ovat valtavia.
- Kilpailu on rankkaa. Ei ole tarjolla varmaa virkaa, vaan joka päivä on ansaittava olemassaolonsa oikeutus.
- Sijaista ei löydy; loma on kustannettava itse tai jätettävä väliin.
2) Yrittäminen on mahtavaa.
- Saa valita työaikansa ja -paikkansa.
- Saa valita asiakkaansa ja yhteistyökumppaninsa.
- Saa toteuttaa omaa intohimoaan ja auttaa asiakkaitaan heille tärkeissä asioissa.
- On oman onnensa seppä.
- Voi vaikuttaa työnkuvaansa, palkkaukseensa ja työolosuhteisiinsa.
- Voi kerryttää pääomaa myös jälkipolville.
- Saa luoda oman näköisensä yrityksen.
Nämä viestit tulevat tismalleen samojen ihmisen suusta, koska molemmat ovat totta. Itsekin olen sataprosenttisesti molempien näkökulmien kannalla.
Mutta kumpi viesti on järkevämpi?
Ensimmäinen tapa tekee meistä ruikuttajia. Kerjäämme sääliä yhteiskunnalta, mutta aitoa myötätuntoa ei koskaan hankita hattu kourassa. Sen sijaan moni palkansaaja varmasti ihmettelee, minkä ihmeen takia on pakko olla yrittäjänä.
Toinen tapa tekee meistä vahvoja. Se saa kenties yhä useamman hakeutumaan yrittäjäksi. Ja kun meitä on tarpeeksi paljon, ehkä rasitteitakin aletaan vähitellen purkaa.
Kahden viestin ongelmana on ristiriitaisuus: tavallisen palkansaajan silmiin vaikuttaa siltä, että ruikuttaminen on keksittyä, koska oikeastihan tuo sakki viihtyy yrittäjyydessään. Ja rahaakin näyttää riittävän, joten negatiivisen viestin on pakko olla itätuulesta temmattua.
Niin kauan kuin ruikutamme ja riemuitsemme yhtä aikaa, yrittäjyyden rasitteet eivät poistu ja osa kansasta luulee meitä riistäjiksi. Ristiriitainen viesti ei koskaan ole hyvä viesti.
Tästä lähin aion korostaa vain yrittäjyyden hyviä puolia – koska nekin ovat aivan totta. Kannustan jokaista ryhtymään yrittäjäksi ja kokemaan itse sen hyvät ja huonot puolet. En vaihtaisi tätä elämäntapaa mihinkään.
Jos erehdyn vielä kerran valittamaan julkisesti yrittäjyydestä, läpsäiskää poskille ja muistuttakaa tästä postauksesta. Ristiriitainen viestintä pitää saada loppumaan.
* * *
Lapseni täytti eilen uuden kännykkänsä turvakysymyksiä.
Äiti, tässä kysytään lapsuuden unelma-ammattia. *tuhahdus* No tietenkin yrittäjä.
Nyökyttelin molempien listojen kohdalla, kuulostaa niin tutulta! Perheessä on yksi yrittäjä ja itsekin olen syksyn aikana yritystä perustamassa.
En kyllä kannustaisi ihan jokaista ryhtymään yrittäjäksi kokeilemisen ilosta. Niitä, joilla on riittävät ominaisuudet ja kantava yritysidea, rohkaisen ehdottomasti. Liian paljon kuulee tarinoita: ”sinä kun Pirjo pyöräytät aina niin maistuvia muffinsseja, niin eiköhän kannattaisi perustaa oma leipomo?” Ja Pirjohan perustaa. Vuoden päästä todetaan, että yrittäjyys on muutakin kuin vain sitä leipomisen iloa, kun rahaakin tarttis tehdä.
Kaija, hyvä tarkennus!
En minäkään kehota ketään perustamaan riskiyritystä, mutta *jokaisella suomalaisella pitäisi olla pöytälaatikkoyritys*.
Sen avulla voi laskuttaa kaikesta pienestä satunnaistyöstä, jota eteen tulee: hääkakun teosta kaverin tutulle, nurmikon leikkuusta enon naapurille ja kaapin kokoamisesta kummitädin siskolle.
Nuohan tekee kätevästi laskutuspalvelun, kuten Eezy tai Ukko avulla. Mielestäni täydellisessä yhteiskunnassa niitä ei tarvittaisi, vaan yrittäjyyden helppous poistaisi tarpeen. Mutta hyvä, että ovat olemassa tässä tilanteessa.
Totta puhut – Eezy ja Ukko ajavat saman asian. Ne ovat kyllä juuri sitä, mitä yhteiskuntamme tarvitsee tällä hetkellä.
Toisaalta mun mielestä omaehtoinenkin yrittäjyys kannattaa aloittaa heti, koska silloin on helppo opetella laskutuksen ja alvien kiemurat.
Itselläni on takana jo 35-vuotta yrittäjäuraa enkä yhtään kadu yrittäjäksi ryhtymistä. En tiedä onko yrittäjägeeniä olemassa, mutta tiettyjä ominaisuuksia ihmiseltä vaaditaan jotta selvityy yrittäjänä. Hyvä terveys on aivan välttämätöntä, koska sairauslomia ei pienyrittäjä tunne. Lapsetkin olisi parempi hankkia ennen yrityksen perustamista.
Jos ei yrittäjyydestä löydä muuta, kuin valitettavaa on parempi tehdä ammatin vaihdos. Sillä karkoittaa jo asiakkaatkin, jos rutisee omaa kohtaloaan. Itsehän jokainen työnsä valitsee ja energiat kannattaa kohdentaa muuhun kuin ruikuttamiseen.
Inkeri Valtonen
Inkeri, juuri näin! Ruikutus karkottaa ne viimeisetkin asiakkaat, sillä kukaan ei halua asioida valittajan luona.
Tämä ilmiö muuten sapettaa minua joissain taksikuskeissa. Heti kun olet autoon istunut, kuski alkaa kaataa niskaan valitustaan liikennejärjestelyistä, katutyömaista ja ruuhkista. Pitäisivät valituksensa sisällään, eivätkä kaataisi sitä asiakkaan niskaan.
(Taidanpa muuten tehdä tästä heti postauksen.)
Lakkasin käymästä hierojalla, joka valitteli koka ajan hierontasession aikana omia ongelmiaan yrittäjänä ja muutenkin. Kampaajan valitsen sillä perusteella, mitä kampaamossa jutellaan tai jutellaanko lainkaan. Sopiva määrä yhteiskunnallista vuoropuhelua on ihan ok, mutta minä asiakkaana määrään laadun ja määrän.
Ihana tuo lapsesi tuhahdus 🙂
Hehee, eikös ollutkin. Neiti pitää itsestään selvänä, että yrittäjyys on hänen ammattinsa. Hän miettii vielä liiketoimintamalliaan ja toimialaansa, mutta yritys on tulossa. 🙂