Jari ”Hurahtanut Hifistelijä” Parantainen postasi maanantaina tarkat ohjeet siihen, miten webinaarista saa toimivamman. Postaus on pitkä ja tekninen, mutta myös helkutin hyödyllinen.
Jarin postauksessa kerrotaan, miten puhuja saa webinaarissa omaan videokasvokuvaansa upotettua dian tekstit ja kuviot niin, että ne leijuvat puhujan sivulla kuin uutislähetyksessä ikään. Näin puhujan kuva voi olla isompi, jolloin ilmeet erottuvat paremmin.
Yllä oleva tekniikka on sata kertaa ammattimaisempi kuin omani, joissa diat ovat isolla ja puhujan pärstä näkyy tulitikkuaskin kokoisena jossain nurkassa.
Myöhemmin Jarin Linkedinistä silmiini osui kommentti, jossa joku päivitteli:
En muuten käsitä, miksi kukaan haluaa katsoa puhuvaa päätä.
Jari perusteli vastauksessaan sitä, miksi kasvot ovat aina meistä ihmisistä kiinnostavia:
Aivoistamme iso osa on varattu vain kasvojen (kuvan) käsittelyyn. Äidin kasvot ovat muuten ensimmäinen asia, jonka vastasyntynyt lapsi yrittää / haluaa nähdä, kunhan hän saa silmänsä toimimaan. Arjessa asia näkyy monin tavoin. Jos vaikkapa Anna-lehden kannesta jätetään ihminen pois, sen irtomyyntilevikki puolittuu saman tien.
Hurahtanut Hifistelijämme on tietenkin oikeassa. Puhujan kasvot ovat äärimmäisen tärkeät viestin perillemenossa.
Jäin miettimään, miksi alkuperäinen kommentoija sitten sanoi välttelevänsä puhuvia päitä.
Syy lienee siinä, että hän on nähnyt vain huonosti suunniteltuja webinaareja. Aina kun puhujalta unohtuu viestinnän imitaatioteoria, homma menee kohti kaislikkoa.
Webinaareissa ja tallennetuissa nettikursseissa videokuvan pahimmat virheet ovat varsin yleisiä. Jos näihin sortuu, ei mikään ihme, että kuulijat alkavat vihata puhuvia päitä.
Seitsemän videolla esiintymisen sudenkuoppaa
- Puhujan kasvot ovat hämärässä, eivätkä ilmeet erotu.
- Puhujan kasvot ovat pienessä alakulman ruudussa, eikä ilmeistä saa selvää.
- Puhujan kasvoille lankeaa ylhäältä keltainen loisteputken valo, jolloin hän näyttää vihertävältä ja silmäpussit korostuvat.
- Pahimmillaan puhuja on rajattu kaulasta, jolloin tulos näyttää enemmän dekapitaation tulokselta kuin elävältä ihmiseltä. Lisäksi kaulasta rajaaminen poistaa kuvasta eleet, jotka ovat oleellinen osa viestin välittymistä.
- Jotkut tallennettujen verkkokurssien papattajapuhujat ovat opetelleet pitämään kasvonsa ilmeettöminä, jolloin he toimivat vain lukukoneina. Tämä on pahuksenmoinen virhe. Verkkokurssin pitäjän kuuluu olla kertova ja kommunikoiva ihminen, ei tekoälyn luoma avatar.
- Pahimmillaan verkkokurssin ruudulla näkyy sama teksti, jota puhuva pää lukee ääneen. Tämä ei auta yhtään. On tutkittu tosiasia, että ihmisen oppiminen heikkenee, jos hän joutuu yhtä aikaa lukemaan ja kuulemaan samaa tekstiä. Silmät menevät eri tahtia kuin korviin tuleva puhe, ja tulos on yhtä mössöä.
- Puhuja ei katso lainkaan kameraan (eli kuulijan ”silmiin”). Tästä syntyy välttelevä vaikutelma. Muista siis katsoa myös kameraan, jotta vuorovaikutus säilyy mahdollisimman ehjänä.
Mitä webinaarissa sitten pitäisi tehdä?
Ota mallia uutisista. Niissä pääviesti tulee aina uutistenlukijan suusta, ja havainnollistavat kuvat ovat puhujan vieressä.
Olipa kurssisi livewebinaari tai tallennettu verkkokurssi, puhu siinä aina kuin puhuisit liveyleisölle. Pidä mukana ilmeet ja eleet; kerro ja kuvaile, älä puhu ulkomuistista. Muista katsoa myös kameraan.
Puhuvaa päätä vihataan siksi, että se on vain puhuva pää. Sen sijaan kertovat kasvot muistetaan paremmin.
Stubin kolme kohtaa on kasvanut seitsemaksi kohdaksi. Yhteneväistä molemmille ovat puhuvat päät, jotka luovat intensiteetin ja mielenkiinnon säilymisen. Ilmeet ja eleet kertovat asiantuntijan kiinnostuksen ja osaamisen asiasta. Pelkät diat jättävät kylmäksi.
Mielellään jatkossa näkisin koko ihmisen ja ropan liikkeen – taustalla slideshown tarvittaessa.