Sain juuri Total-henkilöstövuokrauspalvelun mainosmeilin. Sen yläosa näytti tältä:
Olen vakavasti allergisoitunut kuvapankkien kuville, joten valokuvan ihmisryhmä kiinnitti heti huomioni.
Aivan kuin ylärivin keskimmäinen heppu olisi siirretty kuvaan muualta. Hän ei tunnu kuuluvan asetelmaan: valaistus on hailakampi, ilme vakavampi ja tukkamalli 90-lukulaisempi.
Oletin ensimmäisenä, että heppu on lisätty ryhmään, koska hänen paikallaan on ollut joku vääränlainen ihminen – kenties joku vanhus (yök), värillinen (yök) tai muuten vain ruma (yök).
Nopea googlaus osoitti epäilykseni osittain oikeiksi. Kuvapankki Pixmacin alkuperäinen kuva on täällä. Totalin käyttämästä kuvasta on poistettu vasemmasta laidasta muita vanhempi setä. Hänhän ei ole lainkaan dynaamisen saati aktiivisen oloinen. Sen sijaan feikiksi epäilemäni takarivin mies on mukana myös kuvapankin versiossa. Jaloista kuitenkin näkee, että takarivin heppu ei oikeasti kuulu edes kuvapankin myymään potrettiin.
Paljonkohan maksaisi, jos Total pitäisi kaikille listoillaan oleville hauskan ulkoilupäivän? Tarjolla olisi ruokaa ja juomaa, ja kaikki tulisivat paikalle työtamineissaan. Paikalle pyydettäisiin myös ammattikuvaaja, joka saisi hetkessä napsittua laadukkaita, suomalaisen näköisiä ja ennen kaikkea yksilöllisiä kuvia. Sitten ei tulisi ongelmia nillittävien kuvapankkiallergikkojen kanssa, jotka eivät kestä katsoa huonosti photoshopattuja kuvia.
Ehdottamasti kannatan myös aitojen kuvien ottamista, jolloin voidaan varmistaa, että ihmiset, taustat yms. pikkuasiat ovat kotimaisia, jotka vähintään alitajuisesti vastaanottaja tulkitsee. Mutta yrityksen oman henkilöstön käytössä kuvissa on omat ongelmansa – yksi vaihtuu muutaman kuukauden jälkeen (eikä aina hyvillä fiiliksillä), toinen on pakotettu kuvaan (ja se näkyy) ja kolmas on oikein reipas ja iloinen livenä, mutta kuvaus sitten kangistaa lopullisesti. Joktap kuvapankkikuvat ovat puolen maailman käytössä ja edulliset kuvat kiertää kovin nopeasti, eli kovin imagollisiksi kuviksi niitä ei kannata valita.
Anna, kiitos kommentista! Oman henkilöstön kuvaamisessa on tosiaan omat riskinsä. 🙂 Itse olen ollut muutamissa kuvaussessioissa, ja pari asiaa olen havainnut:
1) Tunnelman pitää olla rento. Kuvaukset eivät saa olla hätäinen rutistus palaverin lomassa, ja ympäristönkin pitää olla rentouttava. Pieni viinilasillinen ei haittaa (sen sijaan kännit kyllä haittaavat).
2) Kuvauksille pitää varata aikaa. Moni jännittää ensimmäisen tunnin ajan.
3) Kuville pitää saada käyttöoikeudet. Niissä sovitaan, saako kuvaa käyttää senkin jälkeen, kun ihminen on vaihtanut työpaikkaa.
Helppoa siis tämäkään ei ole, mutta aidompaa kuin kuvapankkikuvien ylenpalttinen viljeleminen.
Takarivin grouchon ulkonäössä on epädynaamisuuden lisäksi ollut vikana viiksien ja tumman hiuslaadun aiheuttama epäsuomalainen vaikutelma. Ilman hänen poistamistaan kuva olisi selvästi helpommin paljastunut ulkomaiseksi pankkikuvaksi. On kuvassa sentään vielä mukana kiintiömaahanmuuttaja.
Tämä lienee jo tuttu:
http://www.psdisasters.com/2009/08/microsoft-poland-at-least-they-left.html
Aah, Photoshop Disasters oli suosikkejani, kunnes ylläpitäjä vaihtui.
Olen monesti miettinyt, että miksi kuvapankkikuvat paistavat monen metrin päähän. Johtuuko se siitä, että ihmiset ovat niissä hieman liian tummatukkaisia ja suittuja ollakseen suomalaisia? Vai onko amerikkalainen hymy liian leveä? Mä ainakin huomasin otoksen heti kuvapankkipotretiksi myös ilman grouchoa. (BTW, kiitos hyvästä termistä.)
Jos muuten olet se Mile, keneksi sinua epäilen, niin kurkkaahan tänne: http://www.asiakaskokemus.fi. Olemme käyttäneet blogin yläpalkissa sekä kuvapankkikuvia että omia otoksia. Mun mielestä eron huomaa, mutta toisaalta mä tiedän jo valmiiksi, ketkä ovat tuttuja malleja. Erotatko sä kuvapankkikuvat suoralta kädeltä?
Sama Mile. 🙂
Blogin yläpalkin kuvista omia otoksia ovat ainakin: 2., 4., 7. ja 9., kenties myös 6., mutta se lienee peilikuvaksi käännetty. Olenko oikeassa?
Juuri näin: toinen, neljäs, seitsemäs ja yhdeksäs on omissa kuvaussessioissa otettuja kuvia. Mä ajattelinkin, että ne erottuvat kuvapankkikuvista. (Mun mielestä tosin positiivisesti.) Niiden ottaja on Janne Laaksonen, http://www.kuvaajanne.fi.
Pahus, kuvaaja täytyy muuten mainita myös Asiakaskokemus-blogissa. 🙂
Yhdeksännen kuvan nainen oli selvästi suomalaisen näköinen. Muut saman sarjan kuvat paljastuivat saman, vasemmalta puolelta hiukan voimakkaamman valaistuksen ansiosta. Kuudennessakin kuvassa oli hiukan toispuoleinen valaistus, mutta toiselta puolelta kuin muissa. Siksi arvelin, että se olisi peilikuva.
Ja kun sanoin vasemmalta puolelta voimakkaamman, tarkoitin tietenkin mallista katsoen. 😉
”2) Kuvauksille pitää varata aikaa. Moni jännittää ensimmäisen tunnin ajan.” Aamen. Joku viisas valokuvaaja neuvoi, että ensimmäisen rullan voi hyvin ottaa ilman filmiä 🙂
Olin itse juuri kuvauksissa, jotka kestivät muistaakseni neljä tuntia. Ekan kahden tunnin aikana otetut kuvat olivat kaikki soopaa. Vasta kolmannen tunnin alettua pystyin rentoutumaan.
Postauksen linkki näyttäisi johtavan johonkin arabikuvaan, eikä viestin aiheena olevaan kuvaan.
Ärsyttäviä kyllä nuo stock-imaget.
Hyvä kun sanoit. Käyn tsekkaamassa, onko kuvaa enää muualla.