Organisaatioissa johdetaan kulloisenkin trendin mukaan asioita, halua, ihmisiä, itseä, laatua, omaa mieltä, osaamista ja strategiaa – in alphabetical order.
Näitten kaikkien apuvälineeksi haluan lanseerata tekstin tai kielen johtamisen.
(Siltä varalta että osa lukijoistani epäilee sarkasmia: olen aivan vakavissani.)
Miksi ihmeessä kieltä ja tekstiä pitää johtaa?
1) Siksi, että muuten tekstit (kuten esitteet, myyntipuheet, presentaatiot, arvokeskustelut ja sähköpostit) alkavat elää omaa elämäänsä, ja niistä saattaa tulla organisaatiolle haitallisia tai vahingollisia.
2) Siksi, että sanat vaikuttavat ajatteluumme – ja ne itse asiassa ovat osa ajatteluamme.
3) Siksi, että pienenä alkanut huhu, uskomus tai vähättely voi paisua ylettömiin mittoihin, jollei siihen osata puuttua.
4) Siksi, että rakentava kielenkäyttö antaa voimia työyhteisölle ja tekee bisneksestä tuottavampaa.
Liian usein tekstien johtaminen organisaatioissa rajoittuu tietoturvasäännöksiin ja viestintäkäytäntöihin. Niiden lisäksi tarvitaan kuitenkin tiedostavaa otetta organisaation teksteihin ja kieleen (sekä puhuttuun että kirjoitettuun). Joissain tilanteissa tämä ote voi olla näkyvä ja jopa määräävä, ja joissain paikoissa taas äärimmäisen hienovarainen.
Voimakasta otetta tarvitaan esimerkiksi kriisiviestinnän ohjeistuksissa tai työpaikkakiusaamisen karsimisessa. Varovaisempaa työskentelyä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun joudutaan puuttumaan kahvitauoilla käytyihin keskusteluihin tai siihen, miten asiakkaista puhutaan työajan ulkopuolella.
Kuten huomaat, pidän organisaation asiana myös sitä, miten ja mistä ihmiset puhuvat. Tähän puuttuminen ei toki ole helppoa, mutta väitän että se on mahdollista ja oikeutettuakin.
Kielen johtamisella en tarkoita sananvapauteen puuttumista. Sen sijaan työpaikalle on mahdollista rakentaa keskusteleva kulttuuri. Tällaisessa organisaatiossa asioita uskalletaan ottaa esille, mutta ihmisten tai yksiköiden virheitä ei märehditä tai suurennella, eikä taukojen suurin hupi ole se, että Taneli/tuotanto/toimari mokasi taas.
Kielen johtaminen tapahtuu esimerkein ja keskusteluin. Työnantaja ei tietenkään voi ohjeistuksilla puuttua kahvitaukokeskusteluihin, mutta kun tämän teeman nostaa rakentavalla tavalla tapetille, ihmiset alkavat herätä vastuuseen omasta puheestaan.
Ei ole ihan sama, käytänkö kahvitaukoni naapuriyksikön haukkumiseen vai meneillään olevasta projektista keskusteluun.
Erityisesti asiakaspalvelussa tekstejä täytyy johtaa. Monesta sähköpostista ja puhelinkeskustelusta huomaa, että kielen johtaminen on jätetty tekemättä. Tekstien ja puheluiden laatu on kiinni yksittäisen työntekijän osaamisesta, eikä aina hänen esimiehensäkään tiedä, mitä hyvä laatu tarkoittaa tekstissä.
Esimiehen pitää olla huolissaan, jos
a) kahvitauoilla puhutaan kaikesta muusta paitsi työstä. Se kertoo, että työhön sitoutuminen on heikkoa.
b) kahvitauoilla puhutaan vain työstä. Se kertoo, että stressiä on liikaa eivätkä ihmiset ole kiinnostuneita toisistaan.