Kesä on tullut, ja sen myötä myös vapaa-ajan aiheet lisääntyvät blogissa.
Kävimme perheen kanssa Vikingaliv-museossa Tukholmassa keskiviikkona. Nopea raportti paikan päältä:
Plussaa
- Elämyksellinen kärryajelu Ragnfrids Saga kuului lipun hintaan. Tarinassa oli elävöitetty viikinkihistoriaa helkutin tehokkaalla tavalla. Kärryajelu ei sovi alle 7-vuotiaille, mutta onneksi meillä ollaan jo isompia ja kyynisempiä.
- Näyttelyssä oli aidon hautalöydön perusteella ennallistettu ihmisen kokoinen viikinkivahanukke. Videolta pystyi katsomaan myös nuken valmistusprosessia. Nukke oli juuri niin aidon näköinen kuin laadukkaalta museolta voi odottaa: se oli yksi näyttelyn parhaista paloista.
- Näyttelyssä sai tunnustella viikinkien asumateriaaleja ja kokeilla aseiden painoa. Varmasti uutta niille, jotka eivät ole koskaan hipeltäneet aikakauden varusteita.
- Paikalla oli hyviä selfiepaikkoja. Näyttelyssä oli miniviikinkivene purjeineen sekä palanut ja kellahtanut viikinkiveneen runko. Niissä saa otettua kivoja kuvia muksuista ja itsestään. (Joku voisi luulla, ettei tämä ole museolle tärkeää, mutta kyllä se nykyään on. Asiakkaille pitää mahdollistaa selfien ottaminen kivassa paikassa.)
- Näyttely oli mietitty tarkkaan myös visuaaliselta kannalta. Museo oli kaunis ja kiinnostava, ja tila oli rytmitelty fiksusti. Digiä ja videoita oli hyödynnetty runsaasti, kuten nykyään kuuluu.
- Museokaupassa oli osattu yhdistää viikinkihenkisyys ja mundiksen vaatimukset. Harva ostaisi viikinkihuppua tai 75-senttistä puukilpeä, mutta tarjolla oli viikinkikuvioituja muistivihkoja, lasikoruja ja pieniä riimukiviä. Valikoima oli runsas, ja hinnat olivat museokaupaksi varsin kohtuulliset.
Miinusta
- Museo oli kooltaan varsin pieni, joten lipun hinta olisi voinut olla hitusen alempi.
- Viikinkiharrastajina emme oppineet kovin rutkasti uutta. Museo sopii enemmän niille, jotka eivät harrasta kyseistä periodia.
- Tekstejä oli runsaasti, ja ne olivat ruotsiksi ja englanniksi. Kyllähän niitä aikuinen lukee, mutta lapselle alkaa käydä raskaaksi kahlata kaikki läpi.
- Olisin kaivannut lapsille jotain käsillä tekemistä: ”näin rakennat minihirsistä viikinkitalon” tai ”näin teet lautanauhaa”.
Miten valmistautua, jos lähdet Vikingaliviin?
- Jos perheessä on alle 7-vuotiaita, jätä ne ulkopuolelle sateeseen. Näyttelyssä on liikaa tekstiä perheen pienimmille, eikä kärryajeluunkaan pääse mukaan.
- Jos harrastat viikinkiaikaa, sinun kannattaa tietenkin pukeutua ajanmukaisesti. Meitä kaikkia harmitti, kun pyörimme upeassa miljöössä mundisvaatteissa.
- Museo toimii ilman käteistä, joten ostoksia varten pitää olla kortti. Kannattaa ostaa pääsyliput etukäteen Vikingalivin verkkokaupasta.
- Tarvitset kuitenkin säilytyslokeroihin kolikoita. Muistaakseni vekotin vaati 10 kruunun kolikon, jota meillä ei ollut ja katkeroiduimme emmekä tule enää ikinä uudelleen reput painoivat kauhea kokemus julma kohtalo.
Jos muuten haluat paremman viikinkielämyksen ja kaiken lisäksi lähempää, tule Hämeen keskiaikafestivaaleille katsomaan viikinkitaistelua ja viikinkiheviä 16.–20.8.
PS. Lopuksi sattui pieni episodi:
Meillä oli Junibackenissa sama ongelma kolikoiden suhteen. Keksin käydä kysymässä apua myymälän kassalta, ja sain sieltä oikean kokoisen poletin.
Haa, hyvä vinkki!
”Tekstejä oli runsaasti, ja ne olivat ruotsiksi ja englanniksi. Kyllähän niitä aikuinen lukee, mutta lapselle alkaa käydä raskaaksi kahlata kaikki läpi. (…) Jos perheessä on alle 7-vuotiaita, jätä ne ulkopuolelle sateeseen. Näyttelyssä on liikaa tekstiä perheen pienimmille, eikä kärryajeluunkaan pääse mukaan.”
Olisipa tekstien lukeminen edes vapaaehtoista, ettei luku- ja kielitaidottomien pikkulasten tarvitsisi kärsiä! (Suomessa se on usein vapaaehtoista ja niinpä moni katselee museoissa vain esineet ja kuvat.)
Hahaa, ovela veto!
Pointtini oli siis siinä, että museon informaatiosta prosentuaalisesti liian suuri osuus oli isoja tekstimassoja. Jos jättää kaiken lukematta, museosta pääsee nauttimaan vain 30-prosenttisesti.
Kaupungissa, jossa on ilmainen ison viinkiosaston sisältävä Museo ja paljon muutakin hienoa nähtävää, minusta Vikingaliv on häpeällinen turistirysä. Elämyksellisyyttä oli huomattavasti enemmän viime kesänä poiketessani Historiska museetin kesäpihalla, jossa työntekijä paistoi vieraille nuotiolla pienen leivän. Senkin ilmaiseksi.
(Oma raporttini Vikingalivistä: http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2017/05/viikingit-turistirysana.html , viime kesäisessä postauksessa elämyspihasta: http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2016/08/humalaa-ja-hunajavoita.html )
Hahaa, samoilla linjoilla siis olemme: melko pieni, liikaa tekstiä, tarvitaan tekemistä.
Isoin ero meidän kokemuksissa on tietty se, että mua ei haittaa kaupallisuus. On täysin ok tehdä bisnestä, ja asiakkaat sitten raportoivat toisilleen, kannattaako mennä. Nykyisellään museo kaipaa hieman korjailua, mutta ei ole kelvoton.