Kävin viime viikolla valmentamassa erästä suomalaista kaupunkia kriisiviestinnästä. Taustamateriaaliksi tsekkasin suomalaisten kuntien ja kaupunkien keskustelupalstoja Facebookissa. En siis etsinyt kaupunkien ylläpitämiä FB-sivuja vaan kaivoin esille vapaaehtoisten aktiivien ylläpitämiä epävirallisia FB-ryhmiä.
Ei ollut kaunista katseltavaa.
Se on selvää, että jotkut raivoavat netin keskustelupalstoilla anonyymeinä – mutta kaupunkien ja kuntien Facebook-ryhmissä tätä tehdään omalla nimellä ja naamalla. Mukana on alatyylistä väittelyä, keskustelukumppaneiden solvaamista, selän takana pilkkaamista ja silkkaa rasismia.
Tästä sonnan viskomisesta on rutkasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ensinnäkin tästä kärsii itse kirjoittaja:
- Raivopääkirjoittaja pilaa oman maineensa.
- Kiroilulla ja huutamisella suorastaan kerjää samaa tavaraa omaan niskaan. Me kaikki tiedämme, miten metsä vastaa huutoon.
- Raivoamalla ei yleensä saa asiaansa edistettyä millään tapaa.
Toisekseen tästä kärsii keskusteluryhmä:
- Arat ihmiset lähtevät ryhmästä ja äänekkäimmät provosoituvat.
- Keskustelu polarisoituu ja väki poteroituu.
- Keskustelun henki huonontuu, eikä kukaan tavallinen ihminen enää uskalla tai halua tehdä keskustelunaloituksia.
Kolmannekseen tästä kärsii koko kunta:
- Kun joku pohtii kuntaan muuttamista, hän menee varsin todennäköisesti kurkkimaan kuulumisia paikalliseen Puskaradio-ryhmään. Jos Facebookissa silmille tulee pelkkää raivoamista, se ei mitenkään edesauta kunnan väkiluvun kasvua.
- Jos joku harkitsee lomareissun tekemistä kuntaan, hän saattaa kysyä suosituksia Facebook-ryhmistä. Silloin silmiin osuu väkisinkin ilkeily ja solvaustulva.
- Huonosti moderoiduista FB-ryhmistä lähtee helposti liikkeelle vääriä huhuja, disinformaatiota ja tahallisia valheita. Näiden käsitysten oikomiseen menee usein aikaa ja rahaa.
- Pahimmillaan äänekäs raivoajaryhmä peittää alleen isomman yleisön, joka on täysin eri mieltä asiasta. Tämä voi vääristää kunnan päätöksentekoa.
Toki mukana oli myös paljon kunta- ja kaupunkiaiheisia Facebook-ryhmiä, joissa oli selkeät säännöt, fiksu keskustelukulttuuri ja ahkera moderaattori. Näissä ryhmissä ei sallittu solvauksia eikä alatyylisyyksiä, vaikka toki eri mieltä sai olla.
Yllättävän suuri osa oli silti tällaista:
Tätä koostettani ei kannata käsittää väärin. Toki ihminen raivota saa, mutta foorumi kannattaa valita hieman viisaammin. On parempi tilittää suljetussa kaveriporukassa tai lähimmille ystävilleen kuin omalla nimellään julkisessa ryhmässä.
Ja myös eri mieltä saa olla. Se on selvää, että lähikoulun lakkautusuhka suututtaa ja maantien huono kunto raivostuttaa. Kannattaa silti miettiä, miten saa viestinsä parhaiten läpi. Yleensä muutoksia ei saa ajettua perille solvauksilla tai kirosanoilla.
Mitä tälle asialle sitten pitäisi tehdä? Minulla on tarjota vinkki jokaiselle toimijalle:
- Jos olet kirjoittaja tai kommentoija, hengitä hetki ennen julkaisua. Onko viesti varmasti sellainen, että kehtaat näyttää sen mummollesi tai lapsellesi? Auttaako viesti asiaasi eteenpäin, vai haluatko vain purkaa raivoasi ulkopuolisiin?
- Jos olet ryhmän moderaattori, luo ryhmälle selkeät säännöt. Älä pidä yllä likakaivoa, vaan pidä yllä rakentavaa ja viihdyttävää keskustelupalstaa. Terävyys ja kritiikki ovat sallittuja, mutta alatyylisyydet ja solvaukset eivät auta ketään. Puutu asiaan, jos näet laittomuuksia.
- Jos olet kunnan edustaja, seuraa keskustelua tarkalla silmällä. Puutu faktavirheisiin kohteliaasti mutta napakasti. Soita tarvittaessa kirjoittajille tai moderaattorille ja juttele heidän kanssaan kasvotusten. Puutu asiaan, jos näet laittomuuksia.
Tehdään Suomesta kiva jälleen. Ei nössö, ei samanmielinen, mutta kiva ja kohtelias.
