Minun 360 astettani

Olen tänään saanut itsestäni Psyconin kokoaman 360-arvion, joka on osa Viestintäpäällikön koulutusohjelmaa. Arvioita on antanut 14 yhteistyökumppaniani, rooleiltaan alihankkijoita, asiakkaita tai kollegoita. Käyn nyt läpi joitain tuloksia.

Ensimmäiseksi ihmettelin, kuinka kilttejä yhteistyökumppanini ovat olleet arvioissaan. He muun muassa luulevat, että pysyn kohtuullisen hyvin aikataulussa ja että hallitsen prosessini. Kukkuahan se on.

Oikeasti teen ajoissa vain ne hommat, jotka vaikuttavat muiden työhön. Sen sijaan kaikki oman toimintani ja yritykseni kehittämiset jäävät helposti kesken. Lisäksi kirjoitan usein iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Yhteistyökumppaneille näkyvä jäävuori on siis aikataulussa pysymistä, mutta pinnan alla lipsun kaikesta mahdollisesta.

Toisekseen huomasin, että yhteistyökumppaneitteni mielestä uskallan tarttua vaikeisiinkin asioihin. Myös se on potaskaa. Hehän eivät tiedä, mitä asioita olen jättänyt sanomatta, koska en vain ole kehdannut.

Oikeasti välttelen vaikeista asioista puhumista – ja tämä on iso kehityskohta toiminnassani. En edes uskalla palkata suoria alaisia, koska en pystyisi sanomaan heille ikäviä asioita. Tosiasiassa olen siis nahjus.

Jos haluaisin täsmällisemmän tuloksen itsestäni, täytyisi pyytää arviot myös puolisolta, sukulaisilta ja ystäviltä. Silloin henkilökuva olisi varmasti rehellisempi (ja ehkä myös inhorealistisempi).

Onneksi yhteistyökumppanini olivat kirjanneet myös kehityskohtia.

Isoin kehitysalueeni on liian vähäinen toisten huomioiminen. Olen itsekin havainnut, että olen usein turhan dominoiva ja ylitsepursuava, jolloin hiljaisemmat jäävät helposti varjoon. Tähän täytyy kiinnittää enemmän huomiota.

Bonuksena kerrottakoon vielä hauskin sitaatti, jonka todenmukaisuutta en tosin itse pysty arvioimaan:

Katleenan muuten niin hurmaava persoona pelottaa tietyntyyppisiä (mies)henkilöitä, jotka hakevat viestintäihmiseltä ensisijaisesti stabiilia olemusta.