Suosittelen lämpimästi hankkimaan Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin opuksen Ravistettava, omskakas – toisinajattelijan käsikirja.
Kirjan teemana on löytää uusia tapoja toimia ja ajatella, ja metodinaan Tuominen ja Lindroos käyttävät ravistamista. Kirjassa on runsaasti esimerkkejä, käytännön vinkkejä ja selkeitä tutkimustuloksia, joten se ei ole puuduttava teoreettinen esitys vaan helposti hyödynnettävä kokonaisuus.
Kokosin seuraavaan kolme itselleni hyödyllisintä oivallusta kirjasta sekä toisaalta kolme havaintoa, joista olin joko eri mieltä tai olisin toivonut erilaista esitystapaa.
Mitä oivalsin?
1) Opus kehotti havainnoimaan asioita ja tiedostamaan, että ajattelu on työtä. Liian usein sitä tulee vain kuljettua tuttuja uria, jolloin arkitoiminta koostuu rutiineista. (Sain tästä aivan loistavan oppikirjaidean, joka täytyy toteuttaa loppuvuodesta. Ajatus oli niin innostava, että mieleni tekee jättää nykyinen käsikirjoitus kesken.)
2) Tehokas tapa purkaa rutiineja on rakentaa itselleen tietoisesti esteitä. Kehitin heti muutaman, joita voisin hyödyntää: Mitä jos jätän kännykän ja avaimet kotiin päiväksi? Mitä jos kiellän itseltäni auton käytön kuukaudeksi? Entäpä jos asun talven mökillä? Kun ihminen pakottaa itsensä toimimaan eri tavalla, hän löytää uusia katsantokantoja.
3) Kirjan rakenne jo sinänsä antoi ajatuksia. Se oli jäsennelty napakasti viiteen muutokseen, viiteen ongelmaan ja kymmeneen ravistusneuvoon. Täytyy itsekin käyttää joskus noin jäntevää sisällysluetteloa.
Mitä jäin kaipaamaan?
Seuraavat huomiot ovat detaljeja, koska kokonaisuutena kirja oli upea.
1) Eräässä kohdassa kirjoittajat arvioivat, että 1990-luvun sanomalehdessä oli yhden viikon aikana enemmän informaatiota, kuin mitä 1800-luvun ihminen kohtasi koko elämänsä aikana. Väite on oikea, jos puhutaan vain kirjoitetusta informaatiosta, mutta teesistä unohtui 1800-luvulla välitetty suullinen tieto kokonaan. Väitän, että 1800-luvun ihminen kohtasi kuukaudessa enemmän juoruja, vitsejä ja tarinoita kuin on yhden viikon lehdissä.
Joka tapauksessa olen samaa mieltä siinä, että informaation määrä on kasvanut ja tulee kasvamaan.
2) Kirjasta puuttuu paikka paikoin kuvia. Aivojen rakenne selitetään sanallisesti, mutta olisin kaivannut viereen piirrosta. Toisessa kohdassa kuva on jäänyt painovaiheessa pois: lukijalle luvataan näyte mainosguru Alex Boguskyn kalenterista, mutta kuva puuttuu. Pettymys!
Yrittäjille, luovan työn tekijöille, tietotyöläisille, itsensä kehittäjille ja uutta pelkäämättömille.
Eikös juuri konservatiiveja kuuluisi ravistella?Mielipiteet on kyettävä perustelemaan."1990-luvun sanomalehdessä oli yhden viikon aikana enemmän informaatiota"Eiköhän suuri osa siitäkin tiedosta oltu jo saatu muuta kautta, joten oletetulle kohderyhmälleen se olikin dataa eikä informaatiota, ja siten väittämä, vaikkakin ehkä faktisesti oikein, on täysin harhaanjohtava.
Toivottavasti et kuitenkaan jätä tuota käsikirjoitustasi kesken. Minä ainakin oletan (?) että muutamat rippuset tulevasta kirjasta valuvat myös tänne blogin puolelle. Toivottavasti.Tuohon esteiden kehittämiseen mietin, että ihminen on loistava kehittämään erilaisia, pääosin tiedostamattomia esteitä. En ole kuitenkaan ollenkaan varma noista itse kehitetyistä esteistä, jotka saattavat kaatua ihmisten mukavuudenhaluun ja tottumukseen.Minä en ainakaan suostu jättämään avaimiani tahallani kotiin..
Kiitokset kommenteista!Anonyymi, myös minun mielestäni konservatiivit tarvitsevat ravistelua, mutta yleensä kirja-arvosteluissa on tapana asettua lukijan housuihin. Konservatiivi ei todennäköisesti pidä kyseisestä kirjasta – eikä ihme.Ville, en jätä käsikirjoitusta kesken, kun on jo tullut tehtyä kustannussoppari, ja eka laskukin on lähtenyt kustantajalle. Mutta en myöskään unohda uutta kirjaideaa.Osa tämän seuraavan kirjan sisällöistä löytyy jo nyt blogista, jos kaivat esiin oikean laidan tunnisteet Konsulttikoulu, Valmentaminen ja kouluttaminen sekä Konsultin lait. Lisää on tulossa blogiinkin, mutta yritän pitää kirjasta vähintään 40 % sellaisena, että sitä ei löydy verkosta. Sillä tavalla palkitsen myös kirjan ostajia.Avainten jättäminen kotiin on paha rasti silloin, jos ei ole ketään, jolta saisi toiset avaimet. Itse voisin hyvin viettää koko päivän kahvilassa kirjoittamassa kirjaa ja tulla sitten kotiin, kun siellä on joku avaamassa oven. (Edellyttäen, että mieheni ei valitse samaa rutiininrikkojaa itselleen samana päivänä.)Tein eilen itselleni esteen ja jätin läppärin kotiin. Yleensähän käytän junamatkat kirjoittamiseen, mutta nyt luin uutta kirjaa.