Ei pidä harrastaa liikaa itsesensuuria varsinkaan kuntia ja poliitikkoja kohtaan jotka oikeasti osoittavat vuodesta toiseen samaa itsekeskeisyyttä ja ”poteroitumista” noihin poliittisiin ryhmiinsä.
Kyllä enemmänkin asiat pitäisi sanoa juuri niinkuin ne ovat ilman mitään ”pelaamista” ja tähän juuri some on kaikkein tehokkain väline.
Tässäkin artikkelin esimerkkipoiminnassa on ihan turhaa itsesensuuria mustata noita yksilöintitietoja.
Jouko, kiitos kommentista. Aion olla nyt sinua kohtaan hyvin suora. Toivottavasti kestät sen.
Kommenttisi on valitettavasti yksi pieni esimerkki siitä, mitä pitäisi korjata suomalaisissa somekeskusteluissa. Olen nyt ehkä hieman tyly, mutta joudun kertaamaan syyt siihen, miksi kommenttisi ei ole kovin toimiva.
1) Niputat ”poliitikot” yhdeksi ryhmäksi. Onko todella niin, että kaikki poliitikot osoittavat ”vuodesta toiseen” samaa itsekeskeisyyttä? Mikä mahtaa olla se henkilökohtainen hyöty, jota tuhannet kunnallispoliitikot ovat itsekeskeisesti hankkineet vuosien mittaan? Entä miksi heitä sitten äänestetään uudelleen?
Vai olisiko kuitenkin niin, että sinulla itselläsi on jokin ennakkoluulo poliitikkoja kohtaan, etkä osaa päästää siitä irti? Tunnetko kuntapoliitikkoja henkilökohtaisesti?
– Jos et, niin kannattaisiko tutustua?
– Jos tunnet, niin kai olet kertonut heille, että he kaikki ovat noin ongelmallisia tapauksia? Miten he vastasivat?
2) Toinen ongelma kommentissasi on se, että näet fiksun käytöksen ”pelaamisena”. Ilmeisesti kirosanat ja solvaukset ovat sinun mielestäsi ”asioiden sanomista sellaisena kuin ne ovat”?
Olet tässä haksahtanut yleiseen harhaluuloon. Suoraan sanominen ei nimittäin edellytä raivoa, kiroilua eikä solvaamista, joita tekstissäni kritisoin. Kuten varmasti tekstistäni huomasit, kannatan ilman muuta keskustelua ja eri mieltä olemista. Se mitä kritisoin, on huono käytös. Toivottavasti sinä et puolusta huonoa käytöstä?
3) Kolmas kommenttisi ongelma on siinä, että syytät minua itsesensuurista kysymättä nimien peittämisen syitä. Menit siis arvailemaan jotain motiiveistani, ja niiden arvailujen pohjalta teit sitten omia päätelmiäsi.
Nimet oli pakko mustata, koska:
– En halua syyllistyä tahattomasti kunnianloukkaukseen tai yksityisyydensuojan rikkomiseen. Blogillani on sen verran laaja lukijakunta, että yksityishenkilön kirjoittama alatyylinen kommentti saattaa yhtäkkiä kauttani saada satakertaisen määrän lukijoita. Parempi pitää raivoajien nimet piilossa.
– Jos olisin jättänyt nimet näkyviin, olisi riski, että raivoajat alkavat saada vihapostia. En myöskään halua syyllistyä maalittamiseen, joten pidän nimet piilossa.
– Tämän blogin keskustelun pitää koskea ilmiötä, ei yksityishenkilöitä. Kirjoittajien nimillä ei siis ole edes väliä.
* * *
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että some on tehokkain väline asioiden viestimiseen. Somekeskustelut ovat hyvä asia – mutta viestejä saa tehokkaammaksi fiksulla käytöksellä ja hyvällä argumentoinnilla, ei raivoamisella.
Kiitos joka tapauksessa siitä, ettet ollut alatyylinen etkä solvaava. Sellaista kommenttia en olisi päästänyt läpi ollenkaan.
Erinomainen artikkeli! Sosiaalisessa mediassa lähestytään asioita yleensä pienestä kuvakulmasta ja solvaamalla, yrittämättä edes ymmärtää taustoja tai toisia ihmisiä.
Kiitos Jakke!
Mun teki eilen tosi pahaa, kun katsoin kaikkia niitä vihan vuodatuksia. Siellä haukuttiin mopoilijat, koiran ulkoiluttajat, kaupunkisuunnittelijat, opettajat, keittäjät, poliitikot, siistijät, yh-vanhemmat – käytännössä kaikki ammatit ja ihmisryhmät.
Mikä kumman hyöty siitä raivoamisesta on? Eikö ihmisille ole opetettu käytöstapoja?
Ja korostan vielä, että eri mieltä saa ja pitää olla. Ei tässä kukaan mitään hymistelyä halua, mutta asiallista käytöstä kyllä edellytän.
