Olin eilen Inforin kouluttajatapaamisessa. Tunnen tietenkin jo useimmat Inforin kouluttajat, mutta alkukahvilla viereeni istui nainen, jota en ollut ennen tavannut.
Esittäydyimme – hän oli nimeltään Liisa Juhonen – ja ajattelin hänen olevan uusia valmentajia. Kysyin hänen koulutusalaansa. Liisan kasvoilla häivähti ihmetys, mutta hän kertoi olevansa viestinnän kouluttaja. Emme ehtineet keskustella enempää, kun ohjelma alkoi. Ajattelin, että voin seuraavalla tauolla esitellä häntä muille kouluttajille, niin hän tutustuu ihmisiin.
Seuraavalla tauolla kuulin, kun Liisa Juhonen esittäytyi jollekulle toiselle. Olin kuullut nimen väärin: kyseessä oli Elisa Juholin.
Öh. Onneksi en ehtinyt ryhtyä opastamaan häntä.
No hupsistakeikkaa! 😀 Jos me tavataan saat opastaa oikein olan takaa!
Hyvä tietää! 😀
Olen varma, että kesän aikana yritän opettaa Martti Ahtisaarelle diplomatiaa ja Jorma Ollilalle isojen organisaatioiden johtamista. Olen vain kuullut heidän nimensä väärin ja ihmettelen, miksi he ovat niin tutun näköisiä.
Mahtava ”moka”, nauratti pitkään. Tällaisia sattuu kaikille – mutta kaikki eivät niistä kehtaa kertoa.
Kiitos kommentista! Tässä blogissa ruoditaan kaikki mokat – omat ja toisten. 🙂
Omien mokien tunnustaminen on yleensä vain hyvästä.
Esimerkiksi nyt kun seuraavan kerran tapaat kyseisen naisen (ainakin jos hän on sattunut lukemaan tämän postauksen) voi edessä olla naureskelua viime tapaamisen sattumukselle. Jos taas moka olisi jäänyt pimentoon vastaanotto voisi olla tyystin toisenlainen.
Ja tästäkin tapauksesta saanet uuden tarinan koulutuksissasi kerrottavaksi. ”Jos olet epävarma, kuulitko toisen nimen oikein, ei oo häpee varmistaa”, ”Artikuloi nimesi selvästi.” 😉
Seuraavaksi tunnustan oman mokani:
Rikoin kommentissani ”Viisi yleisintä pilkkuvirhettä” -postauksen sääntöä numero 4. Otan tästä opikseni. 😉
Entinen pomoni kertoi entisestä työkaveristaan, joka joutui aina selittämään sukunimensä, että se kirjoitetaan ”Filppula, äffällä”. Hän oli sitten saanut kerran postia, jonka vastaanottajana oli Rouva Vilppula-Ähvälä… Ei ne aina ole niin helppoja. ^^
Aaahahhhaaa! Loistava tarina.