Olen esteetikkojen epätoivo ja taidekuvaajien tuskanhiki. En nimittäin tajua mitään kauniiden kuvien päälle.
Siksi en aluksi ollut Instagramissakaan. En vain osaa ihailla näyttäviä koteja, ruokia tai ihmisiä. Oma reaktioni niihin on laimea ”ihan kiva” – ja välitön unohdus. Liityin lopulta Instaan (@katleenak) vain siksi, että sitä oli työn puolesta pakko oppia käyttämään.
Vasta myöhemmin löysin sieltä superkiinnostavia tilejä. Tajusin (hidas kun olen), että kuvakerronnalla voi tehdä paljon enemmän kuin ennakkoluuloni antoivat ymmärtää. Insta ei ollutkaan vain itsensäesittelypaikka, vaan myös jotain mielenkiintoisempaa.
Tässä siis omat Insta-suosikkini perusteluineen, ole hyvä:
Jani on katukuvaaja, joka kiertää maailmaa. Kuvista löytää mielenkiintoisia ilmeitä ja kohtaamisia, joissa Janin kamera on ollut todistajana. Mukana on joitain muotokuviakin, mutta pääosin tilanteet vaikuttavat lavastamattomilta. Tykkään myös siitä, että Jani rikkoo tarvittaessa Instan neliökaavaa: jos kuva vaatii pysty- tai vaakamuodon, sen on annettu olla sinällään.
Seuraavaksi jatkan kavereilla. Tutustuin Omariin vuonna 2014, kun hänellä oli alle tuhat seuraajaa Instassa. Omar oli tuolloin harjoittelijana Kauppakamarilla. Ilmoitin pokkana, että seuraajamäärä ei kauaa pysy alle tuhannessa, eikä Omar tietenkään uskonut. (Tätä keskustelua tykkään hieroa jälkiviisaana hänen naamaansa aina aika ajoin.) Omar kuvaa Helsinkiä sellaisella lämmöllä ja valolla, että seuraajia on nykyään jo yli 30 000. Tykkään hänen kuvankäsittelystään: lopputuloksessa on runsautta ilman muovisuutta.
Harrastuskaverini Emelie tekee rautakautisia käsitöitä, hoitaa eläimiä ja viikinkimiekkailee. Uutuutena kuvissa myös vastasyntynyt viikinkivauva! Suomenruotsalainen Emelie saa kuvineen elämän tuntumaan leppoisalta mutta silti aidolta Strömsö-maailmalta, johon voisi uppoutua hakkaamaan halkoja, kirjomaan tunikaa ja ruokkimaan kanoja.
Ville on partiokaverini, joka kuvaa muusikkoja, baarielämää ja karvatonta kissaansa. Kuvissa on intensiteettiä, leikkaavia linjoja ja voimakkaita värejä. Ville pääsee jotenkin ovelalla tavalla kiinni siihen hetkeen, kun muusikko on täysin keskittynyt lauluunsa tai soittoonsa. Kuvissa on tosi latautunut tunnelma.
Valokuvaaja-videotaiteilija, joka tekee upean absurdia kamaa. Olen näkevinäni kuvissa yhtä aikaa kulutuskritiikkiä ja kuluttamisessa piehtarointia. Munalissu pistää koko kroppansa likoon tarvittaessa, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Tsekkaa myös Munalissun Insta-storyt.
* * *
Tästä listasta jäi pois valtava määrä upeita tilejä, joita partionuoreni pitävät. Heillä on suojatut tilit, mutta sitä mukaa kun he avaavat tilejään (toivottavasti toki harkiten ja vasta peruskoulun jälkeen), teen heistä lisää suosituslistoja.