Ihmettelen ihan samaa. Mielestäni on kumma miksi nykyään halutaan lähestyä asioita kovin negatiivisen kautta. Se tappaa kaikki lähtökohdat järkevälle keskustelulle. Jos joskus edes yrittäisi ymmärtää toista, vaikka hänen mielipiteensä eroaisi omastaan ja ajatella, että harva varmaan haluaa toisille kuitenkaan pahaa. Ehkä sillä tavalla olisi hedelmällisemmät lähtökohdat saavuttaa jotain?
Nykyaika vaikuttaa hyvin polarisoituneelta ja jakautuneelta. Keskustelutapa ajaa helposti vastakkainasetteluun ja tuntuu ettei edes haluta pyrkiä kompromisseihin ja yhteisymmärrykseen, vaan musertamaan vastapuolta tai korostamaan omaa ajatusta.
Asiallinen keskustelu on hienoa, koska asioista kuuluukin olla eri mieltä. Se lienee myös yksi kehityksen ehto. Olet asian ytimessä puhuessasi käytöstavoista. Välillä ei voi kuin ihmetellä, millaisia öykkäreitä, aikuisia ihmisiä, ryömii esiin koloistaan, kun sopiva aihe tulee foorumeilla keskusteluun. Samalla tulee ajatelleeksi, että liikkuuko esimerkiksi lähikaupassa käydessä ympärilläni todella niin vihamieliseltä vaikuttavaa porukkaa, vai värittääkö someympäristö vain kielenkäyttöä ehkä sanoman tehostamiseksi.
Julkisilla foorumeilla käy varmasti juuri kuten kirjoitat, eli valtaosa ei viitsi osallistua keskusteluun ja leimautua tai ajautua ristiriitoihin, jolloin mielikuva yleisestä ajattelusta tai mielipiteestä voi hyvinkin vääristyä.
On todella surullista ja ahdistavaa, että some-keskustelut keskittyvät toisten haukkumiseen ja julkiseen nolaamiseen, joista jokainen saa varmasti osansa. Jos ei suoraan henkilökohtaisesti, niin ainakin kuuluessaan johonkin ihmisryhmää.
Jos vielä miettii poliitikkojen kokemaa jatkuvaa julkista mollaamista ja moittimista asiasta kuin asiasta tai päätöksestä kuin päätöksestä. Olen vähän huolissani siitä, että se voi karsia tulevaisuuden potentiaalisia, osaavia ja päteviä ehdokkaita pois politiikasta, koska kaikki eivät halua joutua sellaisen arvostelun ja myllytyksen kohteeksi. Siinä eivät häviä varsinaisesti kieltäytyjät, vaan yhteisöt eli lopulta ne, jotka kaikkein äänekkäimmin kiroavat kaikkia tehtyjä päätöksiä ja päättäjiä julkisesti.
Olen usein sanonut poliitikkokavereilleni ja -asiakkailleni, että ihmisen täytyy olla hullu, jos hän lähtee politiikkaan. Se on ammatti, jossa on minimaaliset edut suhteessa maksimaalisiin haittoihin. Yksityisyys menee, porukka vääristelee puheitasi, solvauksia tulee niskaan, ja aina jonkun mielestä olet tehnyt kaiken väärin.
Some ei mitenkään helpota asiaa. Olisin ehkä voinut olla poliitikko 1950-luvulla tai 1990-luvulla, mutta en missään nimessä someraivon aikakaudella.
Suomalaisille opetettiin vuosikymmenet, että huutakaa ja raivotkaa mutta älkää lyökö. Tänään lyöminen ei enää ole niin paheksuttua kuin toisen mielen pahoittaminen josta on tullut the ultimate paha teko jota ollaan jopa kriminalisoimassa (vihapuhe) Kuvaavaa on, että raivoamisesta ei saa edes puhua. Meistä koetetaan tehdä kilttejä ja nöyriä. Toki keskustelu ja puhe toimii fiksujen ihmisten kesken, mutta kaikki meistä eivät valitettavasti ole sellaisia ja monessa osassa maailmaa kosto, viha ja raivo ovat tunteita joita suorastaan vaaditaan kunnian säilyttämisen nimissä esiin.
Huomaathan, että mä en ole kieltämässä ”vihapuhetta”. Nämä asiat nimittäin ovat jo laissa: kunnianloukkaus toimii tässä varsin hyvin laillisuuden ja laittomuuden rajan mittarina.
Joissain kulttuureissa vihan ja raivon näyttäminen saattaa olla hyvä juttu (en ole perehtynyt asiaan), mutta et kai kannata vihan ja raivon näyttämistä? Mä olen ylpeä suomalaisten perinteisestä itsehillinnästä. Aina kun pystymme olemaan kivoja viilipyttyjä, meillä on mahdollisuudet myös rationaalisiin ratkaisuihin. On tieteellinen fakta, että raivon vallassa oleva ihminen ei tee fiksuja päätöksiä. Sen vuoksi mä kannustan hillitsemään raivoa ja purkamaan sitä muualla kuin somekeskusteluissa.
