Luen työmatkalla usein ilmaisjakelulehtiä. Joskus Metroa ei ehdi kahlata läpi matkalla, joten luen sitä vielä hississäkin matkalla neljänteen kerrokseen.
Olin siis aamulla ala-aulassamme odottamassa hissiä. Tietenkin luin lehteä, ja vierelläni oli toinenkin nainen menossa yläkerroksiin. Astuimme hissiin, mutta minä jatkoin lukemista nenä lehdessä.
Keskityin johonkin kiinnostavaan kolumniin, ja kun hissin ovet aukesivat, kuljin vanhaa tuttua reittiä hissistä oikealle.
Nainen kulki edelläni, ja hän avasi oven toimistoon. Menin perässä lehteä lukien ja olin tyytyväinen, kun ei tarvinnut kaivaa avainta esiin.
Kun laskin lehden alas, tajuntani palasi.
Olin väärässä työpaikassa, kerrosta alempana kuin oma toimistomme on.
Nainen jatkoi käytävää pitkin eteenpäin. Minulle tuli kiire paeta, ennen kuin hän huomaisi, että hänen työpaikallaan on kutsumaton vieras.
Käännyin lehteni kanssa äkkiä ympäri ja työnnyin ovesta ulos.
Onneksi huomasin virheeni ajoissa. Pahimmillaan olisin voinut kävellä ”oman pöytäni” luokse ja jatkaa lukemista. Jossain vaiheessa aamua olisin havahtunut siihen, että työpaikallani on vieraita ihmisiä puhumassa vieraista asioista. Ties vaikka olisin soittanut poliisit paikalle.
Tarinan opetus: Älä lue lehteä, kun kävelet.
No olipa hyvä, että huomasit! 🙂
Kiitos rohkaisusta! Toivon, että kokemukseni lohduttaa niitä lehdenlukijoita, joilla on samanlaisia tilanteita elämässään.