Jokainen tietää yrityksen, jolla on beessi brändi. Sellainen seinään katoava, josta ei jää mitään muistijälkeä. Firma kuin kaalilaatikko.
Tällainen pulju on helppo laittaa vaihtoon. Heti kun asiakas löytää halvemman, laadukkaamman, nopeamman tai kiinnostavamman, beessi brändi unohtuu saman tien.
Beessit brändit ajautuvat hintakilpailuun. Kukaan ei rakasta beessiä brändiä, joten sen täytyy yrittää olla halvin. Se taas on tuhon tie. (Tiedät kyllä kuluneen vertauksen verisestä, taistelujen värjäämästä merestä.)
Miksi ihmeessä markkinointi- ja viestintäosastot sitten suoltavat scheissea? Mikä saa tuottamaan velttoja tiedotteita, varman-päälle-markkinointia ja kulahtaneita kampanjoita?
Tietenkin pelko. On parempi olla semipidetty beessi kuin vihattu pinkki, jota vain fanit rakastavat.
Ja silti menestyneen brändin ainoa tie on olla pinkki. Beessi kuuluu viranomaisille.
* * *
Herätys.
Jos luit tänne asti ja pidit lukemastasi, olet väärillä jäljillä.
Äskeinen teksti oli tyhjää täynnä. Se oli pelkkiä retorisia keinoja ja oman viisauteni esittelyä, mutta siinä ei ollut yhtään konkreettista neuvoa saati ratkaisemaani keissiä. Yllä olevaa tilitystä on toki joskus viihdyttävä lukea, mutta lukija ei kostu siitä yhtään mitään. (Paitsi ehkä sen, että ”jiihaa, bloggaaja on kanssani samaa mieltä”.)
Jos taas luit tänne asti ja mietit koko ajan, että missä hiivatissa on pihvi, pohdit aivan oikeaa asiaa.
Postaukseni pihvi tulee nyt.
Aina kun luet mielipidetekstiä, jonka kanssa olet samaa mieltä, pohdi myös seuraavaa:
- Tarjoaako teksti minulle jotain uutta?
- Onko tekstissä konkretiaa vai pyöriikö se ylätasolla?
- Tarjoaako teksti oikeita ratkaisuja ja toimintavinkkejä?
- Onko tekstissä relevantteja referenssejä?
- Vai olenko vain hurmaantunut nokkelasta kielenkäytöstä ja samanmielisestä kirjoittajasta?
Jos tekstistä puuttuu sisältö, mutta sitä on vauhdikasta lukea, olet päätynyt käärmeöljykauppiaan luokse. Piirsin asiasta vielä kuvankin:
,
onko tuo ”(c) Katleena, eioototta.fi” tarkoituksella sijoitettu tuohon? Tuskin maltan odottaa että nelikenttä laajenee kuusikentäksi 😀
Hahahaa! Hyvä huomio.
Katleena, mitä mieltä olet Ville Tolvasen kirjoitustyylistä, tarvitaanko kenttään laajennusta?
Eero, hyvä kysymys, johon saat huonon epävastauksen.
Olen nimittäin jäävi kommentoimaan toisia bisnesbloggaajia, joten en voi henkilöittää vastaustani. Toisaalta en ole edes lukenut tarpeeksi Villen tekstejä antaakseni kunnon kommenttia.
Olen kuitenkin suuri konkretian ja keissien ystävä. Arvioin itse tuolla nelikentällä lukemiani tekstejä ja kuulemiani esitelmiä.
Jos lukija kokee saavansa Villen tai Katleenan teksteistä aitoa ja konkreettista hyötyä, niin hän on asiassa tärkein tuomari.
Samaan asiaan puuttui Kirsi Piha Ellunkanoista Digitalistien tapaamisessa sanoen, että Suomi on täynnä ”Munattomia ja mauttomia yrityksiä, joiden tärkein tehtävä on olla herättämättä huomiota”. Niin totta, ei uskalleta ottaa riskejä, ei uskalleta näyttää, tuntua, tai olla ns. mitään. Toisaalta jotkut brändäävät vain sille, että erottuvat, täysin ilman minkäänlaista sisältöä.
Kyllä: tarvitaan sekä sisältö että brändi (viestintätapa), jolla erottuu mikkohyppösmäisesti.
Kiitos hyvästä tekstistä. Liian vähän kuulijat ottavat vastuuta itselleen. Puhutaan ”jos savolainen aukaisee suunsa, niin vastuu siirtyy kuulijalle” Kyllä se vastuu on kuullun käsittelystä kuulijalla oli puhuja savolainen tai ei.
Oivasti tiivistetty: lukijalla ja kuulijalla on aina vastuunsa. Jos hän ei sitä vastuuta tunnista tai ymmärrä, hän on toisten heittopussina, joka nielee kaiken mitä kerrotaan.
Kiitos hyvästä pohdintalistasta. Näillä eväillä täytyykin katsoa uudelleen Kirsi Pihan sinänsä hurmaava esitys Digitalist-tapahtumassa.
Ollos hyvä!
Mä en ole koskaan nähnyt Kirsi Pihaa livenä, mutta moni on kehunut. Täytyy joskus tunkea jonnekin, jossa hän on puhumassa.
Joo, täysin samaa mieltä. Hyvä Katleena!
Mikko
Ooo, kiitokset!
(Nyt kirjaan CV:heni, että Mikko Hyppönen seuraa EOT-blogia.)
Hienosti yksinkertaistettu ja toimiva nelikenttä.
Ehkä meitä suomalaisia johtajia ja viestinnän ammattilaisia suojelee suomen kieli. Suomeksi blogaavia on vain kolme; sinä, mikko ja se kolmas jonka nimeä en nyt muista. Ei ole tarvetta olla rohkea erottuakseen, erottuu jo sillä, että blogaa.
Väitän, että kilpailun vähyys yhdistettynä rohkeuden puutteeseen, tuottaa beessejä brändejä. Mutta vaihdetaan markkinat ja kieli englanniksi. Tilanne verkossa muuttuukin radikaalisti. Silloin pitää olla jotain mieltä. Jopa eri mieltä.
Hahaa, kiitos Tero! Hauska kärjistys suomenkielisten bloggaajien vähyydestä.
Mäkin uskon, että englanninkielisessä maailmassa on vaikeampaa breikata, jos on käärmeöljykauppias. Siellä putoaa heti kilpailusta, koska rinnalla on satoja pätevämpiä, joilla on tarjota enemmän sisältöä.
God damn, olin väärillä jäljillä!
Voi ei! Menikö hämäys perille?