Mihin muuten perustat väitteesi siitä, että ”lyöminen ei enää ole niin paheksuttua kuin toisen mielen pahoittaminen”? Mistä kummasta olet tuollaista käsittänyt? Kyllä kai lyömistä paheksutaan ja siitä rangaistaan kuten pitääkin?
Huomaathan samalla, että mä en kannata loukkaantumisen kulttuuria? Tahallinen loukkaantuminen voi ilman muuta olla vallankäytön väline, eikä sille pidä antaa periksi.
Nyt tässä postauksessa mä en kuitenkaan puhunut loukkaantumisen kulttuurista enkä vihapuheen kriminalisoinnista. Mä puhuin siitä, kuinka pitää osata olla eri mieltä ilman kirosanoja ja solvauksia.
Luitkohan sä muuten ollenkaan mun postausta loppuun? Mä nimenomaan kirjoitin, että ei tarvitse olla nössö eikä samanmielinen. Riittää kun on kiva.
Mitä enemmän meillä on keskuudessamme niitä joiden tapa ratkaista konfliktit ovat viha, raivo ja kosto niin sitä vaikeammaksi käy keskustelu. Suomalaiset ovat raivoissaan tiettyjen ulkomaalaisten tekemistä rikoksista juuri siksi, että näitä on ymmärretty, kotoutettu, leikitetty, paijattu ja hellitty. On keskusteltu ja koetettu oppia. Vastavuoroisuutta ei ole, suuttumattomuus nähdään heikkoutena ja sitä se onkin.
Rikollisten kanssa ei tarvitse keskustella. Heidän pitää laittaa syytteeseen ja tuomita.
Nyt tuntuu siltä, että sä sekoitat kaksi eri asiaa:
1) Somekeskustelu ja sen tuottama metakeskustelu.
2) Rikokset ja niistä rankaisu.
En mä ainakaan yritä ehdottaa rikosten ratkaisuksi ”keskustelua”. Rikoksia pitää pystyä torjumaan, mutta siihen ei auta someraivo saati somekiltteys. Kyse on täysin eri tasolla ja eri foorumeissa tapahtuvista ilmiöistä.
Jostain syystä sä olet nyt lukenut mun postauksen jostain maahanmuuttonurkasta käsin. Muistathan, että mä en puhunut maahanmuutosta, maahanmuuttokeskustelusta enkä siihen liittyvästä raivosta. Mikään noista mun esimerkeistä ei liittynyt maahanmuuttoon.
Se raivo, joka somepalstoilta kumpuaa, kohdistui milloin mihinkin: mopoilijoihin, yh-vanhempiin, lehdenjakajiin, liikenneruuhkaan, sotejonoihin ja vaikka mihin muuhun. Tää keskustelu käsittelee nyt someraivoa, ei maahanmuuttoraivoa.
Siksi toisekseen, jos joku näkee suuttumattomuuden heikkoutena, onko siis suuttuminen vahvuus? Millaisia ratkaisuja tämä suuttuminen tarjoaa? Mikä korjaantuu suuttumisella? Miten maailma paranee sillä, että sinä suutut?
PS. Ethän käytä värittynyttä kieltä? Ei aikuisia ihmisiä ole missään ”leikitetty” eikä ”paijattu”. Nyt sä syyllistyt oman viestisi värittämiseen, eikä se edistä fiksua keskustelua.
Mitähän tämä sitten on:
https://www.youtube.com/watch?v=6_Rh_ptQf9U
Minä näen someraivon purkautumiskanavana. Jos se tuottaisi väkivaltaa niin viimeiset 20 vuotta joka paikka olisi täynnä räyhääjiä. Ei kuitenkaan ole koska viha päästään purkamaan somessa. Kokonaan on toinen asia sitten mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Minä en juuri ota vakavissani törkyviestejä joissa lukee vaikka v***n persut/kokoomuslaiset/jne.
Aahahhaaa, kauhea video! Mä en ymmärrä, miksi aikuisia ihmisiä pistetään tuollaiseen touhuun. Tuo ei ole kotouttamista vaan nöyryyttämistä.
Voisko someraivon purkautumiskanavana olla jokin muu paikka? Iltalenkki, kuntosali tai terapeutti? Tai raivoaminen suljetussa kaverien whatsapp-ryhmässä?
Kun joku raivoaa somessa, hän ehkä purkaa omia paineitaan, mutta hän myös saastuttaa kymmenen tai sata lukijaa. Silloin raivon määrä ei pienene, vaan se kasvaa. Tämän ilmiön voi helposti havaita, kuin seuraa somesontaa. Ensin yksi ärsyyntyy, sitten toinen suuttuu, ja lopulta kolmas raivoaa. Yksikään kiukun tai raivon osoitus ei lievittänyt tilannetta, vaan jokainen puheenvuoro vain pahensi asiaa.
