Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.
* * *
31) Asylum, Helsinki, Amazed / Fear Factory
- Tarina: Olet vankina Bedlamin pahamaineisessa mielisairaalassa. Selviätkö sieltä ulos?
- Milloin: Tammikuussa 2018.
- Ryhmä: nelihenkinen tiimi, jossa mukana myös Sanna ja Jussi.
- Tulos: Pääsimme ulos ajassa 43.55.
- Käytetyt vinkit: Ei yhtään, koska olemme ylimaallisen älykkäitä ja rohkeita.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: ei määritelty, mutta henkilökunnan mukaan aikamme oli top5-joukossa.
- Hinta: neljältä hengeltä 136 euroa.
- Pulmien arvosana: 9,5.
- Huoneen visuaalisuuden arvosana: 9,5.
- Tarinan arvosana: 9,5.
- Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 9-.
- Perustelut: Amazedin nettisivujen varausjärjestelmä on hieman kankea, mutta siitä selviää. Odotustilaa ei ollut, vaan peli alkoi ulkoa. Itse pakohuone oli aivan helkutin hyvä, moniosainen ja niin sanotusti moneen suuntaan virtaava. Kauhuefektit olivat aidosti pelottavia, eikä niistä tälläkään kerralla tullut kornia myötähäpeän tunnetta, jota olin etukäteen pelännyt ekan kauhupakohuoneeni kohdalla. Näyttelijät yllättivät monessa kohtaa, ja jälleen me kiljahtelimme ja karjahtelimme etukäteispäätöksistämme huolimatta. Huone oli visuaalisesti vieläkin vakuuttavampi kuin Lights off. Suosittelen ehdottomasti käymään nämä huoneet tässä järjestyksessä. Äänimaailma oli selkäpiitä karmiva, ja pulmien laaja skaala oli jälleen myönteinen yllätys. Lukkoja oli vain niukasti, ja kaikki muut olivat gadgeteja. Hauskaa oli sekin, että kolmessa tehtävässä piti laittaa yksittäinen joukkueen jäsen likoon. (En voi spoilata mitään, mutta minäkin uhrauduin kerran, ja olihan se ällöttävää.) Tilassa ei ollut näyttöä, josta olisi nähnyt jäljellä olevan ajan. Nyt jo ymmärsimme, että se ei ole huoneen idea. Tässä huoneessa kilpailuhenkisyys unohtuu väkisinkin, ja tarinaan eläytyy syvemmin. Ajan kulua ei tajua ollenkaan. Näyttelijät olivat vuorovaikutteisempia kuin Lights offissa, ja se sopi tarinaan hyvin. Meidät muun muassa numeroitiin tussilla. Suosittelen Asylumia kaikille muille paitsi vasta-alkajille ja heikkohermoisille: helkutin hieno ja pulssia nostava kokemus.
Kertaan tässä vanhan kauhupakohuonevinkkini. Ota mukaan vähintään yksi rauhallinen tyyppi. Tätä huonetta ei läpäise, jos kaikki tiimin jäsenet ovat kaltaisiani impulsiivisia hyppysiiseleitä. (Anteeksi Jussi, että kourin sinua pimeän tullen paniikissa.)
Ja tajusin myös uuden vinkin: kauhupakohuoneeseen kannattaa pukeutua vaaleisiin väreihin. Aina välillä tulee pimeää, jolloin on kiva nähdä edes aavistus tiimikavereista.
Nyt on tietenkin pakko kokeilla myös kolmas jäljellä oleva Amazedin huone, Inferno. Se täytyy varata vasta keväällä, koska en kestä jännitystä liian usein.
* * *
PS. Huhtikuussa 2018 ilmestyy pakohuonekirja, ja se löytyy Kariston verkkokaupasta.