Julkaisetko organisaatioblogissasi artikkelit aina maanantaisin ja torstaisin?
Virhe.
Siirry mieluummin tiheään mutta vapaaseen postaustahtiin. Ohessa on liuta perusteluja.
- Ammattiblogin pitää pystyä reagoimaan ajankohtaisiin aiheisiin. Jos alallasi tapahtuu mullistus perjantaina, on myöhäistä kommentoida sitä maanantaina.
- Epäsäännöllinen aikataulu antaa tilaa luovuudelle ja ad hoc -tilanteille. Silloin minkään postauksen ei tarvitse odottaa vapaata julkaisuslottia kahta viikkoa.
- Blogi on organisaatioille tehokas kriisinhallintakanava. Sitä kautta pystyt ottamaan kantaa nopeasti tilanteisiin, jotka vaativat kriisiviestintää.
- Jos yritysblogilla on sitova julkaisuaikataulu, bloggaaja joutuu keksimään usein tikusta asiaa, ja tuloksena on huonolaatuinen tai tyhjänpäiväinen teksti. Ilman julkaisuaikataulua pääset eroon myös suorituspaineista. Jos eteen sattuu kiireinen tai ideaton päivä, sen kun jätät postaamatta ja teet jotain muuta. Kirjoita vasta silloin, kun on sekä aikaa että asiaa.
- On kriisejä, joissa blogilla kannattaa ohjata puhetta muihin asioihin. Jos julkaiset kohupostauksen maanantaina, olet nalkissa torstaihin asti, kunnes pääset taas postaamaan muista asioista. Yllättävä rytmin vaihdos vaikuttaisi peittelyltä.
Tähän vaatimukseeni yritysblogin ylläpitäjä vastaa tietenkin, että ”ei ole resursseja” tai että ”kaikki viestintä pitää suunnitella”.
Jos ei ole resursseja, voit tietenkin jatkaa vanhalla linjalla. Silloin on kuitenkin parempi ymmärtää yritysblogin aikataulutuksen riskit. (Sitä paitsi postauksia voi tehdä tasan yhtä monta kuin ennenkin. Ne vain rytmittyvät eri tavoin.)
Viestintä pitää tietenkin suunnitella, mutta sen voi tehdä myös vain osittain. Blogiin voi kyllä aikatauluttaa alan tapahtumat, omat tuotelanseeraukset, vuosikertomuksen julkistamisen ja mainoskamppikset. Mutta muulle on ehdottomasti jätettävä tilaa.
Lopeta siis säännölliset postaukset. Yritysblogi ei ole aikakauslehti, ja se juuri on blogin vahvuus.
Henkilökohtaisessa blogissani säännöllinen julkaisuaikataulu on toiminut miniminä, mutta se onkin oman kehittymisen työkalu. Päätin jo alussa, että ihmisestä on irrottava vähintään yksi ajatus viikossa. En kyllä usein kommentoikaan ajankohtaisiin aiheisiin. Ainakin yksityisblogissa säännöllisyydellä voi olla etunsa. Riippunee blogin tavoitteesta ja tarkoituksesta.
Totta: henkilökohtaisessa blogissa julkaisuaikataulu voi olla bloggaajan tarpeiden mukaan kiinteä tai joustava. Varsinkin oppimispäiväkirjoissa voi olla tosi hyödyllistä postata joka päivä.
Hyviä pointteja. Vaikka toisaalta tietyllä syklillä ilmestyvää juttua voi tottua odottamaan, niin toisaalta siihen voi myös turtua – mjaah, taas sieltä tuli ”torstaitiedote” tms.. Varsinkin nelos- ja vitoskohta ovat tärkeitä, sisällöttömässä postauksessa ei juuri lohduta sen säännöllisuus ja kuka kohupostauksen kanssa haluaa elää torstaihin asti… Blogin pitäisi olla foorumi inspiraatiolle ja ajankohtaisille aiheille, ei deadlinen sanelemalle väkisin naputtelulle.
Juuri näin: blogi on inspiraation ja ajankohtaisuuden foorumi. Hyvin sanottu.
Olet kyllä asian ytimessä. Säännöt ylipäätään asioiden tekemiselle ovat aika onnetonta yritystä täällä netissä. Säännöt pätevät vain jos ympäristö on muuttumaton, sosiaalinen internet ei sitä ole. Huomasin omassa bloggauksessani, että varmin tapa saada kirjoitusjumi aikaiseksi on juuri tuo ”pakko kirjoittaa alkuviikosta ja loppuviikosta tai blogini haihtuu tomuna ilmaan”. Samaten ehdottomat totuudet siitä, minä ajankohtana kannattaa julkaista ovat naurattaneet melkoisesti. Kun kaikki tuuppaavat sisältönsä liikkeelle samana päivänä ja samalla kellonlyömällä niin kuka erottuu?
Helkutin hyvin sanottu. Jos alkaa optimoimaan julkaisuaikoja ja pakottaa itsensä julkaisemaan maanantaiaamuisin klo 9.15, on aika surkeilla teillä. Useimmillan kirjoittamisen ilo vaihtuu kirjoittamisen pakkoon, ja sisällöllinen laatu vaihtuu tekniseen laatuun.
Helkutin hyvin sanottu. Jos alkaa optimoimaan julkaisuaikoja ja pakottaa itsensä julkaisemaan maanantaiaamuisin klo 9.15, on aika surkeilla teillä. Useimmilla kirjoittamisen ilo vaihtuu kirjoittamisen pakkoon, ja sisällöllinen laatu vaihtuu tekniseen laatuun.