Mä ymmärrän täysin, että raivoa on olemassa. Mä en ole kieltämässä raivon tunnetta, mutta mä kehotan harkitsemaan, missä se kannattaa päästää pihalle.
Se on aika väsynyt argumentti, että ”onneksi raivo on somessa, koska muuten se olisi nyrkkitappeluissa”. On nimittäin olemassa myös yhteiskuntakelpoisia tapoja purkaa raivoa, eikä niihin kuulu someöyhötys sen paremmin kuin väkivaltakaan. Raivo ei ole yhtään parempi ilmiö, jos se siirtyy nyrkeistä julkiseen puheeseen.
Iso osa kansasta muuten ei ole ollenkaan tyytyväisiä rangaistuksiin mitä annetaan pahoinpitelyistä ja seksuaalirikoksista. Minä en ainakaan ole ollenkaan tyytyväinen siihen, että ”raiskaaja sai tuomion”
Meidät kuten muutkin pohjoismaalaiset ja esim. saksalaiset nähdään heikkoina pelkureina. Keskustelu toimii meidän välillämme, mutta esim. meidän ja Lähi-Idästä tulleiden kesken se ei pääsääntöisesti toimi. Siksi keskustelun ja rauhallisuuden arvo vähenee koko ajan demografian muuttuessa.
Suurimmassa osassa maailmaa vallitsee vahvemman oikeus. Näin se vain on.
Nyt sä menet aika hurjiin yleistyksiin keskustelutaidoista ja demografiasta.
Muistathan, että mun postauksen pointti oli someraivo? Unohda nyt hetkeksi kulttuurit ja maahanmuutto.
Keskity sellaisiin kuntaryhmien kommentteihin kuten ”v*tun s**tanan mopoilijat” ja ”prkle mä tapan meidän postinkantajan” ja ”v*tun ääliöt jotka ajatte ruuhkassa kiinni puskurissa”.
Mun havainnot kuntakeskusteluista olivat silmitöntä vihan vuodatusta pienimmästäkin vastoinkäymisestä: joku oli saanut tylyn heippalapun tuulilasiin, aamun lehti jäi tulematta, tarjouspitsat loppuivat kesken tai opettajan Wilma-viesti oli kurja.
Mä puhun nyt siitä keskustelutavasta, jossa oma pettymys ja raivo suolletaan saman tien muiden silmille ilman pienintäkään harkintaa tai itsekritiikkiä. Kyse ei ole maahanmuutosta, vaan keskustelun tyylilajista, jossa raivo on sallittu reaktio vailla mitään suhteellisuudentajua.
Saat varmasti kiinni mun havainnosta? Tää ilmiö ei tee hyvää ihmisen omalle maineelle, keskusteluryhmän hengelle saati kunnan imagolle.
Ihmisen kyky kestää pettymyksiä ja erimielisyyttä on heikko. Tämä näkyy etenkin tietyissä nuorissa. On saatu tehdä mitä on haluttu, kukaan ei kiellä, kukaan ei neuvo, kukaan ei välitä, ympäristö sallii kaiken. Mieti vaikka bussia tai lähijunaa. Niissä on jatkuvasti todella huonokäytöksisiä ihmisiä eikä kukaan puutu tähän. Syynä on pelko ja piittamattomuus.
Tismalleen. Meiltä on pahimmillaan kadonnut itsehillinnän ja itsereflektion kyky.
Toisaalta voi mietiskellä sitäkin, että mistä se pohjaton raivo, ja katkeroituminen oikein kumpuaa? Onko nykyajan maksimaaliseen invidualismiin tähtäävä elon polku siihen syynä? Vai työpaikkojen alati kiristyvät tunnelmat, joita osa poloisista ei edes pääse kokemaan, meinaan kun ei ole sitä työtäkään. Tähän soppaan kun vielä lisätään keski-ikäinen hieman tukevahko, yksinäinen ja syrjäytynyt lenkkimakkaraa syövä henkilö, niin siinäpä sitä on sellaiset eväät että ehkäpä ne muodostanevat nettiraivon. Em. juurisyiden tutkailulla, voinemme kuvitella päässeemme ilmiön patologiseen konsensukseen.
Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssa siitä, että tämän raivon syyt pitää ymmärtää.
Mua kiinnostaa erityisesti raivon määrä suhteessa aikakauteen:
– Oliko aikaisemminkin tällaista raivoa, mutta ennen vanhaan raivo purkautui somen sijasta piikojen läpsimisenä, luunappeina, viinan juomisena ja kylätappeluina?
– Vai onko raivon määrä yhteiskunnassamme faktisesti lisääntynyt?
Hyvä nimimerkki ”Totuus missä olet?”, en päästänyt julkaisuasi läpi.
Ryhdyit puhumaan manipuloinnista, valheellisuudesta, ”hellantyyteliydestä”, tilastojen muokkauksista ja vinoista hymyistä ilman mitään selkeää lähdettä, viittausta tai edes esimerkkiä.
