Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.
* * *
36) Inferno, Amazed ja Fear Factory, Helsinki
- Tarina: Viiltäjä-Jack rankaisee jokaista syntistä. Pääsetkö taivaaseen vai jäätkö helvettiin?
- Milloin: Maaliskuussa 2018.
- Ryhmä: Kolme aikuista; mukana myös Super-Sanna.
- Tulos: Aikaa jäi jäljelle reilut pari minuuttia.
- Käytetyt vinkit: Muistaakseni neljä.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 5/5, ja läpipääsyprosentti noin 50.
- Hinta: 114 euroa kolmelta hengeltä.
- Pulmien arvosana: 9-.
- Huoneen visuaalisuuden arvosana: 10-.
- Tarinan arvosana: 9,5.
- Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 9-.
- Perustelut: Kuten ennenkin, Amazedin nettisivujen varausjärjestelmä on hieman kankea, mutta siitä selviää. Odotustilaa ei ollut, vaan peli alkoi ulkoa. Kauhuhuone oli jälleen kerran erinomainen, joskin pidin hieman enemmän tammikuussa testaamastamme Asylumista. Inferno oli moniosainen ja monimuotoinen, ja siellä oli valittavissa ikään kuin eri reittejä. Kauhuefektit olivat pelottavia, eikä niiden suhteen tarvitse kokea kornia myötähäpeän tunnetta. Näyttelijät yllättivät jatkuvasti, ja taas kerran me kiljahtelimme ja tarrauduimme toisiimme. Tässä huoneessa näyttelijät tulevat enemmän iholle kuin muissa Amazedin huoneissa. Itse tykkäsin siitä, mutta joku muu voi toki arastella henkilökohtaisen tilansa kanssa. Käytimme myös yhden brute forcen, sillä saimme erään ketjun liu’utettua irti avaamatta lukkoa. Tähän ei ollut syynä huoneen virhe, vaan ryhmämme tietynlainen ominaisuus (jota ei voi tarkemmin määritellä, etten spoilaisi mitään). Huoneessa oli yksi tekninen gadget, joka ei toiminut mielestämme aivan niin kuin piti. Voi olla, että käytimme sitä väärin tai tajusimme sen mekanismin väärin. Yksi vihje oli piilotettu niin hankalaan paikkaan, että löysimme sen vasta vinkin avulla. Sisustus oli ällöttävän-loistavan karmiva. Jos pelaajalla on visuaalinen muisti, huoneen lavastus tulee helposti uniin. Huoneen viimeinen vaihe oli ehkä hitusen lattea, mutta se ei haitannut, koska kokonaisuus oli niin upea. Huone oli lukkopainotteisempi kuin muut Amazedin kauhuhuoneet, mutta onneksi myös gadgeteja oli käytetty. Lukotkaan eivät olleet tylsiä ”etsi avain, etsi koodi” -tyyppiä, vaan jokaisen kanssa sai työskennellä. Mukana oli pari täysin uutta pulmaideaa. En suosittele kauhuhuoneita heikkohermoisille tai stressaantuneille, mutta kaikkia muita kannustan kokeilemaan. Jos menet ensimmäiseen kauhuhuoneeseesi, aloita Infernosta, jatka Lights Offiin ja siitä Asylumiin.
Seuraava pakohuonearvostelu tulee jo ensi viikolla Tampereelta. Sunnuntaiksi on nimittäin varattuna kaksi peliä: pidä peukkuja.
* * *
PS. Toukokuussa 2018 ilmestyy pakohuonekirja, ja se löytyy Kariston verkkokaupasta.