Jos haluat omaksua tietoa kunnolla, pidä vain yhtä kanavaa auki kerrallaan.
Käyn viikon mittaan läpi esimerkkejä, joissa monen kanavan yhtäaikainen aukipitäminen ei kerta kaikkiaan toimi.
2) Älä puhu kännykkään, kun ajat autoa.
Tällä ei ole mitään tekemistä handsfree-laitteen kanssa. Oli laite tai ei, olet liikenneriski, kun keskityt kahteen asiaan yhtä aikaa.
Poikkeuksena ehkä voi olla tilanne, jossa sekä liikenne että keskustelu ovat helppoja. Se vielä onnistuu, jos ajaa moottoritietä ja samalla keskustelee puhelimessa ostoslistasta. Myös tuttu ajoreitti ja arkinen keskusteluaihe voivat sopia yhteen.
Sen sijaan kuski ei saa missään tapauksessa puhua luuriin, kun puhelun aihe on vaikea ja keskittymistä vaativa. Auto on pysäytettävä, jos puhelussa on meneillään avioriita, väittely teinin kanssa kotiintuloajasta, taktiikkapalaveri tulevaa budjettineuvottelua varten tai yllätysjuhlien suunnittelu.
Jos osa huomiosta on puhelinkeskustelussa, se on poissa liikenteen havainnoinnista.
Miksi sitten voin ajaa autoa ja silti puhua vieressä istuvan kanssa?
Koska hänkin havainnoi liikennettä ja osaa keskeyttää tarvittaessa keskustelun. Vaikka siis siirrän osan havainnointikyvystäni liikenteeltä keskustelulle, toinen osapuoli havainnoi myös liikennettä hieman.
En usko. Kyllä minä ainakin pystyn puhumaan puhelimessa, vaikka olen ratissa ruuhka-aikana.
Todennäköisesti olet aiheuttanut useampia vaaratilanteita, joita itse et ole edes huomannut. Jalankulkija on ehkä viime tingassa väistänyt sinua suojatiellä, tai oikealta tuleva on pysäyttänyt juuri ja juuri ajoissa. Peräänajo on kenties ollut senteistä kiinni.
Jos lopetat kännykkään puhumisen liikenteessä, se ei ole huonon tai kokemattoman kuskin merkki. Olet vain ymmärtänyt jotain oleellista ihmisaivojen ja havaintokyvyn rajallisuudesta.
Tästä joudun olemaan eri mieltä. Koska olen laiska, lainaan tekstin suoraan Kuntoutussäätioön sivuilta, koska siinä kiteytetään juuri oma näkemykseni asiasta. "Työn taitava hallinta (automatisoituminen) tarkoittaa sitä, ettei suoritukseen enää tarvitse kiinnittää tietoista huomiota. Näin mieli vapautuu muihin tehtäviin. On kuitenkin tärkeätä, että myös automaattista toimintaa voidaan ohjata tietoisesti tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi autolla ajaminen tapahtuu paljolti automaattisesti ja voimme samalla vaikka keskustella kyydissä olevien kanssa. Kuitenkin "tiukan paikan" tullen ja liikennetilanteen niin vaatiessa mielen täytyy olla valppaana ottamaan ohjakset käsiinsä."Puhuminen korvanappiin tai vierustoverin kanssa eivät omien havaintojen valossa keskittymismielessä eroa toisistaan merkittävästi. Vai onko tästä tutkittua tietoa?Vierustoveri ei toisaalta käytännössä mielestäni voi eikä saakaan hoitaa liikenteen havainnointia kuskin puolesta kuin poikkeustapauksissa, kuten havaitessaan hirven tien poskessa tms. Tämä perustelu ontuu mielestäni pahasti. Väärät havainnot voivat olla itse asiassa vaarallisempia kuin mikään kännykkään puhuminen.Itse huomaan ajavani "automaattisesti" (puhuessani puhelimeen) selvästi rauhallisemmin enkä mm. etsi läheskään niin herkästi esimerkiksi välitöntä ohituspaikkaa "hidastelijan" osuessa eteen.
Pekka:Eihän vänkärin havainnoinnilla tarkoiteta tässä sitä, että keskustelukumppani huomauttelee ja varoittelee solkenaan liikenteestä, vaan että keskustelija voi rytmittää puhetulvansa liikenteen mukaan. Pahassa paikassa pidetään siis tauko.Eli keskustelu puhelimessa tai vänkärin kanssa eroavat toisistaan keskittymiskyvyn kannalta. Ainakin omasta mielestäni.
Kiitos kommenteista!
Pekka, saat ilman muuta olla eri mieltä. 🙂 Otit puheeksi olennaisen asian: ajamisen automatisoitumisen. Se ei kuitenkaan saisi automatisoitua, sillä vaikka auto, kuski ja reitti olisivat samoja, liikenteen tapahtumat voivat olla yllättäviä. Peräänajoja sattuu juuri siksi, että on ajettu "aivoautomaatilla", eikä ole huomattu esimerkiksi liukasta tietä, ruuhkaa tai liian pientä turvaväliä.
Aivomme rutinoituvat helposti. Tutuista matkoista 99 % sujuu samalla tavalla – ilman vaaratilanteita, joten oletamme, että kaikki matkat voi ajaa "automaattiasetuksilla".
Olli tiivisti näkemykseni pelkääjän (tamperelaisittain vänkärin) roolista. Apukuski osaa tahdittaa puhettaan liikenteen mukaan, ja joskus myös havainnoi liikennettä itsekin.
Olen huomannut, että usein autossa tulee keskusteltua toisen osapuolen kanssa myös liikenteestä – olipa sitten kuski tai pelkääjä. "Miksi toi ajaa kuuttakymppiä motarille?" "Katos vaan kun sedällä on kiire." "Tuolla on BelAir!"Sitten kun pelkääjän paikalla istuukin lapsi, kuski joutuu eri tavalla jakamaan huomionsa liikenteen ja lapsen kanssa.
Koetapa Katleena ajaa autoa yli 25v. siten, ettei homma mene selkärankaan eli automatisoidu. Sille vain ei voi mitään, se on kuin käveleminen, tai juokseminen, yhtä automaattista toimintaa. Aivot vain tuntuu olevan rakennettu sillä lailla.Olen jälleen eri mieltä myös siitä, ettäa) automatisoitumisessa olisi jotain vialla jab) automaattia ei saisi päältä vaaratilanteen uhatessa. Tai sitten olen poikkeusyksilö :)Kun rutiinitoiminta on automaattista ja siihen ei tarvitse kiinnittää tietoista huomiota, jää aivoille minun järkeni mukaan enemmän kapasiteettia seurata ympäristön tapahtumia.Ajaessani aamulla n.50 km matkan (puhumatta puhelimeen) mietin samalla kiperiä tuotteistuskysymyksiä. Ajamiseni oli varsin automaattista enkä keskittynyt siihen (nytkään) tietoisesti. Sitten tulikin loppumatkasta mieleeni, että ajatteleminen pitää varmasti myös kieltää ajaessa, koska sekin estää täyden keskittyminen.Minut on toisaalta mm. suistanut kerran tieltä "kolmion takaa" tullut autoilija, joka keskittyi niin perusteellisesti ajamiseen, että unohti seurata risteävää liikennettä. Vaurioita ei tullut vaikka kävinkin ojan pohjalla. Otin sitten ko. autoilijan kiinni (hän jatkoi pysähtymättä ilmeisesti mitään huomaamatta) ja kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut. Kovin oli hämmästynyt siitä, mitä oli saanut aikaan…