Kirjoituksestasi tihkui sen verran vihaa rivien välistä, että en julkaise sitä täällä. Et edes käsitellyt postaukseni aihetta – eli someraivoa – vaan päädyit puhumaan säädyistä ja konsulteista.
Olet tervetullut yrittämään uudelleen, mutta käytä faktoja ja asiallista kieltä – ja jätä pois vihjailut, yleistykset ja kärjistykset.
Osaltani luulen, että entisaikaan, yksinäinen ei ehkä ollutkaan ihan niin yksin kuin nykymaailmassa, yhteisöllisyys oli paljon vahvempaa, ja varmaan osittain suojeli, esim. katkeroitumiselta, ja yleiseltäpahan olon tunteelta. Eli olen sitä mieltä, että entisaikaan ei ihmisillä ollut näin paha olla, sillä ihminen on psykogeneettisesti laumaeläin. Toisekseen nykymaailman rajaton tietomäärä, ei selvästikään sovi kaikkien rajalliselle ymmärtämykselle, vaan aiheuttaa ahdistusta.
Erinomaisia pointteja. Ihan taatusti tiiviimmät kyläyhteisöt ja sukupolvien yhdessä asuminen suojelivat ihmistä. Yhteisöllisyys on ehkä heikompaa kuin ennen, ja ainakin yksinäisyys on tutkitusti lisääntynyt.
Tuo tietomäärä on helkutin hyvä huomio. On olemassa valtavasti ihmisiä, jotka ahdistuvat ärsyketulvasta, datamäärästä ja nopeasta muutoksesta. Osa heistä reagoi ehkä raivolla.
Yksi mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen, muodostuu, kun yhtälöön otetaan mukaan jokapäiväisten toimien vaatima fyysinen ponnistelu. Aikaisempina vuosikymmeninä oli toimeentulon vaatima fyysinen efortti huomattavasti kovempi, kun verrataan nykyiseen. Fyysisellä rasituksellahan on tunnetusti, ja tutkitusti positiivisia vaikutuksia ihmisen psykosomaattiseen hyvinvointiin, lähinnä lisäämällä serotoniinin ja noradrenaliinin tuotantoa, ehkäpä tämä myös osaltaan selittää nyky-tallaajan alakuloa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon myös aikafaktori, nykyään vapaa-ajan määrä on huomattavasti lisääntynyt, ja selvästikään se ei kaikille sovi.
Totta puhut. Lisäksi fyysinen ponnistelu auttaa purkamaan turhaumia. Raivoa voi käyttää energiana halonhakkuussa ja vedenkannossa.
Sen sijaan minun kaltaiseni läppärin ääressä istuja saattaa päätyä kanavoimaan kiukkunsa näppäimistön kautta Facebookiin.
Kaikkia sosiaalisia alustoja, ja uutisia parempi tapa kanavoida turhautumistaan on lukea Wikipediasta joku randomina valikoitu info-pläjäys, ja sitten koittaa perehtyä siihen mahdollisimman syvällisesti. Hetken kun tätä harrastaa, niin siinä voi jopa ymmärtämys laajentua, ja ärmätistä tuleekin Wikiholisti, joka osaa osalistua digitaistoihin korrektisti.
😀 Erinomainen neuvo!
Vaikka vapaa-aika kokonaisuudessaan on lisääntynyt, pitää muistaa että monilla tilanne on juuri päin vastoin. Jos yhdellä työllä ei tule toimeen, joutuu tekemään useampaa työtä. Tällöin vapaa-aikaa ei juuri ole, ihminen väsyy ja pahimmassa tapauksessa katkeroituu. Katkeroitunut ihminen on puolestaan altis kommentoimaan asioita hyvinkin värikkäästi ja alatyylisesti.
Itsestäni olen huomannut, että vaikka työni ei olekaan fyysisesti raskasta, olen usein työpäivän jälkeen todella väsynyt jatkuvan henkisen kuormituksen takia. Jos en harrastaisi lisäksi liikuntaa, en usko että energiani riittäisi juuri muuhun kuin somessa valittamiseen.
Hyviä pointteja rutkasti. Olen itse tullut siihen tulokseen, että some on liian täynnä vihaa ja raivoa ja kaipaan niitä ns toisesta ääripäästä olevasta kommentteja sekä juttuja. Mitä enemmän on negatiivista ja kielteistä kommentointia ympärillä, niin se ruokkii myös omaa ajattelutapaa – ikävä kyllä. Muutama ystäväni on tehnyt aina välillä tietoisen some-tauon ja kauhistellut aina tauolta palattuaan kuinka täynnä negatiivista ajattelua some on ollut.
