Jostain kumman syystä blogeissa ja diaesityksissä kiertää hatusta vedetty lukema, jonka mukaan sosiaalisen median kuluttaja-kommentoija-sisällöntuottaja-suhdeluku olisi 90-9-1.
Tämän suhdeluvun mukaan sosiaalisen median käyttäjien työnjako olisi seuraava:
– jopa 90 prosenttia somepyöriäisistä ainoastaan kuluttaisi sisältöä (siis tekstiä, kuvaa, videota tai musiikkia)
– vain 9 prosenttia ihmisistä kommentoi muitten tuottamaa sisältöä
– muka vain 1 prosentti tuottaa sisältöä.
Kattia kanssa.
Pahoin pelkään, että tämän arvion ovat tehneet ne, jotka itse tuottavat sisältöä. On paljon mukavampaa arvioida itsensä kuuluvan harvinaiseen, aktiiviseen prosenttiin kuin suureen massaan.
Tosiasiassa sisällöntuottajien määrä on kasvanut jo pitkän aikaa. Tästä Anja Alasilta jo bloggasikin viime viikolla. Anjan siteeraama Tilastokeskuksen tutkimus osoittaa, kuinka vaarallista on vetää hatusta lukuja. Tuollainen 90-9-1 toki kuulostaa mukavan pyöreältä ja nostaa sisällöntuottajan erityisasemaan, mutta pielessähän se arvio on.
Tilastokeskuksen mukaan yhteisöpalveluihin kirjautuneista vain 37 prosenttia määritteli itsensä seurailijaksi. Vastaavasti 46 prosenttia kirjautuneista piti itseään satunnaisena kommentoijana, ja 16 prosenttia kutsui itseään aktiiviseksi toimijaksi. Kuluttaja-kommentoija-sisällöntuottaja-suhde on siis yhteisöpalveluissa 37-46-16, eli kommentoiminen on tullut yleisemmäksi kuin pelkkä seuraaminen.
Kaiken kukkuraksi 90-9-1-suhdeluku on määritelty eri perustein kuin tuoreen tutkimuksen. Siinä missä vanha nyrkkisääntö on määritelty roolien perusteella, Tilastokeskus on kysynyt asiaa aktiivisuuden perusteella. Niinpä moni Tilastokeskuksen ”satunnainen kommentoija” on itse asiassa aito sisällöntuottaja, jos hän kirjoittaa silloin tällöin myös omia statuksia.
Oma näppituntumani sanoo, että nykyään somessa on enemmän sisällöntuottajia kuin pelkkiä seuraajia tai kommentoijia. Erityisesti Facebook ja kuvienjakopalvelut tekevät sisällöntuottamisen niin helpoksi, että on vaikea kuvitella vain yhden prosentin tekevän sitä.
Nyrkkisäännöt ovat helppoja muistaa, mutta vielä hienompaa olisi, jos niillä olisi totuusarvo.
90-9-1 lienee Jakob Nielsenin käsialaa.
Kiitos linkistä! Kun hatustavetämisen tekee tarpeeksi suuri nimi, siitä tulee uskottavaa. 🙂
Katleena, sulla on bias siinä että tunnet tavanomasita aktiivisempaa sakkia. Tuo 90-9-1 on aivan yhtä pätevä kuin Gaussin käyrä.
1%-rule ei ole Nielsenin käsialaa. Kannattaa tsekata tämä wikipedia-artikkeli http://en.wikipedia.org/wiki/1%25_rule_(Internet_culture)
Mä luulen, että yhden prosentin sääntö on vanhentunut sitä mukaa, kun netti ja some ovat tulleet tutuiksi.Yleensähän ihmisen "kehityskulku" on tämä: seuraaja > kommentoija > sisällöntuottaja. (Harvoin toiseen suuntaan.)Niinpä on väistämätöntä, että sisällöntuottajien määrä kasvaa. Ainakin Tilastokeskuksen luvut osoittavat ihan selvästi siihen suuntaan.
Lukuhan on vuodelta 2006. Itse en menisi vertaamaan tämän päivän S(u)omea neljän vuoden takaiseen näkemykseen toiselta puolelta maailmaaNeljässä vuodessa on tapahtunut aivan mahdottmasti (esim. Jaiku ehti periaatteessa tulla ja mennä, iPhone julkaistiin 2007, suomenkielinen Facebook rantautui vasta 2008 ja kaikki se medianäkyvyys) ja meininki on muuttunut, paljon – todella paljon.Toisaalta, en menisi myöskään väittämään Nielsenin käyttäneen Harrison-Stetson-menetelmää päätyäkseen tulkintaansa.
Sitten on tuo perimmäinen kysymys mikä nykyään sitten luetaan sisällöntuotannoksi… en kyllä lukisi kaikkea mainitsemaasi toimintaa enää kovin relevantiksi tai muuta kuin satunnaisen FB-klikkauksen arvoiseksi. Eri asia on joku pitempiaikainen nettiprojekti, missä on syötteet ja vakituinen lukijakunta.
