Kokemattoman kirjoittajan tunnistaa siitä, että hän ei erota tyylilajeja. Tämän viikon kunniaksi postaan tyylilajien eroista ja käytän esimerkkeinä kolmea näkökulmaa: sanoja, lauseita sekä tekstin rakennetta.
Sanavalinnat vaikuttavat tekstin tyylilajiin oleellisesti.
Jos en tunnista synonyymien tai lähisanojen tyylieroja, en osaa käyttää niitä oikeissa paikoissa. Silloin en myöskään osaa leikitellä sanoilla saati tehdä tarkoituksellisia tyylirikkoja.
Tämä taulukko selventää ajatuksiani:
Jos joku keksii roskista tarkoittavan halventavan termin, otan sen vastaan kiitollisena.
Huomaattehan, että en ole tunkenut läheskään kaikkia olemassa olevia suomen kielen sanoja taulukkoon. Esimerkiksi humalaa kuvaavia ilmaisuja on toistasataa, ja lisää tulee koko ajan. Urbaanisanakirjasta löytyy vaikka mitä.
Myös tyylilajeja on lähes rajaton määrä. Taulukkoon olisi voinut lisätä vaikkapa hoivakielen parodian (hassunassu, pampulapeppu) tai scifin (jätteiden ionisointikeskus, olla tähtisumussa).
Oleellista on hahmottaa sanojen tyylierot. Virkakielessä ei voi käyttää ilmaisua hakija oli kännissä, eikä hoivakielessä sanota äiti pyyhkii sun perseen.
Vasta kun ymmärtää tyylierot, voi luoda uusia tyylejä ja kehittää omaa kirjoitustaitoaan.
roskis=esim. paskaluukku
Aivan! Kiitokset! Olisi pitänyt keksiä itse. 🙂
Jeps. Paskaluukulla on luonnollisesti myös toinen merkitys :-/
Heh! Ehkä kannattaa puhua roskiksesta paskalaarina, niin eivät luukut mene sekaisin. 🙂