Tämä ”tyhmyys tiivistyy” -sanonta pitää hyvin paikkansa, mutta myös päinvastaisesti. Jos tekee tietoisen päätöksen siitä, että blokkaa negatiiviset kommentit ja henkilöt niin elämänlaatu jo sinänsä paranee. Usein on vain ongelmana se, että juuri ne negat eivät välttämättä ymmärrä olevansa niin negatiivisia koska ovat niin siinä tunteessa ja käsityksessä syvällä etteivät osaa tai kykene – tai halua – nähdä muuta.
Useinhan on niin, että ihminen ei pysty muutokseen ennen kuin on siihen itse valmis. Jos ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa ja tekee asioita ”aina miten ennenkin on tehty”, niin silloin sen mahdollisen vihan ja agression purkaminen ei välttämättä tule ulos kuin sitä kautta mitä se on helpoin ja kivuttomin. Ei ole sitä hakopinoa pihalla mikä pitäisi pilkkoa klapeiksi tai peltoa kynnettävänä, vaan tietokone ja näppärät sormet. Someen on helppo purkaa tunnot ja tuntemukset ja suoltaa se paha olo ulos, vaikka rakentavampi tapa voisi olla ihan vaikka kirjoittaa ne tuntemukset paperille tai tietokoneelle ja olla julkaisematta sitä – kunhan sen saa itsestään ulos kirjallisena tai suullisena; tämänkin on todestetusti todettu auttavan asioiden käsittelyssä. Jos ei ole ketään kenelle sen purkaa, niin sitten sen purkaa kaikille.
EN siis todellakaan oikeuta vihapuheita ja agressioita, vaan yritän nähdä maskin taakse ja miettiä miksi joku voisi tehdä niin. Yrittää ymmärtää ne pointit mitä kautta toinen ajattelee ja mitä kautta lähteä purkamaan ne mahdolliset väärinkäsitykset tai polulta poikkeamat.
Miettiä mikä voisi olla se keino mitä kautta kyseinen henkilö pystyisi näkemään myös mustavalkoisesta maailmasta ne harmaan sävyt ja ehkä jopa värit.
Muutokseen tarvitaan tietoinen valinta.
Kirjoitit tuossa, että ”Jos olet kunnan edustaja, seuraa keskustelua tarkalla silmällä. Puutu faktavirheisiin kohteliaasti mutta napakasti. Soita tarvittaessa kirjoittajille tai moderaattorille ja juttele heidän kanssaan kasvotusten. Puutu asiaan, jos näet laittomuuksia.”
Näin keskikokoisen suomalaisen kunnan virkamiehenä/työntekijänä täytyy todeta, että olen ihan tietoisesti välttänyt kaikki mahdolliset kuntamme ei-viralliset-someryhmät. Jos niissä alkaisi heilua, ei työnteosta tulisi mitään, kaikki aika menisi keskustelujen hallinnointiin ja faktavirheiden oikaisemiseen.
Toki aina voidaan keskutella siitä, että aiheutuuko em. keskustelua siksi, ettemme tiedota kunnan toimistamme paremmin. Mutta tunne on, että vaikka käytössä on niin paikallislehti, kunnan nettisivut kuin alueen asukkaille tiedottaminen postilaatikkotiedottein, niin aina löytyy silti porukkaa myös someryhmiin kommentoimaan ja levittämään vääriä faktoja, joita pitäisi sitten oikoa ja valistaa kansalaisia myös somessa. Ja mä teen hyvin kapea-alaista osaa kunnan hommista, voin vain kuvitella, mitä palautetta saavat ne, joiden rooli on vielä paljon näkyvämpi.
Sari, kiitos kommentista! Tähän puuhaan tosiaan vaaditaan ihminen, jolla on dedikoitua virka-aikaa somekeskustelujen seuraamiselle. Kyseessä on usein viestintäosaaja, jonka tehtävänä on luodata somekeskustelua.
Toki mä toivon, että kunnanjohtajilla ja johtavilla poliitikoilla olisi myös aikaa ja kiinnostusta someseurantaan, mutta kaikkeen ei toki kukaan pysty.
Olipas hyvä kirjoitus. Ilo lukea aiheesta, jonka parissa ihmetelee viikoittain. t: keskisuuren kaupunkiryhmän perustaja-ylläpitäjä
Kiitos – mahtavaa kuulla!
Olen suhteellisen veres eli tuore. Mutta olen lähtenyt liikkeelle siitä että, havainnoija tsekkaa omalla tyylillä asiat sekä tuo esille oman taatusti puolueellisen kannan asiaan. Lähtökohta on selvä, että ei alatyylin kielenkäyttöä. Mutta jos havainto ei miellytä, niin tottakai se tuodaan esille.
Joo havaintojaan ja mielipiteitään saa esittää ilman muuta, mutta ilman alatyylisyyksiä ja perusteiden kera.
Olen ihmetellyt kuinka kukaan viitsii ryhtyä minkään ison FB -ryhmän adminiksi tai moderaattoriksi.