Pni, aina kun mä näen liian pyöreitä lukuja, mulle tulee "tuo löytyi stetsonista" -fiilis. Ehkä olen vain ylikriittinen. Mutta kuten sanoit, tilanne on ihan varmasti muuttunut neljässä vuodessa.Halo Efekti, tästä tullaankin kiinnostavaan tilanteeseen. Jos jostain syystä haluamme pitää sisällöntuottajien määrän yhdessä prosentissa, voimme alkaa tehdä tiukempia kriteerejä:- Sisältöä pitää tuottaa joka päivä.- Sisältöä pitää tuottaa yhdellä kertaa enemmän kuin kaksi lausetta / minuutti videota / kaksi kuvaa.Toisaalta miksi näitä rajoja pitäisi tiukentaa? Mun mielestä on tosi kiinnostavaa, että sisällöntuottajien määrä on kasvanut huikeasti. Se avaa aika hienot kanavat mielipiteiden vaihdolle, itseilmaisulle ja yhdessä oppimiselle.
Katleena: Pyöreys jää mieleen ja myy.
Haa, siksi mun ei kannata laihduttaa! 🙂
Seuraamme useiden asiakkaidemme blogitilastoja. Suhde on karumpi kuin tuo vanha nyrkkisääntö. Selvästi alle sadasosa lukijoista kommentoi.Sikäli kuin ymmärsin, Tilastokeskus perustaa lukunsa kyselytutkimukseen. Aikanaan kun törmäsin ensimmäisen kerran tuohon 90-9-1-sääntöön, tulos oli revitty keskustelupalstojen todellisista käyttäjätilastoista.Tarkoitan tällä vain sitä, että kuten tunnettua, ihminen rastittaa kyselyihin sellaisia vaihtoehtoja, jotka saavat hänet näyttämään fiksulta ja aktiiviselta. Kukaan ei kyselytutkimusten perusteella esimerkiksi osta aikuisviihdettä tai tilaa Seiskaa.
Luvut varmaan vaihtelee termien määrittelyn myötä. Perusidea on kuitenkin luvuista riippumatta sama – moni vain lukee eikä koskaan kommentoi. Tavallaan se on ihan hyvä, mitäs siitäkin tulisi jos jokainen jättäisi kommentin vaikkapa blogiin tai keskustelufoorumille. Ilman todellista lisäarvoa itse asiaan… olisiko jokainen paikka silloin (krhm…) suomi24-ketjuja pullollaan?
Hyviä pointteja!Jari, ihan varmaan kyselyssä on kaunisteltuja vastauksia. Tuota 90-9-1-lukua on kuitenkin tarjottu aivan koko somemaailman osallistumissuhteena, vaikka se ehkä lähinnä pätee blogeihin. Sen sijaan Facebookissa suhdeluku on jotain ihan muuta.Laskin muuten eilen kymmenen aikaan, että torstain blogikävijöistä oli 3 % jättänyt kommentin siihen mennessä – eli samoissa lukemissa pyöritään.diaLogist, blogeissa on tosiaan ihan totta, että suurin osa lukee ja harva kommentoi. Niinhän se on ollut perinteisissä lehdissäkin, että harva kirjoittaa yleisönosastoon. Kuitenkin se pahuksen FB on muuttanut osallistujien määriä niin, että siellä tämä vakiosuhdeluku ei pidä paikkaansa.Ehkä pitäisi ajatella niin, että lukijoiden ja kommentoijien suhde blogeissa on 100:1. Sen sijaan yhteisöpalveluista löytyy ihan eri lukemat. Sovellukset ja käyttötavat vaihtelevat niin paljon, että olisi valheellista kehittää jokin "someosallistumisen suhdeluku", joka kattaa kaikki palvelut.
diaLogist, yksi asia tuli vielä mieleen tuosta näkökulmastasi, että kannattaako aivan kaikkien edes osallistua keskusteluun. :)Olen huomannut, että Hämeen Sanomien yleisönosastossa (jossa saa kirjoittaa nimettömästi) esiintyy joskus aikamoisia pässejä. Sen sijaan blogeissa nimellä tai nimimerkillä käytävä keskustelu on usein aika fiksua.Aiheuttaako anonymiteetti sen, että päästämme ilmoille ääliömäisyyksiä, vai onko maakuntalehtien kohderyhmässä enemmän aivottomia ihmisiä kuin blogien lukijoissa?Ja miksi ihmeessä minä vielä tilaan Hämeen Sanomia?
http://forrester.typepad.com/groundswell/2010/01/conversationalists-get-onto-the-ladder.html
Katleena – luulen että verrattaessa Tilastokeskuksen statistiikkaa ja 1%-sääntöä menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Tilastokeskus on kysynyt ihmisiltä millaisessa roolissa he ovat ja ihmiset ovat määritelleet sen yleisesti. Itse olen esimerkiksi aktiivinen sisällöntuottaja mutta vain muutamassa yhteisössä. Aika monessa muussa olen kommentoijana tai ihan vain lukijana. Näin siis kummatkin tilastot voivat päteä yhtä aikaa.Facebookin tykkää-nappi ja helppo kommentointimahdollisuus ovat kyllä madaltaneet osallistumiskynnystä joten aktiivisuutta on tullut lisää. Osallistumisen helpottaminen taisikin olla yksi Nielsenin suosittelemista keinoista yhteisöjen kehittämiseen.