Mistä tuntee hyvän asiantuntijan?
Siitä, että hän on huono kirjoittaja. Jos hän nimittäin olisi hyvä kirjoittaja, hän olisi huippuasiantuntija.
Usein hyvä asiantuntija luulee, että maallikko ymmärtää samat perusasiat kuin hänkin. Tämä tekee hyvästä asiantuntijasta huonon kirjoittajan.
Seuraava tekstiesimerkki on metsänhoitoyhdistyksen sivuilta:
Teksti lähtee siitä oletuksesta, että lukija tietää, mitä tarkoittaa spv-hanke. Termiä ei selitetä lainkaan, mutta sen kohderyhmää ja sisältöä kyllä kuvaillaan.
Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikkialta. Alla olevassa kuvassa Valtiokonttori luulee, että tiedämme, mikä on Tahti:
Jos haluat hyväksi kirjoittajaksi ja huippuasiantuntijaksi, ota huomioon, että lukija ei välttämättä ole oman alasi ammattilainen. Jokaisessa maallikoille suunnatussa tekstissä pitää joko käyttää kaikille tuttuja sanoja tai selittää ammattitermit auki. Näin lukijan on helpompi seurata ajatuksenjuoksuasi.
Edit 28.2.2011 klo 13.30:
Metsänhoitoyhdistys on korjannut SPV-sivujaan.
Sokeutuminen oman alan ammattislangille ja sisäpiirisanoille tapahtuu ah niin helposti ja näppärästi. Joskus tuntuu, etteivät kirjoittajat taida edes uskoa, että joku oman kapean alan ulkopuolinenkin lukisi heidän tekstejään. Oma tietoinen pysähtyminen kirjoittamansa äärelle sekä hyvä ”maallikko” testilukijana auttaa. Itse sain viikonloppuna taas muistutuksen tarkistaa omaa kielenkäyttöä. Puhuimme kanttorin kanssa rippikouluryhmälle messusta ja sen musiikista ja käytimme molemmat varmaan useamman kerran sanaa ”meditatiivinen”. Onneksi joukossa oli joku reipas, joka kysyi että mitä meditatiivinen tarkoittaa.
Hyvä huomio. Vaikka työikäisistä aikuisista suurin osa tietää, mitä meditatiivisuus on, niin nuorille se voi olla vieras sana.
Mitä enemmän johonkin asiaan perehtyy, sitä helpommin alan perusteet tulevat itsestäänselvyyksiksi. Sitten sitä vain unohtaa, että useimmat eivät ole perehtyneet samaan alaan eivätkä siis tunne edes niitä perusteita.
Itse käytin juuri muutama viikko sitten valmennuksessa sanaa ”blogi”, ja hetken päästä joku jo kysyi, että mikä ihme on blogi. Minun olisi jälleen kerran pitänyt ajatella kohderyhmää paremmin.
Tämä on yksi niistä asioista, joiden takia nautin kaikenlaisesta kouluttamisesta: ei pääse itse jähmettymään vaan saa koko ajan pohtia sanomisiaan – valitettavan usein toki vasta sitten kun tulee palaute ”mistä sä oikein puhut” mutta jotain riemullista siinäkin on. Omia itsestäänselvyyksiä pitää ravistella koko ajan.
Entäs tämä:
Hämeenlinnan kaupungin esioppilaaksi oton periaatteet 1.1.2011 lukien
Toiminnan menestystekijä:
– Asiakaslähtöiset elämänkaaren mukaiset palvelut
Tavoitteet:
– Asiakassegmentit on määritelty koko vastuualueelle ja palvelujen kehittäminen toteutetaan elämänkulun mukaisesti
– Käynnistetään hyvinvointiprosessien mukaisten palvelujen mallintaminen ja käyttöönotto.
– Palvelujen tiedottaminen elämänkulun mukaisesti
Mittarit:
– Asiakassegmenttien arviointi
– Hyvinvointiprosessien arviointi, vähintään yksi prosessi otettu käyttöön
– Lautakunnan tilaamista palveluista kertovat internetsivut ja tiedotteet valmiit
Tämän päätöksen vaikuttavuus:
– Tällä päätöksellä päätetään esioppilaaksi oton periaatteet
(lähde: http://www.hameenlinna.fi/pages/67496/H%C3%A4meenlinnan%20kaupuingin%20esiopetussuunnitelma%202010,%20lanula%2025.5.2010%20%C2%A7%2056.pdf)
Tässäkin asiaa käsittelevä virkamies epäilemättä tietää ja tuntee termit ja ymmärtää sanoman, mutta kuinka moni 6-vuotiaan vanhempi tajuaa hittoakaan. Tuo linkitetty dokumentti tuli siis esikouluilmoittautumisohjeiden mukana.
Huh huh!
Vähintään pitäisi määrittää, kuka on tuo asiakas!
Aaargh, tuo on meidän perheelle ajankohtainen asia, mutta en ollut vielä perehtynyt eskariohjeisiin. Taidanpa postata siitä erikseen.
Ilmavoimissa työskennellessäni pohdin kovasti, miksi erilaisia lyhenteitä pitää olla niin paljon. No, katsokaapa valtionhallinnon organisaatioiden, hankkeiden ja viranhaltijoiden titteleitä. Nehän on kilometrin pitkiä.
Mikko, lyhenteitä on tosiaan usein huimasti. Joskus ne ovat välttämättömiä, mutta usein se alkuperäinen termi olisi voitu kehitellä fiksummaksi, jolloin lyhennettä ei itse asiassa tarvittaisi.