Tuntuu olevan luonnonlaki että kun jäsenmäärä kasvaa yli tuhannen niin väistämättä iso prosentti keskusteluista ajautuu riitelyksi, solvaamiseksi ja inttämiseksi.
Ryhmän hallinnoijat joutuvat sitten kuluttamaan iltansa kaitsien aikuisten ihmisten nettiriitoja. Ja työstä ei saa mitään palkkaa. Ennen vanhaan jonkun foorumin ylläpitäjä sentään sai pikkuisen taskurahaa mainosbannereilla yms, FB:ssä ei sitäkään.
Mä myönnän suoraan, että oma hermo ei kestäisi. Moderointi on vapaaehtoistyötä, joka syö aikaa ja aiheuttaa harmaita hiuksia.
Noissa kirjoituksissa näyttää ihmisiä harmittavan jokin asia, mikä nyt ketäkin korpeaa, mutta ulosanti ei oikein ole salonkikelpoista – valitettavasti kaukana siitä.
Eikä tietenkään tarvitse kaikilla kaiken viestinnän olla salonkikelpoista (ei todellakaan!), koska tavallaan on hyvä olla sellaisiakin kanavia joissa voi päästellä vähän höyryjä… mutta kenties ei kuitenkaan noin asiattomaan tyyliin.
Niinpä jäin miettimään, että mintekä kunkin noista esimerkeistä olisi voinut sanottavansa ilmaista niin, että a) sanottava tulisi sanottua, b) höyryjä päästellen ja c) mutta kuitenkin sivistyneemmin sanankääntein. Näistä olisi kiva saada esimerkkejä, jos vaan joku viestintäkonsultti semmoisia ehtiiviitsiijaksaa väsätä 🙂
Haa, hyvä kysymys! En lähde ihan jokaista esimerkkiä editoimaan, mutta tässä perusvinkit:
1) Kirjoitusvirheitä saa tulla. Puhekielikin on täysin OK. Facebook ei ole kirjoituskilpailu eikä pönötysparaati.
2) Kirosanat ja solvaukset pois. Alatyylisyys ei ole fiksua, eikä ihmisiä tarvitse loukata.
3) On täysin OK kertoa tunteet ja mielipiteet ääneen: ”mua raivostuttaa asia X”, ”asia Y on valtava ongelma” tai ”pisti vihaksi, kun luin Z”.
4) Perustelut ja ratkaisuehdotukset ovat bonusta. Lisäksi niiden pitäisi olla toteutettavissa. Joku ”päättäjät vaihtoon” ei ole ratkaisuehdotus vaan harminpurkaus, mutta sen sijaan ”tulkaa kaikki asukasiltaan kertomaan mielipiteenne” tai ”järjestetään kuntalaiskysely” ovat jo ratkaisuja ja toimintamalleja.
Somen ansiosta meille ei tule enää sisällissotaa, ihmiset purkaa sappeutuneet paineet internetin keskustelupalstoille eivätkä lähde kylille heilumaat hankojen ja aidanseipäiden kanssa. Hyvä kirjoitus bloggarilta oli.
En muuten pidä hyvänä ratkaisuna rangaista ala-arvoisesta kirjoituksesta, vaan kuten bloggari sanoi että ottaa yhteyttä suoraan ja puhua asiallisesti törkyturvan kanssa. Kaikki eivät ole saaneet hyväksyntää ja rakkautta elämässään, se tuo silloin pahan maun puheeseen joka suusta pulppuaa.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että ei huonosta käytöksestä pidä rangaista. Jokaisen vain olisi fiksu tunnistaa, mikä on huonoa käytöstä ja miksi siihen ei itse kannata sortua.
Silti ei ole mitään tutkimusta siitä, että ”paineiden purku someen vähentää sotia tai kylätappeluita”. Päin vastoin: voimakas aggressio ja tehokas agitointi somessa voi nimenomaan saada lynkkausjoukot liikkeelle.
Koen aika huolestuttavana, että tässä keskustelussa on mukana niitä, jotka eivät erota suoraan puhumista ja huonoa käytöstä. Ihan liikaa törmää nykyään siihen, että hyvät käytöstavat koetaan heikkoutena tai muiden miellyttämisellä. Olen samaa mieltä, että eri mieltä saa olla ja sanottavansa sanoa. Käytöstavat ja fiksu ilmaisutapa vaan pitää muistaa.
Ps. Jos puskaradioiden kielenkäyttö kauhistuttaa niin mammapalstoilla meno vaan pahenee. Jos joku kasvattaa lastaan eri tavalla kuin toinen niin lasut vaan paukkuu. Milloin somesta tuli vapaa kenttä, jossa voi sanoa mitä vaan? Miksi se koetaan paikkana, jossa sanomiset ei satuta ketään?
Osuit asian ytimeen: suora puhe on eri asia kuin huono käytös. Ihminen voi sanoa suoraan mielipiteensä ja perustella sen, eikä siihen tarvita solvauksia tai kiroilua.